Eurokriisin ratkaisut: Saksan laiva kääntyy viimein? - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Eurokriisin ratkaisut: Saksan laiva kääntyy viimein?

Euroalueen velkakriisin ratkaisemisessa on tehty parissa viikossa merkittäviä ratkaisuja. Niiden keskiössä on Saksa, jonka tiukka kanta alkaa viimein hiljalleen murtua. Jos Saksakin kääntää kurssiaan, jääkö Suomi euroalueen viimeiseksi vastarannan kiiskeksi?

18.9.2012 6:01 | Päivitetty 17.9.2012 16:58

Eurokriisin ratkaisemisessa on otettu lyhyessä ajassa huomattavia edistysaskelia. Niihin kuuluvat Euroopan keskuspankin EKP:n päätös aloittaa kriisimaiden valtionvelkakirjojen ostot sekä Saksan perustuslakituomioistuimen myöntyminen Euroopan vakausmekanismin EVM:n perustamiseen.

Euroalue on vihdoin saanut kriisin hoitamiseen aidosti tulivoimaisen arsenaalin, mikä on kohottanut myös markkinoiden uskoa tilanteen paranemiseen.

Päätökset syntyivät Saksan liittokanslerin Angela Merkelin siunauksella. Ilman hänen siunaustaan päätökset olisivat olleet mahdottomia. Merkel tuntuu kallistuneen tiukalta linjaltaan euroalueen yhteisvastuun rajalliseen kasvattamiseen, kunhan sitä edeltävät poliittiset uudistukset.

– Tilanteen muodostama pakko on johtanut Merkelin tähän, ja hänen oli tehtävä näin. Kriisin etenemisen logiikka puskee tähän suuntaan, ja Merkel olisi jäänyt muuten aika yksin, Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkoston johtaja Juhana Aunesluoma sanoo.

Merkel vastaanBundesbank

Saksassa oppositiossa olevat sosiaalidemokraatit ja vihreät ovat kannattaneet ratkaisulinjaa jo pidempään, mutta Merkelin kristillisdemokraatit ovat olleet sitä vastaan. Nyt rautarouva käänsi kelkkansa kulkua ratkaisevasti ja päätti vastustaa Bundesbankin pääjohtaja Jens Weidmannia sallimalla EKP:n rahatykin avaamisen.

– En tiedä, onko tämä Merkeliltä bismarckilaista reaalipolitiikkaa vai onko hänellä uusi visio ratkaisusta. EKP:n päätös on joka tapauksessa kriisin tähän mennessä suurin käännekohta. Se joko toimii tai sitten ei, Aunesluoma sanoo.

Myös Merkelin puheet viittaavat mielen muuttumiseen. Niissä painottuu aiempaa enemmän Eurooppa, Saksan sijaan. Mielenmuutos ei ole tullut täytenä yllätyksenä, vaan se on kypsynyt pitkän ajan kuluessa.

– Mielen muuttuminen ei ole kovinkaan yllättävää, kun katsoo, mitä Merkel on sanonut kriisin aikana, Ulkopoliittisen instituutin Euroopan unioni -tutkimusohjelman johtaja Juha Jokela sanoo.

– Merkel on asettanut selkeän marssijärjestyksen yhteisvastuun kasvattamiselle: ensin pitää saada valvonta ja päätöksenteko riittävän tehokkaiksi, sitten voidaan ottaa askeleita yhteisvastuun lisäämisen suuntaan. Tässä mennään vielä aika alkuvaiheessa, hän sanoo.

Saksan laivakääntyy

Marssijärjestyksen noudattaminen on ollut myös sitä, että Saksa on ajanut kriisimaille voimakasta leikkauspolitiikkaa, josta sillä itsellään on hyviä muistoja 1990-luvulta. Nyt kun leikkauksia on saatu tehdyksi runsain mitoin, on Saksa ehkä vihdoin valmis kasvattamaan yhteisvastuutakin.

– Laiva kääntyy vähäsen. Kriisistä ei päästä ulos ilman jonkinlaista yhteisvastuumekanismia. Täysin tiukalla linjalla se on mahdotonta, Aunesluoma sanoo.

