Tuore kirja arvostelee hallitusta optimistisesta öljypolitiikasta - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Haloo hallitus, öljyä ei riitä näin!

Miltä näyttäisi Suomi, jos öljynkulutus romahtaisi pakolla useita kymmeniä prosentteja ennen vuotta 2020? Tai jos hinta kaksinkertaistuisi? Poliitikot, nyt on aika varautua, sanovat tuoreen öljytuotannon huippua käsittelevän kirjan kirjoittajat.

26.3.2013 6:01 | Päivitetty 25.3.2013 22:37

Talouskasvu voi alkaa nilkuttaa ja yksityisautoilu yskiä pahasti, jos Suomi ei ala ajoissa varautua tulevaisuuteen, jossa öljyä virtaa huomattavasti nykyistä vähemmän.

Riski on todellinen, eivätkä suomalaispoliitikot näytä sitä ymmärtävän, sanovat öljyriippuvuudesta tuoreen kirjan kirjoittaneet Heikki Waris, Harri Paloheimo ja Rauli Partanen.

Suomi öljyn jälkeen -niminen kirja tuli painosta viime viikolla eli samoina päivinä, kun hallitus hyväksyi Suomen energiapolitiikkaa linjaavan energia- ja ilmastostrategian.

Strategian mukaan Suomi tavoittelee öljyn osuuden vähentämistä Suomen kokonaisenergiankulutuksessa nykyisestä 24 prosentista alle 17 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä.

– Tilanne alkaa kiristyä huomattavasti tämän vuosikymmenen loppuun mennessä, ja strategian aikataulu on liian hidas, Paloheimo sanoo Taloussanomille.

Suomen kulutus pitäisileikata puoleen

Kirjoittajien mukaan hallitus ei huomioi, että eletään öljytuotannon huipun vuosikymmentä, ja suunta on alaspäin. Reservejä on, mutta vaikeammissa paikoissa. Lisäksi kehittyvien öljyntuottajamaiden oma nälkä kasvaa, kun niiden vahvistuva keskiluokka ja tuotanto imevät enemmän öljyä.

Teollisuusmaille myydään tässä rytäkässä pienempi siivu. Kirjan mukaan OECD-maille päätyvän tuontiöljyn määrä voi vähentyä ensi vuosikymmenellä yli 40 prosenttia, vaikka tuotantomäärät pysyisivät nykytasolla.

– Tässä on kyse riskien hallinnasta. Kukaan ei tiedä tarkasti miten tai kuinka nopeasti asiat menevät, mutta meillä ei ole varaa kohdata öljyhuipun jälkeistä tilannetta täysin valmistautumattomina. Se tulisi erittäin kalliiksi, Paloheimo sanoo.

Paloheimo ja hänen kirjoittajakollegansa sanovat, että hallituksen tavoitteet ovat kunnianhimoisia, mutta riittämättömiä. Heidän mielestään olisi parasta asettaa tavoitteet absoluuttisina lukuina, ja näin yrittää viilata puolet pois Suomen 220 000 öljytynnyrin päiväkulutuksesta.

Helpot hedelmäton poimittu

Eduskunta käsittelee huomenna keskiviikkona kehysriihen varjossa hyväksyttyä energia- ja ilmastopoliittista strategiaa. Sieltä esitys lähtee valiokuntaan käsittelyyn ennen eduskunnan toista käsittelyä.

Öljykirjan kirjoittajat arvostelevat hallituksen esitystä myös siitä, että strategia luottaa liikaa kulutuksen leikkaamiseen helpoista kohteista kuten öljylämmityksestä. Riippuvuus ei tällä parane.

Paloheimon mukaan pitäisi keskittyä enemmän liikenteeseen, joka vie noin puolet Suomen öljystä. Jos Suomen öljynsaanti romahtaisi 25 prosenttia, rekkojen ja bussien öljyntarpeesta pidettäisiin huolta, jottei yhteiskunta pysähtyisi, Paloheimo uskoo. Mutta yksityisautoilu vaikeutuisi tuntuvasti.

