Kiinalainen laintulkinta venyy ja paukkuu - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kiinalaisia lakeja ja tulkintoja

Teit niin tai näin Kiinassa, rikot aina jotain lakia tai määräystä.

27.5.2012 6:17 | Päivitetty 25.5.2012 10:59

Kiina on lakien ja sääntöjen maa. Säädöksiä löytyy joka lähtöön ja monesti ne ovat keskenään ristiriitaisia. Joskus laki nukkuu prinsessa Ruususen unta, kunnes joku sitä tarvitseva suutelee sen hereille.

Viime kuukausina Kiinassa on herännyt halu vähentää maassa oleilevien ulkomaalaisten määrää. Naftaliinista on kaivettu määräys, joka rajoittaa maassa oleskelun korkeintaan viiteen vuoteen. Lain perusteella monet opettajat ovat menettäneet työpaikkansa ja oleskelulupansa yhtäkkiä, täysin yllättäen. Jotkut heistä ennättivät työskennellä Kiinassa jo vuosikymmenen ajan koskaan kuulematta lain olemassaolosta.

Puolalaisen kauppahuoneen täkäläinen vetäjä kertoi, että yritys joutui maksamaan veroista myöhästymisakkoja, vaikka verojen maksaminen ajallaan ei ollut mahdollista.

Kyseessä on viime vuoden alkusyksystä julkistettu verolaki, joka tuli voimaan takautuvasti jo heinäkuun alusta. Sen mukaan vero piti maksaa annetulle tilille lokakuussa. Vaikka kyseistä tiliä ei ollut olemassa ennen joulukuuta, se ei säästänyt myöhästymissakolta.

– Sanoimme verovirkailijalle, ettemme voineet maksaa veroa lokakuussa, koska maksutiliä ei ollut olemassa. Verovirkailija vastasi, että verot ovat myöhässä. Me taas yritimme sanoa, ettei maksaminen ollut mahdollista. Jankkasimme asiaa monta kertaa edestakaisin, mutta ei auttanut. Myöhästymissakot oli maksettava.

Puolalla on kaksinkertaisen verotuksen estävä verosopimus Kiinan kanssa. Tuttavaani se ei ole auttanut, sillä hän ei ole löytänyt menetelmää, jolla pääsisi eroon kaksoisverotuksen rasituksesta.

Maksa vuoden vuokra,voit saada viisumin

Työviisumin uudistusprosessissa meidän piti esittää vuoden vuokrasopimus ennen kuin viisumi irtosi. Tuntui aika kohtuuttomalta lyödä koko vuoden vuokra likoon ennen kuin viisumi oli kädessä. Tuttavat vakuuttivat, että vuokrasopimuksen vaatiminen oli selvä merkki siitä, että viisumi myönnetään. Meitä tilanne epäilytti suuresti, sillä edellisen viisumin saaminen oli konstikasta ja kallista. Onneksi tuttavat olivat oikeassa.

Vuokrasopimus tietenkin varmistaa sen, että viisumin saaja pysyy paikkakunnalla ja mahdollisesti siinä työpaikassa, jota varten hän on viisuminsa saanut.

Paljon suurempia sijoituksia vaaditaan ulkomaalaisten perustamilta yrityksiltä. Ne nimittäin joutuvat hankkimaan toimitilat ja tekemään sopimuksia ennen kuin yritystä on virallisesti olemassa. Aloittava yritys joutuu satsaamaan melkoisesti rahaa, vaikka varsinaisen liiketoiminnan käynnistys voi vielä pyöriä pitkään byrokratian rattaissa.

Otin nämä mahdottomat, epäloogiset vaatimukset puheeksi lakimiesystäväni kanssa. Hän kertoi juuri keskustelleensa kanadalaisen asiakaskandidaatin kanssa epäselvistä, hämäristä ja turhauttavista kiinalaisista säännöistä. Häneltä haluttiin selkeä, mustavalkoinen vastaus. Kun hän ei voinut sellaista tarjota, häntä ei palkattu. Ehkä asiakas päätti etsiä lakimiehen, jolta saa mustavalkoisen vastauksen.

Kekseliäs virkamieslöytää aina ratkaisun

Sääntöjen tulkinnanvaraisuus ja sääntöjä tulkitsevat virkamiehet luovat joskus absurdeja tilanteita. Täkäläisen koulun rehtori on britti, joka on asunut täällä jo useita vuosia.

