Saksa yrittää toistaa vuoden 2009 työllisyysihmettään - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Ei äkkipotkuille – toistuuko Saksan työpaikkaihme?

Kuvituskuva
Julkaistu: 30.12.2012 7:14, Päivitetty 28.12.2012 14:49

Vuosi 2013 voi olla Saksankin taloudelle kova, mutta saksalaisyrityksissä ei pelotella työpaikkojen leikkaamisella. Saksa muistaa vuoden 2009 työllisyysihmeen, jonka ansiosta maa pääsi muita nopeammin taas uuteen nousuun kiinni.

Vaikka vuonna 2013 taloudessa menisikin huonommin, saksalaisissa firmoissa ei haluta heti vähentää väkeä. Saksassa halutaan toistaa vuoden 2009 työpaikkaihme, joka loi pohjan seuraavan noususuhdanteen hyödyntämiselle muita maita nopeammin.

Laskusuhdannetta oli aina ennen ennakoitu antamalla työntekijöille kenkää. Kun sitten noususuhdanteen alkaessa oli alettu vetää väkeä takaisin töihin, kaikkia kokeneita ja päteviä työntekijöitä ei enää saatu palaamaan. Uuteen nousuun lähtö kangerteli.

Uusi oppi on välttää turhan rankka mahalasku ja toimia pitkäjänteisemmin. Saksalaisfirmoista peräti 71 prosenttia haluaa pitää työntekijöistään kiinni ensi vuoden taantumankin ylitse. Näin sanoo Ifo-instituutin ja työnvälitysfirma Randstadin kysely. Tähän on myös valmistauduttu. Työntekijöiden työaikatileihin on kasautunut viime vuosina ylityötunteja, joita nyt aletaan purkaa. Kun tilauskannan supistuminen vähentää töitä, työntekijät voidaan lähettää kotiin tietyksi ajaksi – edelleen täydellä palkalla, jonka he ovat jo ansainneet.

Lyhennettyä työaikaairtisanomisten sijaan

Moni firma suunnittelee myös siirtymistä lyhennettyihin työaikoihin ja toivoo tähän vuosien 2008–2009 tapaan taas apua valtiolta. Valtio tuli vastaan työnantajien maksamissa sosiaalivakuutuksissa. Kompensaatiomaksujen aikaa pidennettiin puolesta vuodesta kahteen vuoteen.

Metallityöntekijöiden liitto on vaatinut pätkätyön valtiollisen tuen ulottamista myös vuokratyöntekijöihin. Suuret autofirmat, kuten BMW, Daimler ja Volkswagen ovat myös ay-liikkeen vaatimuksesta päättäneet supistaa vuokraväkensä määrää ja alkaneet vakinaistaa sitä.

Saksan työvoimaviraston, Bundesagentur für Arbeit'in arvioiden mukaan tarve lyhennettyyn työaikaan koskisi noin 200 000 työntekijää vuonna 2013. Se on edelleen paljon vähemmän kuin edellisenä kriisivuonna 2009, jolloin peräti 1,5 miljoonaa työntekijää joutui joksikin ajaksi pätkätöihin.

Ehtiikö taantuma iskeäennen syksyn vaaleja?

Kuinka syväksi Saksan taantuma muodostuu? Tähän esitetään vielä hyvin erilaisia vastauksia. Asiantuntijatkin varovat lietsomasta paniikkimielialaa. Kaikkein varovaisinta linjaa on edustanut Angela Merkelin hallitus, joka toivoo vain parasta: työttömyys- ja muiden madonlukujen lykkäytymistä syksyn vaalien ylitse.

Toisaalta hallituksen sisällä pieni vapaiden demokraattien puolue FDP on menettänyt niin paljon kannatustaan, että se uhkaa pudota liittopäiviltä. Se reagoi tukalaan tilanteeseensa paitsi villillä markkinaradikalismilla, myös lobbaamalla tukijoidensa, kuten lääketeollisuuden tai ravintola-alan tavoitteita.

Niinpä FDP:n puheenjohtaja ja hallituksen talousministeri Philipp Rösler vaatii työmarkkinoiden joustavuuden lisäämistä vain työntekijöiden kustannuksella, kuten "irtisanomissuojan työllistämisystävällistä purkamista". Hän astuu myös kristillisdemokraattien varpaille kiistäessään tarpeen säännellä palkkojen polkemista ja määritellä palkkojen alarajoja.

Kristillisdemokraattien työministeri Ursula von der Leyen taas korostaa, että jokaisen kansalaisen tulisi saada toimeentulonsa työtä tekemällä. Hän korostaa myös, että itse kunkin tulisi saada työtuloistaan riittävä kertymä eläkkeisiinsä – että työmarkkinoita täytyy tarkastella myös osana sosiaalivaltiota.

Saksalainen tapasitouttaa työntekijöitä

Kun Saksassa puhutaan työpaikkojen säilyttämisestä, silloin puhutaan tietenkin työntekijöiden resurssien hyödyntämisestä. Monet yritykset haluavat myös sitouttaa ja kannustaa työntekijöitään, tukea heitä esimerkiksi jatkokoulutuksessa tai lastenhoidossa, ja ottaa heitä jopa osakkaiksi.

Sitouttamisesta on tietenkin kyse myös silloin, kun palkitaan ruhtinaallisesti heitä, joiden "ansiona" on ollut työntekijöiden massoittainen irtisanominen. Tai kun näitä johtajia on houkuteltu asemilla, joissa he saavat kahmia firmojen varoja itsepalveluperiaatteella.

On sanomattakin selvää, että jälkimmäinen tapa kilpailla pätevästä työvoimasta ja sitouttaa sitä, on sekä suuri puhallus, että myös mitä perustelluin aihe moraaliselle närkästykselle. Mutta moinen ei liioin kehitä aliarvostettuja ja jatkuvan irtisanomisuhan alla työskenteleviä työntekijöitä ja tiimejä antamaan parastaan.

On mahdollista kuvitella myös taloutta, josta koituu hyvinvointia kaikille ja pohjaa, jolta ponnistaa myös eteenpäin - kannustamalla itse kutakin hyviin suorituksiin. Ajattelen usein historiallista Suomi-projektia, jossa sosiaalisia resursseja ei ole elitistisesti tuhlattu, eikä kaveria jätetty.

Tuoreimmat osastosta