– Se taas toisi hyvin merkittäviä taloudellisia ongelmia kaikelle liiketoiminnalle, joka perustuu oletukseen yksityisautoilun helppoudesta, Paloheimo sanoo.

Hänen mukaansa hallituksen pitäisi alkaa vieroittaa ihmisiä yksityisautoilusta. Työvälineiksi kävisivät vaikkapa päämäärähakuinen kaavoittaminen ja liikennesuunnittelu, hän neuvoo.

Kirjoittajat esittävät teoksessa tukun muitakin keinoja öljyriippuvuudesta eroon pyristelemiseen. Niiden lisäksi he hahmottelevat tulevaisuuskuvia siitä, mihin hallitsematon muutos voi johtaa. Niissä vilahtaa kuvitteellinen yhtiö nimeltään VP, Valtion Polkupyörät. Se valmistaisi kansalaisille halpoja mutta kestäviä pyöriä ja tavarakontilla varustettuja sähköpyöriä.

Vaikeita ja epämiellyttäviäkysymyksiä

Öljytuotannon tulevaisuudesta käytävä keskustelu on Paloheimon ja kumppaneiden mielestä Suomessa lapsenkengissä. Aihe on monimutkainen, mutta etenkin epämiellyttävä.

Viestiä eivät Paloheimon mukaan halua kuulla poliitikot eivätkä yritysjohtajat. Välillä näyttää siltäkin, ettei öljyn merkitystä ymmärretä.

– 90 prosenttia kaikesta teollisesta toiminnasta liittyy jollakin tavalla öljyyn. Mutta silti käsitetään, että se näkyy vain bensapumpulla, Paloheimo kuvaa suhtautumista.

Esimerkiksi Britanniassa ote on ollut toinen: Siellä hallitus on alkanut valmistella öljyhuippuun varautumista teollisuuden pyynnöstä.

Yritysmaailman näkemykset ovat kirjoittajille tuttuja, sillä tarve kirjan kirjoittamiseen nousi sieltä. Paloheimo ja Waris alkoivat pohtia öljyasioita työskennellessään Nokian tutkimuskeskuksessa. Nokian jälkeen he ovat yrittäneet herättää aiheesta keskustelua muun muassa Sitran kautta.

Sekään ei toiminut, ja he päättivät kirjoitta tietokirjan myös aiheeseen perehtyneen Rauli Partasen kanssa. Nyt he ovat myös perustaneet Suomen-osaston öljyhuippua esille pitävälle ASPO-järjestölle. Lyhenne tulee sanoista Association for the Study of Peak Oil and Gas.

Tuleva tuotantoon tehottomampaa

Suomen Öljyalan keskusliiton mukaan öljyhuippu ajoittuu useimpien arvioiden mukaan tälle vuosikymmenelle. Tällä tarkoitetaan aikaa, jolloin öljyntuotanto alkaa vähentyä. Nykyisten öljyvarantojen keskusjärjestö taas uskoo riittävän nykyisellä kulutustasolla yli 200 vuotta.

Kirjoittajakolmikko on huipusta samaa mieltä. Saatavuus taas on toinen juttu, sillä öljyala ei huomioi arvioissaan uuden tuotannon tehottomuutta ja kehittyvien maiden nälkää.

Öljyhiekka, -liuske ja syvänmeren poraukset kielivät siitä, että helpot hedelmät on jo poimittu. Tuotannon tehokkuutta voi kuvata niin sanotulla EROEI-luvulla. Se kertoo, paljonko energiaa on pitänyt käyttää uuden energian saamiseksi. Eli jos sadan öljytynnyrin hankkimiseen kuluu yksi tynnyri öljyä, suhde on 100:1. Näin oli 1900-luvun alkupuolella, tai ylikin, kirjoittajakolmikko sanoo.

Nyt tilanne on toinen. 2000-luvun Yhdysvalloissa suhdeluku on 15:1. Syvän meren tuotannossa suhdeluku laskee tasolle 4-7:1 ja öljyhiekassa tasolle 3-6:1, kirja summaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?