Sitkeä ennakkoluulo tietää autokauppiaan aina huijaavaan, mutta myös autoliikkeen asiakas osaa olla rasittava. Taloussanomien haastattelemat autokauppiaat kertovat asiakkaista, jotka eivät todellakaan ole aina oikeassa.
Ostaja joka ei tiedä, mitä haluaa
Autoliikkeeseen astuu toisinaan sisään asiakas, joka ei itsekään tiedä, mitä haluaa. Silloin asiakkaan ja automyyjän välinen kaupanteko muuttuu oudoksi väännöksi.
Eräs kaksitoista vuotta autoja myynyt kertoo, että tällainen asiakas kysyy tarjouksen ja pyytää myyjää tulemaan vastaan. Sen jälkeen myyjä ihmettelee, ”miten”, koska hän on jo tehnyt tarjouksen, ja kysyy asiakkaalta vastatarjousta.
Alasampuva vastaus on: ”sano sinä ensin”.
Ärsyttäviä ovat myös he, jotka "hakevat autoa veljenpojansiskonkaimalle" ja haluavat koeajaa "hmmm, vaikka tuon". Se on tietysti se hallin perimmäinen auto.
Jahkailija hieroo ja hieroo kauppaa
Jahkailijat ovat oma lajinsa. Tällaiset asiakkaat saattavat käydä istumassa liikkeessä kymmenen kertaa, ja kysyä yksinkertaisestakin kansanauton perusmallista samat tekniset asiat uudelleen ja uudelleen.
Myös välirahaa hierotaan kauan, koska asiakas ei millään usko, että ”siitä omasta kärrystä ei nyt vain voi maksaa mahdottomia”. Asiaan palataan aina parin viikon välein.
– Kyse ei ole aina siitä, etteikö tällä ihmisellä olisi rahaa. Päätöstä ei vain osata tehdä. Auton mallikin voi uudistua odottelun aikana, ja sitten kaikki taas alkaa alusta, yksi automyyjä kertoo.
Lypsäjä haluaa pipoja, kenkiä ja...
Pitkään alalla ollut automyyjä kertoo tapauksesta, jossa ostaja ilmoitti tuntevansa autoliikkeen johtajan erittäin hyvin ja tämän luvanneen alennusta. Lisäksi hän sanoi golfaavansa johtajan kanssa päivittäin ja olevansa samassa purjehdusseurassa.
Kun asia tarkistettiin kyseiseltä johtajalta (joka ei ollut enää edes töissä koko firmassa), hän ei muistanut henkilöä ja ilmoitti, ettei hän golfaa eikä omista edes soutuvenettä. Lisäksi hän ei ollut luvannut asiakkaalle minkäänlaista myyntihintaa.
Autokauppiaita ärsyttää myös asiakas, joka ryhtyy kaupan sopimisen jälkeen lypsämään lisäalennuksia ja tavaroita kaupan päälle. Kun myyjä vastaa kinuamisiin, että kauppa lyötiin jo lukkoon, asiakas suuttuu.
Usein asiakas vielä valittaa autonluovutuksen jälkeen asiakastyytyväisyyskyselyissä, että myyjän asenne muuttui kaupanteon jälkeen ynseäksi.
– Kaikki johtuu siitä, että myyjä ei suostunut antamaan asiakkaalle kaupanteon jälkeen pipoa, maastokenkiä tai muita kylkiäisiä, autokauppias kertoo.
Vaihtoauto ei ole sitä, mitä sovittiin
Vaihtoautoasiakkaiden kanssa on omat hankaluutensa. Asiakkaan kanssa on sovittu, että vaihtoauto on tietyssä kunnossa. Silti luovutuksessa paljastuu, että autossa on reikä, mutta asiakkaan mielestä tämä on ”normaalia kulumista”.
Myyjä saa kuitenkin kuulla kunniansa asiakaspalautteessa, koska autonluovutus ei mennyt ”aivan putkeen”.
Aina silloin tällöin autonostaja ryhtyy kikkailemaan tilaus- ja odotusajalla. Myyjä tekee tilaussopimuksen uudesta autosta, sovitaan vaihdokille hyvityshinta, ja sitten odotellaan auton valmistumista tehtaalta. Se kestää helposti ainakin 2–4 kuukautta.
– Kun asiakas tulee sitten hakemaan uutta autoaan, vanhan auton mittariin on voinut ilmestyä kuukaudessa yli 10 000 kilometriä lisää, jos ei ole sovittu tarkasti kilometrirajoja. Ollaan käyty pariinkin kertaan Norjassa kalastamassa, nääs. Ja sitten uhataan kaupan purkamisella, jos myyjä haluaa alentaa vaihdokin hyvityshintaa, kertoo automyyjä.
