Suomen kybersotilas voisi päihittää tuhat vihollista

Kybersodankäynnissä tarvitaan hyökkäysvoimaa siinä missä maa-, ilma- ja meritaistelussa. Asiantuntijan mielestä jos maasta löytyy poliittista tahtoa, Suomen kyberpuolustus voisi olla yhtä uskottava kuin suurvalloilla.

18.1.2013 14:01 | Päivitetty 18.1.2013 14:02

Saako Suomi oikeuden tehdä kyberhyökkäyksiä –kysymys kuulostaa oudolta kyberturvallisuutta työkseen miettivän ammatti-ihmisen korvissa.

– Miten voidaan ylläpitää uskottavaa puolustusta, jos ei ymmärretä hyökkäyksen mentaliteettia, tietoturvayhtiö Stonesoftin kyberturvallisuusjohtaja ja sotatieteiden tohtori Jarno Limnéll ihmettelee.

Kyberhyökkäyskyvyllä on oleellinen rooli puolustuksen uskottavuuden ja pelotevaikutuksen rakentamisessa tämän päivän maailmassa, Limnéll korostaa.

Keskustelun Suomen valtion tekemistä kyberhyökkäyksistä toi esille perjantain Helsingin Sanomat.

Lehden mukaan maan kyberturvallisuusstrategiasta on tullut hallituksessa poliittinen kiistakapula. Pääkiista koskee sitä, annetaanko valtiolle oikeus tehdä kyberhyökkäyksiä ja kybertiedusteluja. Sosiaalidemokraatit vastustavat kyberhyökkäyksiä.

Hyökkäysvoimatoimii pelotteena

Limnéll muistuttaa, että kybersodankäynnissä tarvitaan puolustusta ja hyökkäystä samalla tavoin kuin maa--, meri- ja ilmasodassa.

Jotta olisi uskottava toimija, pitää puolustuskyvyn lisäksi olla hyökkäysvoimaa. Uskottavaa hyökkäysvoimaa tarvitaan pelotteeksi ulospäin.

– On kaksi eri asiaa, onko hyökkäysvoimaa ja käytetäänkö hyökkäysvoimaa, Limnéll sanoo.

Limnéllin mukaan Suomi ei voi rakentaa tehokasta kyberpuolustusta, jos maalla ei ole kykyä toimia myös hyökkääjänä.

Limnéllin mielestä poliittinen kiista kielii siitä, ettei päättäjäpiireissä ole ymmärretty kyberuhkien strategista luonnetta.

Hän muistuttaa, ettei kybertoimintaympäristön käyttäminen sotilaallisessa vaikuttamisessa poikkea sen kummemmin perinteisen sodankäynnin asetelmista. Menetelmät vain ovat erilaiset.

Kybertuotteita myydäänsiinä missä panssareita

Oleellinen kysymys valmisteltavassa kyberturvallisuusstrategiassa ei Limnéllin mielestä ole siinä, saako valtio oikeuden tehdä kyberhyökkäyksiä.

– Kyse ei ole siitä, tarvitseeko Suomi hyökkäyksellistä kyberkykyä vai ei, vaan mistä sitä aiotaan hankkia, Limnéll näkee.

Sopivaa toimijaa ei Limnéllin mielestä ole Suomessa tarjolla. Kyberhyökkäystuotteet eivät kuulu esimerkiksi Limnéllin työnantajan Stonesoftin valikoimiin.

Limnéll kertoo, että maailmalla kyberhyökkäystuotteita ovat alkaneet tarjota isot asevalmistajat. Ne alkavat myydä ”kybertuotteita” siinä missä panssareita ja aseita.

Käynnissä oleva kybervarustelukilpa on muuttanut rekrytointimarkkinoita. Osaavista koodareista ja hakkereista ovat Limnéllin mukaan kaikki kiinnostuneet: valtiot, tietoturvayhtiöt, rikollisjärjestöt.

Limnéllin mukaan esimerkiksi Yhdysvallat rekrytoi parhaillaan osaajia rakentamaan ja vankistamaan maan erilaisia kyberkyvykkyyksiä, myös hyökkäyskykyjä.

Suomestakyberosaamisen huippumaa

Kybervarustautuminen muuttaa sodankäyntiä siinä, että armeijan nuppiluku ei enää ratkaise.

– Kun maasodankäynnissä tuhat keskinkertaista sotilasta on vaikuttavampi voima kuin yksi huippusotilas, kybersodankäynnissä on toisin. Yksi huippuosaaja voi päihittää tuhannen sotilaan vahvuuden. Kyse on osaamisesta ja sen hyödyntämisestä.

Kybersodankäynti muuttaa Limnéllin mukaan Suomen mahdollisuuksia maan puolustamisessa.

Kun perinteisessä sodankäynnissä Suomen armeijalla ei ole resurssien puitteissa mahdollisuuksia rakentaa isojen valtioiden kaltaisia suorituskykyjä, voi Suomi nousta kyberympäristössä merkittäväksi tekijäksi tietoteknisen osaamisen ansiosta.

Esimerkkinä Limnéll mainitsee Israelin, jota hän pitää pienestä koostaan huolimatta yhtenä maailman merkittävimmistä kybervaltioista.

– Osaamisen ansiosta Suomella ei olisi esteitä saada kansainvälistä luottamuspääomaa. Kyberosaaminen voi synnyttää Suomalaiselle elinkeinoelämälle myös merkittävää kysyntää, Limnéll näkee.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?