Kiinan historiakin herättää tunnekuohuja - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kun eunukkiamiraalilla tehtiin rahaa

Nyky-Kiinan lisäksi maan historiakin herättää yhä tunteita. Brittikirjailija Gavin Menzies on osannut ottaa täyden hyödyn irti Kiinaan kohdistuvista tunnelatauksista.

24.2.2013 7:09 | Päivitetty 22.2.2013 15:05

Luin Gavin Menziesin kirjan 1421: Kun Kiina löysi maailman viime syksynä. Kirja on kirjoitettu vetävästi ja se on täynnä kaikenlaista mielenkiintoista tietoa.

Luen paljon tieteiskirjallisuutta ja Menziesin teos istuu hyvin samaan kategoriaan, vaikka se koko ajan vakuuttaa olevansa aitoa historiaa. Kirjan juoni etenee kuitenkin dekkarin tyylisesti. Siinä ratkaistaan yksi arvoitus toisensa perään.

1421 julkaistiin Britanniassa 2002, seuraavana vuonna se ilmestyi Yhdysvalloissa. Vuonna 2004 siitä tehtiin laaja televisiodokumentti. Tiettävästi tv-oikeuksista kilpaili 50 eri tv-yhtiötä. WSOY julkaisi sen suomeksi vuonna 2005.

Kirjasta tuli valtavan suosittu. Se oli The New York Timesin bestseller -listalla useita viikkoja. Sen väitteet nostattivat valtavan vastalauseiden ryöpyn, joka ei ole laantunut vieläkään.

Mukana matkassakoko yhteiskunta

Menzies maalaa laajan ja yksityiskohdiltaan rikkaan kuvan siitä, kuinka kiinalaisen eunukkiamiraali Zheng Hen johtama valtava aarrelaivasto kartoitti koko maailman.

Alukset olivat ruotsinlaivan kokoisia jättiläisiä. Ne kuljettivat aarteita, siis kauppatavaraa. Kiinalainen monikerroksinen yhteiskunta oli sellainen myös aarrelaivastossa.

Pääalusten lisäksi mukana seurasi suuri määrä tukialuksia, jotka kuljettivat muun muassa sotilaita, hevosia, viljaa, elintarvikkeita ja eläviä kasveja.

Menzies ratkoo sivukaupalla eri osiin jakautuneen laivaston reittimahdollisuuksia ja vallitsevista tuulista täysin riippuvia reittiaikatauluja maailman merillä. Tasaperäiset alukset kun seilasivat hyvin vain myötätuuleen.

Kirja perustuu pitkälti vanhoihin karttoihin ja merikarttoihin. Reittejä selvitellessään Menzies keskittyy kiinalaisten ja länsimaisten navigointitaitojen vertailuun ja puutteellisten navigointimenetelmien aiheuttamiin systemaattisiin virheisiin.

Hän jopa selvittelee merenpinnan vaihteluja vuosisatojen kuluessa löytääkseen ne reitit, joita kiinalaisalukset seilasivat maailman meriä kartoittaessaan.

Amerikkalaisille kirja oli tietenkin melkoinen järkytys, sillä se järkytti heidän pyhimysuskoaan Kolumbukseen maan löytäjänä. Eurooppalaiset saivat nieleskellä lukiessaan, kuinka Kolumbus, Vasco da Gama, Ferdinand Magellan ja muut suuret tutkimusmatkailijat piilottivat matka-arkkuihinsa kiinalaisperäisiä karttoja, joiden avulla matkateko oli paljon helpompaa.

Vain merimiesvoi tietää

Kirjassa oli kuitenkin joitakin ajatuskulkuja, jotka eivät olisi hyväksyttäviä edes täysin fiktiivisessä tieteiskirjallisuudessa.

Menzies väittää ymmärtävänsä tutkijoidenkin ihmettelemiä vanhoja karttapiirustuksia, koska hän on seilannut samat merireitit englantilaisen sukellusveneen kapteenina. Tuollaisia väitteitä on vaikea kumota, koska harva pystyy todentamaan kokemusta.

Kirja väittää, ettei sen käyttämiä fyysisiä todisteita ole vielä pystytty ajoittamaan tieteellisesti ajan tai rahan puutteen vuoksi. Tai tutkijoiden ja virkamiesten vastahakoisuuden takia.

Kirjassa Menzies lupaa, että fysikaalisten mittausten tulosten selvittyä ne julkaistaan kirjan nettisivustolla. Kuitenkaan tuota sivustoa ei löydy enää verkosta.

Menzies yrittää rokottaa lukijan vastalause-epidemiaa vastaan. Hän jopa väittää ymmärtävänsä, etteivät tutkijat, joiden elämäntyön hänen kirjansa asettaa kyseenalaiseksi, voi hyväksyä hänen historiaansa.

Kirjoittaja oli harvinaisen oikeassa siinä, että 1421 herättää vastalauseiden myrskyn. On kiinnostavaa, että nykyään google-haku kirjan nimellä tuottaa pääasiassa sivuja, joilla teosta kritisoidaan ankarasti.