Yllättävä käsiraha
Autoliikkeissä tunnetaan myös ihmistyyppi, jonka mukaan se, että luottoa ei irtoa kertoo ennen kaikkea siitä, että "rahoitusyhtiöissä ei tiedetä yhtään mitään". Kyse ei siis missään tapauksessa voi olla siitä, että asiakkaalla olisi jo ennestään niin paljon velkaa, ettei enempää saa.
– Osa Kia-autojen omistajista on oppinut ilmeisesti liiankin hyvin halpoihin rahoitustarjouksiin, sillä heille tulee yllätyksenä, että kun vaihtaa autoa, tarvitaan käsirahaa.
Jos kauppoja ei synny, toiset asiakkaat käyvät jälkikäteen vielä erikseen näyttämässä, että "kun et myynyt minulle nissania niin katso millaisen kallilin mersun ostin naapuriliikkeestä".
– Ymmärrän että kaupanteko on asiakkaalle ainutkertainen asia, mutta meille se on jokapäiväistä touhua, eikä minua suoraan sanoen kauheasti kiinnosta mihin kauppaan asiakas meni seuraavaksi.
– Kerran kollega tarkisti huvikseen tällaisen leveilijän rekisteritunnuksen. Paljastui, että se hieno auto oli toisen liikkeen omistuksessa, kuski oli vain ottanut sen koeajoon ja tullut sillä elvistelemään että "ostin sitten tällaisen".
Koeajoauton ihmeelliset seikkailut
Muutenkin koeajajat voivat käydä myyjän hermoille.
Koeajokaaharit ovat yleensä kolmikymppisiä miehiä, jotka ottavat koeajoon pienen urheilullisen auton ja palauttavat sen sovittuna aikana, mutta ”kaikesta näkee, että autolla on menty kovaa ja kahva edellä”, myyjä kertoo.
Kaahareiden jäljiltä tulee autoliikkeeseen joskus liikennekameroiden sakkovalokuvia, jotka vaativat selvittelyä.
Salamuuttajat puolestaan lainaavat muutamaksi tunniksi koeajoon isoa farmaria tai tila-autoa, joka palautetaan takaisin tavaratila naarmuilla. Autolla on viety tyttöystävän siskon muuttokuorma, arvelee autokauppias.
– Joskus autoista löytää kaukosäätimiä tai muita kuormasta pudonneita tavaroita. Harvalla lainaajalla on silti niin paljon pokkaa, että tulee hakemaan näitä takaisin.
Ja sitten on asiakkaita, joiden kanssa on sovittu koeajoautolle palautusaika. Kunnes asiakas soittaa ja ilmoittaa haluavansa näyttää autoa vielä vaimolle, mutta hän ei ole nyt paikalla, joten voisiko tämän palauttaa huomattavasti myöhemmin.
Vaikka muutaman päivän päästä.
Sotkijat – menkää kilpailijalle
Erään autokauppiaan mielestä pahimpia asiakkaita ovat pesemättömät yli nelikymppiset miehet, jotka käyvät hieromassa uuden auton penkkeihin omaa hajuaan.
– Mikä siinä on niin vaikeaa, ettei pysty käymään pesulla tai vaihtamaan puhtaita vaatteita edes silloin, kun lähtee asioimaan. Ei siinä pysty kieltämäänkään, että älkää nyt istuko tähän, vaikka hiki haisee kahden metrin päähän. Koska joskus käy niin, että tällaisella äijänrehjulla on rahaa mukana niin paljon, että hän pystyy ostamaan auton siltä istumalta.
Viikonloppujen autonäyttelyissä tuttu näky ovat joutilaat nuoret miehet, jotka tulevat vain tuijottamaan messuemäntiä tai esiintyjiä. Sama porukka kätkee auton penkkien väliin purukumeja ja muita roskia ihan huvikseen.
Automyyjän kauhistus on myös lapsiperhe, joka ei pidä pesuettaan kurissa. Kurittomien perheiden lapset saavat riehua esittelyautossa miten haluavat, kiipeillä penkkien yli, soittaa torvea, väännellä rattia ja vaihdetankoa.
– Yleensä nämä lisäksi sotkevat kurahousuillaan penkit tai kaatavat mehupullonsa autoon. Ja jos touhua yrittää rajoittaa, saa vastaukseksi, että me mennään sitten toiseen liikkeeseen, jossa ei olla lapsivihamielisiä. Tekisi mieli sanoa, että olkaa hyvä, menkää pahimmalle kilpailijallemme.
