Tukevammalle perustalle - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Tukevammalle perustalle

Euroalue rämpii edelleen, mutta viikonlopun vaalitulosten jälkeen selvästi tukevammalla pohjalla. Tämä vahvistaa luottamusta siihen, että yhteisvaluutta pysyy ja toimii entistä paremmin maailmantalouden vähitellen piristyessä. Kokonaistilanne on kuitenkin yhä epäselvä, ja reitti rämeeltä tukevalle maalle täynnä silmäkkeitä.

21.6.2012 7:17 | Päivitetty 20.6.2012 10:32

Euron akuutein pulma, eli Kreikan säästötoimia ja muitakin asioita, mutta ei kuitenkaan taloudellista tukea, vastustaneen Syriza-puolueen vaalivoitto, ei toteutunut.

Puolue oli luvannut irtisanoutua kaikista edellisen hallituksen avun ehtoina lupaamista toimista. Tämä olisi merkinnyt Kreikan eroa euroalueesta ja Euroopan unionista (EU) sekä jyrkkää sukellusta talouskaaokseen. Kreikkalaisten enemmistö kuitenkin luotti, kukaties yllättävän jalkapallotuloksen huumassa, enemmän muihin puolueisiin.

Kreikassa nähtiin Suomen viimekeväisen keväisen jytkyn toisinto: protestiäänillä ja epämääräisellä eurovastaisuudella ratsastanut puolue sai suuren voiton, mutta jää siitä huolimatta vaalien jälkeisen hallituksen ulkopuolelle. Säästötoimia alkaa toteuttaa parlamentin enemmistöön tukeutuva hallituspohja, ja ainakin Kreikan taloutta koskeva poliittinen epävarmuus lievittyy.

Epävarmuuden laantuminen antaa jo toteutetuille tukitoimille aikaa vaikuttaa, ja Kreikan talous toipunee vähitellen koko aluetta vaivaavasta tulehduspesäkkeestä todellisen merkityksensä mukaiseksi pikkutekijäksi. Kreikan osuus euroalueen kokonaistuotannosta on kuitenkin vain runsaat kaksi prosenttia.

– Että niin pieni kala voikin haista niin pahalle, kerrotaan eräänkin Rooman keisarin kommentoineen Palestiinassa jälleen kerran puhjennutta kapinaa.

Bismarckin paluu

Euroalueen pidemmän aikavälin kehityksen kannalta Kreikkaa huomattavasti tärkeämpi vaalitulos saatiin Ranskassa. Aiemmin tänä keväänä euroepäilijöiden tuella presidentiksi noussut vasemmistoehdokas François Hollande saa tuekseen myös parlamentin enemmistön.

Tämä merkitsee sitä, että presidentti voi ohjata maan politiikkaa haluamaansa suuntaan ilman että parlamentti tekee kaikkensa hidastaakseen ja vesittääkseen muutoksia. Hollande saa erinomaisen tilaisuuden ryhtyä kohentamaan Ranskan teollisuuden kilpailukykyä ja julkisen talouden tasapainoa.

Hollanden asemaa ja toimintamahdollisuuksia vahvistaa juuri vasemmistotausta. Jos oikeistolainen presidentti ja oikeistoenemmistöinen parlamentti yrittäisivät esimerkiksi karsia Ranskan julkista sektoria ja tehostaa sen toimintatapoja, työntekijät olisivat kaduilla muutamassa tunnissa. Ranska halvaantuisi julkisalojen jatkuviin tuki- ja myötätuntolakkoihin milloin minkäkin työntekijäryhmän eläke- ja muiden etujen puolesta.

Vasemmistojohtoinen hallitus voi tehdä ankaraakin talouspolitiikkaa, ja sen esittämiin leikkaustarpeiden perusteluihin suhtaudutaan myönteisemmin.

Esimerkiksi Saksassa toteutettiin 1800-luvun loppupuolella arkkikonservatiivisen valtakunnankanslerin Otto von Bismarckin johdolla joukko sosiaalisia uudistuksia, kuten kansaneläke. Vasemmiston esittäminä samat aloitteet olisi torjuttu ensi askelina kohti kommunismia ja/tai vallankumousta.

Nyt Hollande saattaa onnistua vakuuttamaan Ranskan työläiset esimerkiksi työaika- ja palkkajoustojen hyödystä sekä tarpeesta karsia julkisen sektorin etuja. Ranskan vientiteollisuuden kilpailukyky ei enää riitä etujen ylläpitoon, ja euron mukanaan tuoman frangiaikaa vakaamman korkotason antama tilapäinen etu on käytetty.

