Työnantajat: Firmoihin lisää puhetta palkoista! - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Työnantajat: Firmoihin lisää puhetta palkoista!

Suomessa pitäisi puhua enemmän palkoista, etenkin nyt, kun vienti sakkaa, toivoo Teknologiateollisuus. Työnantajat toivovat, että lisäpuhe lisäisi joustavuutta.

27.11.2012 6:01 | Päivitetty 26.11.2012 15:37

One size fits for all – eli yhden koon käyminen kaikille – ei yksinkertaisesti toimi, kun puhutaan palkankorotuksista. Ei etenkään tänä syksynä, kun vienti yskii, maailmantalous takkuaa ja moni suomalaisfirma kompuroi.

Tätä mieltä on johtaja Eeva-Liisa Inkeroinen Teknologiateollisuus ry:stä, Suomen suurimmasta työnantajaliitosta. Inkeroinen viittaa viime syksynä sorvattuun raamisopimukseen, jonka mukaan yrityksissä neuvoteltiin lokakuussa tämän syksyn palkankorotuksista.

Neuvottelujen aluksi etsittiin niin sanottua paikallista ratkaisua – firmoissa olisi siis voitu päättää, kuinka viime syksynä sovittu 1,9 prosentin korotusvara jaetaan, vai jaetaanko ollenkaan. Mikäli yrityskohtaista sopua ei syntynyt, papereihin kirjattiin tasaiset 1,9 prosentin korotukset kaikille niin sanotun perälaudan mukaan.

Neuvottelujen kulusta saadaan tarkempaa tietoa tammikuussa, kun Teknologiateollisuus ja Metalliliitto saavat selvityksensä valmiiksi. Inkeroisen mukaan näyttää kuitenkin siltä, että yrityksissä päädyttiin varsin taajaan tasakorotuksiin.

Käyttöön siis otettiin työnantajien manaama perälauta, mitä Inkeroinen pitää melkoisena takapakkina.

– On selvää, että tässä tilanteessa yksi prosenttiluku soveltuu hirveän huonosti, Inkeroinen sanoo viitaten siihen, että osalla yrityksistä menee hyvin ja osalla hyvin huonosti.

Inkeroisen mukaan halukkuus yrityskohtaisten ratkaisujen etsimiseen on ollut  "aika pieni" – perälauta on tehnyt neuvottelijoista laiskoja ja passivoinut luottamusmiehiä.

Joissakin firmoissa omaan sopuun toki päästiinkin, ja niissä se tarkoitti esimerkiksi palkankorotusten lykkäämistä parempaan taloudelliseen tilanteeseen.

Neuvottelukulttuuriinmallia Ruotsista

Inkeroisen mukaan neuvottelukulttuuri ei toimi. Teknologiateollisuuden ihannemaailmassa työntekijät ja työnantajat katsoisivat yhdessä, kuinka yrityksellä menee, ja neuvotteluihin lähdettäisiin tältä pohjalta.

Eteläranta kympissä katsellaan kaihoisasti Ruotsiin, missä "tiedetään, mitä toinen haluaa, ja haetaan sitten kompromissia", ja missä tunnetaan "yhteisvastuuta kustannuskilpailukyvystä".

– Kyllä ihmiset ymmärtävät, että yrityksen elinkelpoisuus on paras tae omalle työpaikalle, Inkeroinen sanoo.

– Mun viesti olisi yritysjohtajana, että hei tytöt ja pojat, nyt ei ole varaa, mutta me pääsemme tästä ahdingosta yli kustannuksia säästämällä, ja siten varmistamme toimintamme tulevaisuuden.

Lisäksi työnantajapuoli katsoo, että yrityskohtainen sopiminen olisi mielekästä työntekijöille siksikin, että ihmiset voisivat paremmin vaikuttaa oman palkkansa kehitykseen.

Mutta tähän palataan myöhemmin. Kysytään ensin työntekijäpuolelta, Metalliliitosta, miten syksyn neuvottelut sujuivat.

Metalliliitto: Työnantajat, nytpeilin eteen!

– Jos työnantajat mutisevat, että perälautaa on käytetty, heidän pitää mennä peilin eteen miettimään, miksei neuvottelutulosta ole saatu aikaiseksi, lataa Metalliliiton puheenjohtaja Riku Aalto.

