Väitöskirjatutkija Matti Ylösen mukaan on mielenkiintoinen kysymys, ovatko konsulttien hallitsematon käyttö julkisella sektorilla perustuslainvastaista.
Perustuslain pykälässä 124 lukee, että julkisia hallintotehtäviä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi. Edellytyksenä myös on, että tämä ei vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia.
Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle, perustuslaki toteaa.
– Ministeriöillä ja muilla on aika paljon valtaa päättää siitä, kuinka paljon ulkoisia toimijoita käytetään, Ylönen sanoo Taloussanomille.
Ylönen ei kuitenkaan arvioi, onko joissain tapauksissa toimittu perustuslain vastaisesti vaan toteaa, että asia pitäisi ratkaista tuomioistuimissa.
Syynätuottavuusohjelma
Ylönen ja Tampereen yliopiston tutkijatohtori Hanna Kuusela kirjoittivat tänään Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla, että konsulteista on tullut maan tapa. Ylösen ja Kuuselan mukaan konsulttien käyttö on arkipäiväistynyt, vaikka konsulttien pitäisi pikemmin tuoda päätöksentekoon poikkeusluonteista ulkopuolista näkökulmaa tai osaamista.
Tutkijoiden mukaan yksi pääsuu tähän on ollut valtiontalouden tuottavuusohjelman 2000-luvulla. Tuottavuusohjelmalla on pyritty tuomaan säästöjä muun muassa henkilöstökuluista, mutta näin ei ole monin osin onnistuttu.
– Tavoitellut säästöt ovat kuitenkin jääneet monilta osin toteutumatta, sillä ohjelma on monissa organisaatioissa lisännyt kalliiden konsulttipalveluiden käyttöä, Ylönen ja Kuusela toteavat.
Laskujen mukaan vuosina 2006-2010 valtion henkilöstökulut vähenivät noin 216 miljoonaa euroa mutta palvelujen osto lisääntyi yli 500 miljoonalla.
Lisää resurssejavaltiontalouden tarkastusvirastolle?
Kustannusten kasvun lisäksi konsulttitoiminnan hallitsemattomaan leviämiseen liittyy myös muita vakavia ongelmia kuten läpinäkyvyyden ja avoimuuden vähenemistä, Ylönen ja Kuusela toteavat kirjoituksessaan. Eräs ongelma on myös tiedollisten monopolien muodostuminen esimerkiksi it-hankinnoissa.
Tämä mahdollistaa sen, että konsultit voivat pyytää palveluistaan huimia summia. Varsinkin jos hankintaosaaminen on huonoa, Ylönen sanoo. Lisäksi julkinen sektori voi olla pakotettu ostamaan palveluita ulkopuolelta, jos oma osaaminen on kadotettu.
Herää kysymys, onko konsulteille sälytetty julkista valtaa ja sitä kautta vastuuta?
– Tapauksia on monenlaisia, mutta kyllä tällaisiakin kehityskulkuja on ollut nähtävissä, Ylönen vastaa.
– Enemmistötapauksista liittyy muihin asioihin, arviointitoiminnan kasvuun ja muihin taustaselvityksiin.
Ylösen ja Kuuselan mukaan konsultteja pitäisi palkata ainoastaan sellaisiin tehtäviin, joissa tosiasiallisesti tarvitaan ulkopuolista näkökulmaa tai osaamista.
– Arviointitoimintaa voisi julkinen sektori tehdä itse, esimerkiksi valtiontalouden tarkastusviraston resursseja lisätä, Ylönen pohtii tapoja, miten ostopalveluiden käyttöä voitaisiin vähentää.
Hänen mukaansa olennainen kysymys on, mitä tuottavuusohjelmalle käy tulevaisuudessa. Tähän mennessä se on ollut vain väenvähentämisohjelma, Ylönen sanoo.