Kun hän muutti tänne, hänellä oli muuttokontissa muun muassa useita laatikollisia viinejä ja kirjoja. Muuttokuorma oli rajalla Shenzhenissä, kun hän hoiti tavaroiden tullausta täkäläisen virkamiehen kanssa.

Virkamies arvioi viinipullot kymmenen kertaa kalliimmiksi kuin mitä niiden hinta on täällä Qingdaossa. Tullimaksut ylittivät viinin hinnan roimasti.

Rehtori ei suostunut tulleja maksamaan. Hän kehotti tullivirkailijaa soittamaan Shenzhenin satamaan: Viinipullot pitää tyhjentää mereen, on paljon halvempaa ostaa täältä uudet.

Soittaminen oli ilmeisesti liian työlästä tai muuten liian hankalaa. Viinin hinnaksi sovittiin paikallinen hinta.

Mutta loppujen lopuksi tullivirkailija keksi voittavan ratkaisun. Kun kirjoista ei ollut nimikekohtaista luetteloa, virkailija määräsi niille tullin, jonka loppulasku oli täsmälleen sama kuin se, mitä hän yritti periä viineistä.

Laillisuusperiaatten maavai lakien maa?

Keskenään ristiriitaiset lait ja määräykset eivät koske pelkästään ulkomaalaisia, vaan myös kiinalaiset ovat niiden kohteena.

Pete Marchetto kirjoitti muutama viikko sitten Expat Corner -blogissa kiinalaisten lakien toimeenpanosta.

– Kiinassa näyttää olevan lakeja lähes kaikista mahdollisista asioista. On hyvin mahdollista, että olet hiljattain rikkonut yhtä tai toista lakia, ihan tietämättäsi. Ja jos oleskelet Kiinassa vähänkin pitemmän ajan, rikot varmasti.

Marchetto viittaa kiinalaiseen ystävään, jonka mukaan myös kiinalaisilla on vaikeuksia tietää mitä lakia noudattaa, mitä rikkoa. Muutamat yrittävät noudattaa kaikkia lakeja, mikä tekee heidän elämästään mahdotonta. Toiset taas eivät kiinnitä huomiota mihinkään lakiin.

Kiinalaiset lait poikkeavat länsimaisesta lainsäädännöstä. Suomessa, Euroopassa yleisemminkin samoin kuin Yhdysvalloissa, laki yritetään pääsääntöisesti kirjoittaa niin selvään ja selkeään muotoon, että kaikki ymmärtävät sen samalla tavalla ja että sen rikkomisesta voidaan antaa oikeudessa selkeäperustaisia tuomiota.

Mitä kaikkia lakeja olekaan rikkonut?

Kiinassa lainsäädäntö kirjoitetaan alun perin niin väljäksi, että sitä on pakko tulkita. Tulkinnat poikkeavat alueen ja virkamiehen mukaan.

Lisäksi Kiinasta puuttuu itsenäinen oikeuslaitos. Oikeutta jakavat virkamiehet, jotka ovat riippuvaisia nimittäjistään. Lakien oikeustulkinnoista ei siten synny samanlaista oikeuskäytäntöä kuin länsimaissa. Tulkinnat noudattelevat kulloinkin voimassaolevan politiikan linjauksia.

Marchetto kirjoittaa, että joitakin lakeja on lähes mahdotonta noudattaa. Hän käyttää esimerkkinä määräystä, jonka mukaan matkustajan täytyy ilmoittautua poliisille 24 tunnin kuluessa kaupunkiin saapumisesta. Hotellit hoitavat asian puolestasi, mutta tuttavien luona yöpyminen tekee asian hankalaksi.

Ilmoittautuminen täytyy tehdä juuri oikealla poliisiasemalla. Mutta mikä se niistä kaupungin monista, usein pienistä ja syrjässä sijaitsevista asemista on, onkin jo vaikeampi juttu.