Edes kiinalaiset itse eivät näytä ottavan Menziesin teorioita todesta, vaikka suhtautuvatkin niihin jonkinmoisella myötämielisyydellä.

Toisaalta kiinalaisten etäisen suhtautumisen ymmärtää, sillä kirjan lähtökohta ei mairittele Kiinan silloisten hallitsijoiden vastuuntuntoa.

Näitä ei sittenkoskaan tapahtunut

Koko teoksen peruslähtökohtana on salaliitto: Amerikan ja Australiankin löytänyt amiraali, joka kartoitti niin Pohjois- kuin Etelänavankin, on pysynyt salaisuutena, koska valtaan noussut uusi keisari virkamiehineen tuhosi tahallaan kaiken retkiin liittyneen tiedon.

Samalla he hylkäsivät ympäri maailman perustetut kiinalaiset siirtokunnat oman onnensa nojaan.

Vanha keisari Zhu Di rakennutti jättilaivastonsa kanssa samaan aikaan myös Kiellettyä kaupunkia, ja ponnistus oli rasittanut valtavasti koko maan taloutta. Kun Zhu Di kuoli 1424, seuraajaksi ei noussut pelkästään uusi keisari Hongxi.  Hänen mukanaan hovin virkakoneiston valta siirtyi mandariineille.

Uusi keisari kielsi kokonaan ulkomaankaupan ja kaiken matkailun ulkomaille. Kiina palasi perinteiseen itsekeskeisyyteensä.

Merenkulkulaivasto parkkeerattiin satamaan, jossa se sai rapistua ja mädäntyä. Vuosien matkoilta palanneet tutkijat eivät suinkaan saaneet sankarin vastaanottoa. He eivät kiinnostaneet ketään.

Kiinalainen takinkääntöon toistunut myöhemminkin

Minusta koko kirjan vaikuttavin osuus oli tämä Kiinan vallanpitäjien perusteellinen poliittinen takinkääntäminen

Se muistuttaa kahta nykyhistorian suurta, traagista epäonnistumista: suuri teollinen harppaus johti nälänhätään ja miljoonien kuolemaan, kun kaikki voimavarat valjastettiin raudan tuottamiseen. Sekasortoinen kulttuurivallankumous tuhosi valtavan määrän maan rikasta historiaa, oppilaitoksia ja ihmisiä, joilla oli koulutusta ja osaamista.

Tämän vuosisadan suuret yhteiskunnalliset mullistukset ovat Kiinassa saaneet olla melko lailla rauhassa. Ihmiset, jotka ovat ne kokeneet, vaikenevat kipeistä ajoista. Joudutaanko niistäkin joskus kirjoittamaan ulkopuolisten heijastusten ja tietojen perusteella?

Suosittelen 1421-teoksen lukemista ihan lämpimästi. Siinä on paljon oikeaa asiaa, ja asiathan ovat voineet tapahtua suurin piirten niin kuin Menzies esittää. Kiinalla oli noihin matkoihin tarvittavat tiedot, teknologiat ja varat. Kiinan aikaisemmasta kaupankäynnistä ja merimatkoista Afrikkaan asti on sellaista näyttöä, joka kelpaa oikeillekin historian tutkijoille.

Menzies kaataa kylmää vettämyös Euroopan niskaan

Itse aion ottaa nyt luettavaksi Menziesin vuonna 2008 ilmestyneen historiateoksen 1434: The Year a Magnificent Chinese Fleet Sailed to Italy and Ignited the Renaissance.

Siinä Menzies esittää, että kiinalaislaivaston mukana tulleet tiedot laukaisivat Euroopan tieteen ja taiteen renessanssin. No, ajankohta sopii ja kiinalaiset tiesivät sen minkä eurooppalaiset silloin keksivät.

Vielä korkeampaan lentoon Menziesin mielikuvitus noussee vuonna 2011 ilmestyneessä kirjassa The Lost Empire of Atlantis: History's Greatest Mystery Revealed.

Timo Rauhamäki on perehtynyt syvällisesti Menziesin teosten myrskyiseen vastaanottoon tiedemiespiireissä ja mediassa. Rauhamäen 81-sivuinen pro gradu löytyy  täältä.

Rauhamäen mukaan media käsitteli pääasiassa kielteisesti Menziesin teoriaa, koska toimittajat olivat toisinaan kysyneet asiantuntijoiden mielipidettä.

Tutkijoiden keskuudessa teoriaa taas ei hyväksytty, koska sitä ei ollut tehty kriittisesti vaan lähteitä valikoiden. Yhteenvedossa hän kirjoittaa:

– Tutkimukseni mukaan Menzies pyrki tietoisesti haastamaan historioitsijoiden vakiintuneen käsityksen kiinalaisten löytöretkistä, jossa saisi mahdollisimman paljon huomiota kirjalleen ja edistäisi kirjan myyntiä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?