Hevosenlihaskandaali opetti, että hinta ei ole ruuan laadun tae - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Koskaan et tiedä, mitä syöt

Eurooppalainen hevosenlihaskandaali ajaa nyt meitä brittejä pikkukauppojen asiakkaiksi, mutta emme me sittenkään tiedä, mitä syömme.

15.2.2013 7:02 | Päivitetty 14.2.2013 15:18

Lähes koko EU-alueelle tuotteitaan myyvä, näennäisesti ruotsalainen yhtiö värvää ranskalaisfirman luxemburgilaisen sivuhaaran tekemään valmisruokiaan, joiden raaka-aineita toimittaa romanialaista lihaa hankkivan hollantilaisen agentin asiakkaana oleva kyproslainen välittäjä. Tai jotain sinnepäin.

Jossakin välissä näihin Finduksen valmistamiin aterioihin eksyi naudanlihan sijasta hevosta. Sitä eksyi täällä Britanniassa lukuisiin muihinkin valmisruokiin. Selvitysten sivutuotteena muutamista naudanlihatuotteista löytyi myös porsaanlihaa.

Elintarvikevalmistajien hankintakanavia katsellessa ei voi kuin ihmetellä: onko tosiaan noin vaikeaa ostaa naudanlihaa EU-markkinoilta? Ei voi oikeasti olla. Tällaisten ostokuvioiden täytyy liittyä halvimman mahdollisen hinnan hakuun – ja epämääräisten raaka-aineiden piilotteluun.

Ruotsalaiset, ranskalaiset, luxemburgilaiset, hollantilaiset, kyproslaiset ja romanialaiset ketjun jäsenet pyörittelevät nyt silmiään. Vakuuttelujensa mukaan ne joko myivät hevosenlihaa hevosenlihana – ja joku muu muutti sen paperilla naudaksi – tai sitten hankkivat hyvää ja  halpaa naudanlihaa.

Eihän elintarvikevalmistajalle voi tulla mieleen, että jos se ostaa nautaa alle naudan normaalihintojen, että se saisi oikeasti jotain ihan muuta. Eihän? Onhan mahdollista, että jossain päin Eurooppaa on niin tyhmiä naudanteurastajia, että he myyvät tuotteensa murto-osalla markkinahinnasta. Onhan?

Ruuan hinta ei ole laadun tae

Finduksen “naudanlihan” hankintaketju on vain yksi lukuisista elintarvikekaupan esimerkeistä, joissa ruoka pyörii monen agentin, pörssin, alihankkijan ja valmistajan kautta kuluttajan ruokapöytään.

Huijatuksi tulemisen vaara on suuri, jos hinta on liian hyvä ollakseen totta. Kustannuksiaan jahtaava Britannian valtiokin tuli höynäytetyksi, kun vankilat syöttivät muslimiasukeilleen sianlihaa nautana.

Kalliinkaan tuotteen ostaja ei voi olla varma siitä, että saa rahalleen vastinetta. Vain maatilalta teurastamon, meijerin tai vihannespakkaamon kautta tukkuun ja kauppaan asti elektronisesti seurattu tuote on hyvin todennäköisesti sitä, mitä paketissa sanotaan. Näitä tuotteita on vähän, seuranta on kallista ja useita tuotteita sisältävien pakettien nimikointi on liki mahdotontakin.

Hevosenlihaskandaalin pyörteissä ruokaansa arvostavien keski- ja yläluokan englantilaisten suosima kauppaketju Waitrose huomasi myyvänsä naudanlihapullien sijasta sikanautapullia. Niiden liha oli kotoisin skottiteurastamosta, joka lankesi kiusaukseen tehdä possulla naudan tasoista katetta.

Ryntäys pikkukauppoihin

Hevosenlihaskandaali koettelee Britanniaa kaikkein pahiten, koska hevonen on täällä koiraan ja kissaan rinnastettava perheenjäsen ja ystävä. Kun monissa muissa Euroopan maissa hevosenlihahöynäytys on vain kuluttajan pettämistä, täällä se on myös epäeettistä ystävänsyöntiä.

Siksi kaupan valmisruuat tuntuvatkin monista nyt ällöttäviltä. Paikallisille pikkukaupoille, markkinoille ja luomumyyjille on luvassa hyvä kevät, kun kuluttajat etsivät phdasta ja aitoa ruokaa.

Niinkuin se, että myyjä on pienyrittäjä, jotenkin vähentäisi jymäytetyksi tulemisen riskiä. Paikallista purjoa kaupittelevan myyjän kiusaus laittaa sekaan espanjalaista on hyvin suuri, kun paikallisesta tuotteesta saa paremman hinnan. Suosittua Aberdeen Angus -lihaa myyvälle lihakauppiaallekin saattaa tulla mieleen laittaa perusnautaa huippupihvien joukkoon lihatiskille.

Pikkukaupan luomutomaattien ostaja voi hyvinkin noukkia niiden mukana ihan tavallisia tehokasvatettuja tomaatteja – eiväthän ne ulkoisesti mitenkään poikkea toisistaan.

Pienuudella on taas sädekehänsä. Mutta kuluttaja ei silti tiedä, mitä hän syö.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?