Täällä Qingdaossa meidätkin on ohjattu väärälle poliisiasemalla. Rekisteröityminen ei siellä tullut kuuloonkaan, vaikka oikealla poliisiasemalla tiedot syötettiin suoraan internetiin. Ja myöhemmin, kun kävi ilmi, että virkailija oli syöttänyt väärän osoitteen, meidän piti palata samalle kaukaiselle asemalle korjaamaan virhettä. Ei auttanut mitään, vaikka pääpoliisiasemalla, jossa virhe havaittiin, meillä oli kaikki tarvittavat paperit mukana.

Suomalaisvieraatkin jäivät rekisteröimättä, kun poliisiaseman internetyhteys oli poikki. Virkailijat eivät suostuneet ottamaan ilmoitusta vastaan vaan ehdottelivat jotain toista poliisiasemaa. Kokemuksesta tiesimme, ettei siellä asiaa otettaisi kuuleviin korviin.

Ehkä tässä on tullut rikottua muitakin sääntöjä. Marchetton luetteloista voisin poimia vaikka liikkumisen ilman passia, suuren palomuurin kiertämisen ja yöpymisen sellaisessa majoituspaikassa, jolla ei ole oikeutta ottaa vastaan ulkomaalaisia.

Punavaloinen kampaamopoliisin silmien alla

Kiinalaiset liikennesäännöt ovat melko lailla samanlaiset kuin länsimaissa, mutta niiden noudattamista ei valvota. Autoilijat saattavat jättää ajoneuvonsa keskelle katua poliisin silmien alla käväistäkseen ostoksilla. Auto tukkii liikenteen, mutta poliisi ei tee mitään.

Prostituutio on kielletty lailla. Silti punavaloin somistettu kampaamo saattaa olla muutaman kymmenen metrin päässä poliisiasemasta.

Tilanteen tekee hankalaksi myös se, että paikalliset viranomaiset valikoivat itse mitä lakeja kulloinkin pitää noudattaa. Yhdenvertaisuus lain edessä jää usein toteutumatta.

Lakien ja sääntöjen lukumäärä takaa kuitenkin sen, että viranomaiset voivat aina tarvittaessa löytää lainrikkomuksen. Tämä tilanne tietenkin avaa valtavat mahdollisuudet pienelle ja suurelle korruptiolle. Hyvä ateria tunnetussa ravintolassa voi taata sen, että lain valvonta ulottuu kilpailijaan muttei omaan yritykseen.

Paikallisviranomainenvenyttää Pekingin määräyksiä

Kiinalaisiin ongelmiin löytyy usein kiinalainen ratkaisu. China Lawyer in Shanghai -blogi kertoo ulkomaalaisten rajoituksista kiinteistöjen ostamisessa. Vuoden 2006 rajoituksia tiukennettiin lisää vuonna 2010, jolloin Peking ryhtyi tosissaan puhkomaan reikiä asuntokuplaan.

Määräyksen mukaan ulkomaalaiselle sallittiin vain yhden asunnon ostaminen ja sekin vain tietyillä ehdoilla. Blogin kirjoittaja Jason Tian kertoi tuoreesta toimeksiannosta auttaa ulkomaalaista ostamaan luksusasunto Shanghain keskustasta.

Rajoitukset sallivat asunnon oston henkilökohtaiseen käyttöön vain Shanghaissa vuoden opiskeleville tai työskenteleville ulkomaalaisille. No, asiakas ei ollut koskaan asunut Shanghaissa ja hän opiskeli toisessa kaupungissa ja oli maassa opiskelijaviisumilla.

Epämääräisesti muotoiltu lakiteksti jätti avoimia porsaanreikiä. Vuoden työ- tai opiskeluaika voitiin tulkita tarkoittavan menneisyyttä tai tulevaisuutta. Jälkimmäisessä tapauksessa ongelmasta selvitään vuoden työsopimuksella. Tekaistujen työsopimusten hankkiminen on Kiinassa helppoa ja sitä tapahtuu joka päivä.

Työntekopykälän toteutumisen vahvistaminen vaatisi työvoimaviraston myöntämän työluvan ja mahdollisesti vielä verotietojen esittämistä.

Asuntokaupan välittäjälle riitti työsopimuksen esittäminen. Sen piti tosin olla päivätty jo vuotta aikaisemmaksi, mutta sehän ei ollut mikään ongelma. Kuralle ajautuneilla asuntomarkkinoilla luksusasunnon ostaminen kävi siis helposti.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?