Ehdotusten laaja kirjo kertoo, että Suomen talouden kilpailukykyä parantavasta yleisestä palkkojen leikkauksesta ei ehditä saada ainakaan pikaista apua talouden pulmiin. Yleisen realismin tasosta kertoo osaltaan Metalliliiton ajatus kohentaa työllisyyttä vuosilomia pidentämällä. Tämänkaltaista, työaikaa käytännössä lyhentävää keinoa on jo kokeiltu.
Ranskassa lyhennettiin takavuosina viikkotyöaika 40:stä 35 tuntiin ilman, että työllisyys koheni. Jos ymmärtää, että leikkaus vähensi viikon työtuntimäärää 12,5 prosenttia, eli nosti työtunnin hintaa runsaat 14 %, ei tulos ole yllätys.
Metalliteollisuudessakaan tuotteesta saatava hinta, siis se, millä palkat maksetaan, ei muutu vaikka tuotteen valmistamiseen tarvittavan työtuntimäärän täyttäisi suurempi joukko tekijöitä. Palkkasumma vain jaettaisiin useamman tekijän kesken. Oletus, että työtä ostettaisiin lyhyempinä päivinä enemmän, on suunnilleen yhtä realistinen kuin toivo, että kotitaloudet ostaisivat enemmän maitoa, jos tölkkien kokoa pienennettäisiin.
Verotus on huono keino lisätä työllisyyttä
Tuloverotuksen progression kiristäminen taas on hankala toteuttaa. Ensin pitäisi saada selville, mistä tulotasosta asti asteikkoa aletaan kiristää, ja sitten pohtia seurauksia. Aikoinaan, kun valtiontalous kaipasi lisätuloja, säädettiin "hyvätuloisille" raippaveroksi kutsuttu muutaman prosenttiyksikön korotus. Sen koski 80 000 tuolloista markkaa ylittävää vuositulojen osuutta, eli alkoi 6 667 markan, nykyrahassa runsaan 1500 euron, kuukausipalkasta. Minä en ymmärrä, miten tätä pidettiin suurituloisen bruttoansiotasona.
Verotuksen progressio on muutenkin jäänne, josta tulisi mieluummin pyrkiä eroon kuin voimistaa. Vaikka progressiota voi joillakin perusteilla pitää jopa oikeudenmukaisena, se on kokonaistaloudelle haitta. Taloustiede on kohtalaisen yksimielinen siitä, että jokainen verotuksen epäjatkuvuuskohta, ts. tuloporras, raja jonka jälkeen verotus kiristyy, vääristää talouden toimintaa ja ohjaa sekä tuloja että taloudellista toimintaa tehottomaan käyttöön.
Verotuksen portaat myös lisäävät verosuunnittelua ja kannustavat osaltaan veronkiertoon, mikä kaikki on pois kansantalouden kannalta paremman hyödyn antavasta toiminnasta. Verotus ja verosuunnitteluhan eivät kasvata taloutta, vaan ainoastaan muuttavat kasvun hedelmien jakoa.
Talouden toiminnan kannalta ihanneratkaisu olisikin tasaverotus, jossa kaikkia ansiota verotettaisiin samalla tavoin. Viron tuloverotus perustuu tasaveroon, ja tuloeroja tasoittavan verotuksen mallimaa Ruotsikin on yksinkertaistanut tuloverotuksensa kolmiportaiseksi tasaveroksi.
Tänä vuonna runsaan 426 000 kruunun, vajaan 50 000 euron, vuosiansiosta peritään vain keskimäärin runsaan 32 % kuntavero. Rajan ylittävästä osasta runsaaseen 604 000 kruunuun, vajaaseen 71 000 euroon, asti peritään lisäksi 20 % valtion veroa, ja 604 000 kruunun ylittävistä vuosituloista vielä 5 prosentin lisävero.
Palkkaverotuksen säätely on ylipäätään epävarma ja tehoton keino vaikuttaa työllisyyteen, kun talouden kansainvälistyminen ohjaa verotuksen painopistettä jo muutenkin epäsuorien verojen kuten arvonlisäveron suuntaan. Nettikaupan aikakaudella kulutus on helppo verottaa tapahtumapaikallaan, riippumatta siitä missä kulutettavat varat on ansaittu.
Tulospalkkaus joustaa tarvittaessa
Yksinkertaisin keino alentaa talouselämän palkkatasoa kautta linjan olisikin siirtyminen osittaiseen tulospalkkaukseen. Jos jokaisen työntekijän palkka sidotaan osittain työnantajayhtiön tulokseen, eli viime kädessä työnantajan palkanmaksuvaran kehitykseen, tuotantoon saadaan sen kipeästi kaipaamaa joustavuutta, ja irtisanomistarve laskusuhdanteissa vähenee.
Jos esimerkiksi 70 prosenttia työntekijän nimellispalkasta maksetaan kiinteänä, ja loput 30 prosenttia neljännesvuosittain, yhtiön tuloksen määrittämässä suhteessa, toiminta tehostuu. Kun rauta on kuuma, taotaan innolla ja tehdään pidempää päivää asiakaskysynnän tyydyttämiseksi, ja luppoisampina aikoina tehdään vähemmän mutta myös pienemmin kustannuksin.
Tämä tosin edellyttää sitä, että sopimusneuvottelut siirtyvät pääosin yritystasolle, ja tuloksen määrittelystä päästään jonkinlaiseen sopuun. Se voi olla hankalaa, mutta kuten muutaman viime vuosikymmenen historia on osoittanut, epätodennäköisiäkin asioita voi tapahtua, kun kaikki asianosaiset ovat havainneet, että jotain tarttis varmaan tehrä..
Suomen vaihtotaseen painuminen pitkästä aikaa alijäämäiseksi kertoo talouden ulkoisen kilpailukyvyn ja ulkomaankaupan vaihtosuhteen kehityksestä. Presidentin aloite palkkojen alentamisesta on tervetullut avaus, ja kertoo kohtalaisen selvästi myös sen, että maan ruorissa on 18 vuoden tauon jälkeen kokemusta myös käytännön työ- ja yrityselämästä eikä pelkästään virkamiesuralta tai etujärjestötoiminnasta.
