Vikkelät verokikkailijat - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Vikkelät verokikkailijat

Kuuluisa koomikko, kipakka kuluttajan puolustaja ja poikabändin jäsenet kuuluvat siihen veronvihaajien joukkoon, jonka kirjanpitotemput vievät brittiverottajalta yli viisi miljardia euroa vuodessa.

19.10.2012 6:36 | Päivitetty 18.10.2012 15:45

Heidän joukkoonsa kuuluu myös yksi entinen tuttavani, IT-alan keikkatyöläinen. Hän ei kirjanpitäjänsä neuvomana maksa juuri lainkaan veroja ajoittain hulppeista tuloistaan, vaan laittaa palkkionsa veroparatiisiyhtiön tilille ja palauttaa ne sieltä itselleen takaisin "lainana".

Ex-tuttavallani on vimmatusti "velkaa", mutta ei lainkaan verovelkaa, sillä homma on ollut täysin laillista. Hänen lisäkseen esimerkiksi kuuluisa koomikko Jimmy Carr on tilittänyt tulonsa Jersyn saarella rekisteröityyn firmaansa, joka on sitten lainannut hänelle muutaman kivan miljoonan.

Television kestotähtiin kuuluva Ann Robinson juontaa kuluttajaohjelmaa, jossa hän opastaa kansalaisia tarkkuuteen rahojensa kanssa. Omista rahoistaan hän on pikkutarkka: hänen tulonsa menevät offshore-arvopaperikauppaa pyörittävään yhtiöön, jonka tekemät näennäistappiot päätyvät asiakkaiden verovähennettäviksi.

Robinsonin lisäksi palvelua ovat käyttäneet Take That -bändin jäsenet Gary Barlow, Howard Donald ja Mark Owen.

Kaikkein hauskin veronkiertokeino on kadonneen aarteen metsästys. Siinä sijoittaja lainaa rahaa hylynetsintää varten ja saa tästä lainasta runsaan verovähennyksen, vaikka nerokkaan rahankierrätyksen avulla lainaa ei ole oikeasti koskaan otettu. Sijoittaja päätyy maksamaan veroja ainoastaan, jos arvohylkyjä sattuisi löytymään.

Britannian verottaja on sanomalehti Timesin paljastusten jälkeen ottanut nämä veronkiertotemput tutkittavakseen. Niitä käyttäneistä kansalaisista ainakin Ann Robinson joutuu ensi vuonna selvittelemään oikeudessa verotuskuvioitaan.

Starbucksista Facebookiin

Asiallisen verosuunnittelun ja veronkierron välistä rajaa on vaikea vetää. Yhtä vaikeaa on määritellä, milloin aggressiivinen veronkierto muuttuu rikolliseksi veropetokseksi. Tämä pätee sekä yrityksiin että itsenäisiin yrittäjiin.

Brittiverottaja arvioi menettävänsä veronkierron vuoksi yli viisi miljardia euroa vuosittain, mikä vastaa lähes viittä prosenttia maan sairaanhoitomenoista. Suurin osa summasta kertyy yritysten yli-innokkaasta verosuunnittelusta.

Maassa on kaksi verisesti kilpailevaa kahvilaketjua: amerikkalainen Starbucks ja brittiläinen Costa. Molempien liikevaihto on vajaat 500 miljoonaa euroa. Costa teki 60 miljoonaa euroa voittoa ja maksoi siitä lähes kolmasosan veroa.

Starbucks on ilmeisen löperösti johdettu yhtiö, kun se samoilla markkinoilla onnistui tekemään 40 miljoonan tappion. Amerikkalaisketju ei ole juuri koskaan ollut Britanniassa voitollinen.

Sen hallinnolliset kulut ovat lähes kolme kertaa suuremmat kuin Costan. Ne se tilittää ulkomaille. Lisäksi Britannian Starbucks maksaa ketjunimen käytöstä. Brittikollegojeni ihmetykseksi ikitappiollinen yhtiö kertoo sijoittajapiireissä olevansa kannattava, vaikka se esittelee kaupparekisterissä ja verotuksessa tappioitaan.

Amerikkalaisyhtiöillä on täällä myös ikioma verokikkansa: tuplairlantilainen. Se ei ole viski eikä edes Guinness, vaan kahden irlantilaisyhtiön avulla tehty verotemppu, jossa irlantilaisomisteinen veroparatiisiyhtiö pitää hallussaan alkuperäisen yhtiön merkkioikeuksia ja toinen irlantilaisyhtiö maksaa niistä korkeita lisenssimaksuja.

Toinen irlantilaisyhtiö saa tuloja alkuperäisen yhtiön USA:n ulkopuolisista toiminnoista, mutta korkeiden lisenssimaksujen vuoksi sen voitot jäävät vaatimattomiksi. Ja jos niitä on, niistä menee irlantilaisen pieni (12,5 prosenttia) yritysvero.

Brittejä kaivertaa, kun tuplairlantilaista käyttävät yhtiöt välttävät brittiverot kokonaan. Niihin kuuluu erityisen paljon teknologiayhtiöitä, kuten Apple, Microsoft, Facebook ja Google.

Costan kahvia, kiitos!

Meillä kuluttajilla ja veronmaksajilla on vain yksi keino vaikuttaa yritysten veronmaksuhaluihin: ostoboikotti. En mene Starbucksiin kahville, koska jossain sen läheisyydessä on kilpaileva Costa. En myöskään osta kauppakeisari Philip Greenin putiikeista mitään, koska hänen tulonsa menevät verojen välttelyn vuoksi vaimon tilille Monacoon.

Applen, Microsoftin, Facebookin ja Googlen kohdalla törmään kuitenkin isoon ongelmaan. Niistä kahta – joko Applea tai Microsoftia ja Googlea – minun on pakko käyttää ja Facebookista tykkään kovasti. Niillä ei ole kunnollisia kilpailevia vaihtoehtoja.

Sama ongelma on suomalaisilla yksityisten terveyspalveluiden käyttäjillä. Yksityinen tarjonta ei ole runsasta eikä veromielessä puhtoista valintaa ole helppo tehdä. Pahimpaan ryöpytykseen joutunut Mehiläinen on kuitenkin menettänyt isoja yritysasiakkaitaan. Hienoa!

Toivottavasti valtiokin saa aikaiseksi sellaiset kilpailuttamisen säännöt, joka ottaa huomioon myös palveluntarjoajien verotemput. Onhan suorastaan härskiä, että suomalaisin verovaroin lihotettu yhtiö ei maksa voitoistaan veroja Suomeen.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?