– Voi tehdä sellaisen johtopäätöksen, että Saksa on kääntynyt hieman yhteisvastuun suuntaan, Jokela komppaa.

Hänen mukaansa yhteisvastuun lisääminen voisi hyödyttää pitkällä aikavälillä myös vahvoja talouksia, sillä se auttaisi pitämään niidenkin korkotasot kohtuullisina, kun korot joskus lähtevät joka tapauksessa nousuun.

Merkelin suostumukselle ratkaisevaa oli se, että ratkaisuissa mennään EKP:n ja EVM:n reittiä. Setelipainon suoraan käyttämiseen Saksa ei suostu, sillä inflaatiopelko elää maan menneisyyden vuoksi yhä hyvin vahvana.

JääköSuomi yksin?

Suomi on liittoutunut eurokriisissä Pohjois-Euroopan vahvojen talouksien kanssa. Liittolaisista kantaansa on muuttamassa nyt myös Hollanti. Maan euromyönteiset liberaali- ja työväenpuolueet ottivat vaalivoiton euroskeptisten voimien jäädessä alakynteen. Miltä Suomen kanta näyttää uudessa valossa?

– Suomen hallituksen nykylinjan kanssa tämä on ristiriidassa. Jos Suomi pysyy sillä linjalla kuin millä se on tässä koko ajan ollut, se jää kyllä yksin, Juhana Aunesluoma sanoo.

Hänen mukaansa Suomen johdon reaktiot komission puheenjohtajan José Manuel Barroson pankkivalvonta- ja liittovaltiopuheisiin olivat kuitenkin varovaisen myötäileviä.

Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen tajuavat, että tilanne on muuttumassa, ja se voi heijastua Suomenkin kantoihin, Aunesluoma sanoo.

Juha Jokela on samaa mieltä. Hänen mukaansa Suomi seurailee Saksan uutta linjaa kohti syvempää yhteisvastuullisuutta sekä poliittista ja taloudellista unionia.

– Suomen hallitukselle voi olla ihan politiikkansa mukaista, että otetaan pieniä askelia yhteisen valvonnan ja pelisääntöjen suuntaan. Tämä ei ole suuri ongelma Suomelle, Jokela sanoo.

Edessä vielämonta pulmaa

Vaikka Saksan pitkään odotettu pehmeneminen on vihdoin alkanut, on kriisin ratkaisun tiellä vielä monta estettä. Kanta on muuttunut hitaasti, ja yhteisvastuullisuuden vastustus on Saksassa yhä kovaa.

Esimerkiksi Kreikan kolmannen hätärahoituspaketin myyminen Saksan parlamentille eli liittopäiville olisi luultavasti mahdotonta, etenkin kun Saksassa järjestetään ensi vuonna liittopäivävaalit.

Suursijoittaja George Soros vaati muun muassa Der Spiegelissä julkaistussa laajassa esseessään voimakkaasti Saksaa valitsemaan yhteisvastuun ja eurosta eroamisen välillä. Nyt kantaa on otettu, muttei vielä ratkaisevan paljon.

– Kyse on nyt siitä, kuinka pitkälle Saksa kääntyy, Aunesluoma sanoo.

Ratkaisevaksi kysymykseksi saattavat nousta euroalueen yhteiset joukkovelkakirjat eli eurobondit. 

– Totuuden hetki tulee sitten, kun joudutaan päättämään eurobondeihin menemisestä. Niistä tulee kova vääntö, Aunesluoma sanoo.

Juha Jokelan mukaan Saksa saattaisi pehmentyä tässäkin seikassa.

– Vaikka Merkel onkin sanonut eurobondien tulevan vain hänen kuolleen ruumiinsa ylitse, uskon, että Saksa voi harkita eurobondeja, kun poliittinen unioni on ensin riittävän vahva, Jokela sanoo.

Paljon on siis kiinni Angela Merkelistä, ja hän saattaa lopulta taipua jälleen.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?