Saksassa viime vuosikymmenen jälkipuoliskolla aloitetut työelämäuudistukset osoittavat, että tämä on mahdollista. Ne ovat myös keskeinen syy siihen, että liittokansleri Angela Merkel on vastustanut euromaiden taloudellisen yhteisvastuun lisääntymistä. Saksa ei halua joutua jatkuvasti kasvavien tulonsiirtopakettien pääasialliseksi maksajaksi pelastettuaan jo oman itäisen osansa ja tehtyään tarvittavat rakenneuudistukset.

EKP antaa peliaikaa

Myös Espanjan pankkikriisin akuutein vaihe näyttäisi jäävän pikku hiljaa taakse. Pankit ovat alkaneet myöntää pulmiaan. Niiden taseiden siivous mädistä asunto- ja kiinteistöluotoista saattaa vähitellen päästä vauhtiin.

Edessä on joka tapauksessa jonkinlaisen valtion omistaman omaisuudenhoitoyhtiön, El Arsenalen, perustaminen. Mahdollista on myös, että pankkisektoria järjestellään samalla tukevampaan kuntoon yritysjärjestelyin ja fuusioin.

Japanissa vastaava prosessi johti aikoinaan siihen, että Tokion pörssin päälistalla olleista 17 pankista yksi, Long-Term Credit Bank, otettiin valtion haltuun. Pankki jatkoi toimintaansa Resonan nimellä. Muut 16 paloiteltiin. Niiden osista koottiin kolme suurpankkia: Sumitomo Mitsui, Mizuho ja Mitsubishi UFJ.

Tilanne on joka tapauksessa jotenkin hallinnassa. Euroopan keskuspankki (EKP) on toistaiseksi taannut pankkien maksuvalmiuden ja toimintakyvyn. Etenkin tämän vuoden alussa pankeille myönnetty kolmen vuoden rahoituspaketti on turvaverkko, joka myös tukee pankkien mahdollisuuksia myöntää uusia luottoja.

Espanjasta kriisin on ennakoitu leviävän Italiaan. Sen ongelmat ovat kuitenkin aivan toisenlaisia kuin Espanjan, jossa matalien eurokorkojen siivittämä asuntomarkkinoiden ylikuumeneminen yhdistyy työmarkkinoiden rakenneongelmiin jotka pahentavat etenkin nuorison työttömyyttä.

Italiaa painaa kroonisen alijäämäinen julkinen talous, jota pääministeri Silvio Berlusconin tempoileva politikointi pahensi. Ongelmaa kuitenkin lievittää se, että Italian valtio lainaa paljon kotimarkkinoilta, joten sen lainanotto ei ole häilyvän ulkomaisen sijoituspääoman varassa. Kotimainen lainanotto myös lievittää Italian toista perinteistä rakenneongelmaa: huomattava osa taloudesta kulkee virallisen kirjanpidon ja verotuksen ohitse, eikä siksi näy myöskään kokonaistuotantoluvuissa.

Epämääräinen raha kuitenkin liikkuu Italian pankkijärjestelmässä ja epäilemättä sitä on myös valtion pitkissä lainapapereissa odottelemassa etenkin eteläitalialaisten perheyritysten johtajien eläkepäiviä. Vaikka järjestely ei aivan kaikkia lakipykäliä täytäkään, se kuitenkin pitää Italian toiminnassa säännöllisistä kriisipuheista huolimatta.

Kaiken kaikkiaan euroalueen voi sanoa selvinneen jälleen yhdestä akuutista kriisistä, ja taas hivenen kehittyneempänä. Kun Kreikan ja Irlannin ensimmäisten tukipakettien tarve nousi pari vuotta sitten akuutiksi, ei EU:lla ollut mitään valmiita toimintatapoja niiden toteuttamiseksi. Paketit saatiin valmiiksi vasta viikkojen sählingin jälkeen. Nyt Espanjan pankkitukipaketti saatiin valmiiksi yhden viikonlopun puhelinkokouksin, ja seuraavan tilanteen sattuessa myös toimintamalli on valmis.

Maailmantalouden tilanne on kuitenkin vielä kaukana vakaasta. Kiinan vientikone on alkanut yskiä, eikä Yhdysvaltojen tilanne ole merkittävästi parantunut. Taantuma on laskenut raakaöljyn hintaa, mikä lisää Venäjän talouden ongelmia. Kesälomien jälkeen onkin sitten taas aika alkaa odottaa Yhdysvaltojen presidentinvaaleja ja niitä edeltävän kamppailun vaikutuksia maan talouspoliittisiin linjauksiin. Uudelleen valintaa tavoitteleva Barack Obama on kärsinyt valtaosan virkakaudestaan siitä, että kongressi on ollut häntä vastustavan republikaanipuolueen hallinnassa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?