Aalto sanoo kyllästyneen oloisena, että työnantajapuolen puheet kuulostavat usein siltä, että vika on työntekijöissä, vaikka neuvottelupöydän ympärillä on kaksi osapuolta. Tai että työntekijöitä syytellään joustamattomiksi, jos he eivät suostu siihen, mitä työnantajat haluavat.

– Meidän näkökulmasta perälauta on katto. Eivät ne työnantajat, joilla menee hyvin, ole maksaneet yhtään sen enempää kuin sen 1,9 prosenttia, Aalto lisää.

Yhdestä ollaan samaa mieltä:tämä ei toimi

Mutta yhdestä asiasta Aalto on Inkeroisen kanssa samaa mieltä: neuvottelukulttuuri ei toimi, eikä se Helsingistä käskemällä parane.

Aallonkin mielestä työpaikoilla pitäisi pyrkiä siihen, että työntekijät ja pomopuoli kävisivät avoimesti läpi firman asioita, ja ratkaisua haettaisiin yhdessä tältä pohjalta. Metallissa koetaan, että työnantaja tahtoo usein vain usein sanella, miten tehdään.

Syksy on ollut monissa paikoissa vaikea, onko kunnon vuoropuhelu mahdollista?

– Se on hyvin työpaikkakohtaista. Toisissa se on mahdollista, toisissa ei. Näyttää siltä, että siellä missä on vaikeaa, työnantajalla on aika kovat konstit käytössä – että ei kauheasti neuvotella vaan irtisanotaan ja lomautetaan, hän sanoo.

Aallon mukaan tie parempaan löytyy vain avoimuuden kautta. Ja kun jotain sovitaan, siitä pidetään kiinni. Aalto arvelee, että keskusjärjestötason torailu esimerkiksi koulutusoikeuksista ja eläkerahoitusasioista valuu myös työpaikoille horjuttamaan luottamusta.

TT: Vähemmän lisäpalkkaapasianssinpeluusta

Soljuvampaan palkkapuheeseen pitäisi työnantajapuolen mielestä pyrkiä myös siksi, että sen katsotaan lisäävän työntekijöiden tuottavuutta ja sitoutumista yrityksiin.

Teknologiateollisuuden palkitsemisasiantuntija Elina Moisio nostaa esimerkiksi kaksi työntekijää, joista toinen puurtaa ja innovoi, toinen pelailee melkoisesti pasianssia. Kun on palkankorotusten aika, molemmat saavat tasamallissa saman verran lisää.

Se ei Moision mukaan kannusta kumpaakaan. Laiskempi tuumaa, että lisää liksaa tulee tälläkin menolla.  Kovemmin puurtanut pettyy, kun työ ei näy palkassa.

– Jos odotukset eivät toteudu, ihmiset pettyvät ja alkavat enemmän pelata pasianssia ja lukea työpaikkailmoituksia. Jos ihmisiä ei palkita, vaihtuvuus lisääntyy, Moisio sanoo.

Inkeroisen ja Moision mielestä yrityksissä pitäisikin puhua selvästi siitä, miten työntekijä voi omaan palkkaansa vaikuttaa. Monessa firmassa on Moision mukaan kuviteltu, että riittää, kun asiasta tiedottaa yrityksen sisäisillä verkkosivuilla. Ei riitä, hän sanoo – puhua pitää.

Metalli: emme vastusta ylimääräisenpalkan maksua

Mutta mikä nykyjärjestelmässä muka estää maksamasta sille innovoijalle?

Kysymys saa Inkeroisen piirtämään paperille erisuuruisia palkankorotuksia esittäviä pylväitä. Hänen pointtinsa on se, että nykymenolla erityisen hyvän työntekijän palkanlisä pitää ottaa muualta kuin työehtosopimusten mukaisiin korotuksiin varatuista rahoista.

Tämä on hänen mukaansa yksi syy siihen, että Suomen kustannuskilpailukyky on kärsinyt moneen muuhun maahan verrattuna.

– Valtaosa korotuksista jaetaan työehtosopimusten kautta. Miksei käytettäisi sitä rahaa fiksusti? hän kysyy.

Mitä sanoo metalli?

– Me pidämme huolta kaikkien ansiokehityksestä. Jos työnantaja halua maksaa ylimääräistä jollekin ryhmälle tai työntekijälle, emme me vastusta. Mutta sitä me vastustamme, että me täällä Helsingissä määriteltäisiin palkankorotusprosentti ja työnantaja saisi jakaa sen haluamallaan tavalla, Aalto vastaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?