"Goldman Sachsin työkulttuuri on myrkyllinen"

Investointipankki Goldman Sachsin johtaja Greg Smith sanoo The New York Timesissä olleessa kirjoituksessa, että pankin ilmapiiri on myrkyllinen ja tuhoisa. Moraalirappiosta kärsivä pankki on tuhon tiellä, erostaan lehdessä kertonut Smith sanoo.

14.3.2012 15:14 | Päivitetty 14.3.2012 15:31

Voin rehellisesti sanoa, että työympäristöstä on tullut myrkyllisempi ja tuhoisampi kuin olen koskaan aiemmin nähnyt. Näin ruotii investointipankki Goldman Sachsin johtaja Greg Smith entisen työpaikkansa moraalista tilaa yhdysvaltalaislehti The New York Timesissä.

Tänään tunteikkaan erokirjoituksen NYT:hen kirjoittanut Smith toteaa, että Goldman on kadottanut keskeisen ohjenuoransa, asiakkaiden edun. Goldmanin Euroopan, Lähi-idän ja Afrikan konttoreiden Yhdysvaltain osakejohdannaisliiketoiminnan johtajana toiminut Smith sanoo, että goldmanilaiset puhuvat nykyään liian usein asiakkaiden ”ryöstämisestä” eikä asiakkaiden parhaasta.

– Asiakkaidemme etu tulee aina ensin, Goldmanin tunnuslause kuuluu.

Smithin mukaan tämä oli keskeinen osa Goldmanin aiempaa menestystä. Hänen mukaansa goldmanilaiset työskentelevät tinkimättömästi ja nöyrästi tiiminä asiakkaiden etu mielessään. Smithin mukaan kyse ei ollut vain rahasta vaan uskosta ja ylpeydestä Goldmaniin, mikä siivitti investointipankin pitkään menestykseen.

Hänen mukaansa tästä ei ole jälkeäkään enää.

– Enää minulla ei ole ylpeyttä, eikä uskoa.

Kolme tapaanousta pomoksi

Smith kirjoittaa, että hän tajusi, että on aika lähteä, kun hän ei voinut katsoa työnhakijoita silmiin ja sanoa, että Goldman on mahtava paikka olla töissä. Smithin mukaan Goldmanin rappio on heikon johtajuuden syytä.

– Kun Goldman Sachsin historiaa kirjoitetaan, nykyinen toimitusjohtaja Lloyd C. Blankflein ja hallituksen puheenjohtaja Gary D. Cohn voidaan muista henkilöinä, joiden aikana firman kulttuuri menetettiin.

Smithin mukaan johtajuudessa oli aiemmin kyse ideoista, esimerkin näyttämisestä ja oikean asian tekemisestä.

– Nykyään, jos tekee riittävästi rahaa firmalle (etkä ole kirvesmurhaaja), nousee vaikutusvaltaiseen asemaan, Smith toteaa.

Smithin mukaan Goldmanilla on kolme nopeaa tapaa päästä johtajaksi. Ensimmäinen keino on käyttää hyväksi firman ”kirveitä”. Hänen mukaansa tämä on Goldman-kieltä ja tarkoittaa sitä, että investointipankkiiri myy asiakkailleen osakkeita tai tuotteita, joista Goldman yrittää päästä eroon.

Toinen tapa on ”metsästää elefantteja”. Tämä tarkoittaa sitä, että saa asiakkaansa käymään kauppaa tuotteilla, jotka tuottavat mahdollisimman suuret voitot Goldmanille.

– Minua voi kutsua vanhanaikaiseksi, mutta en pidä, että asiakkaille myydään tuotteita, jotka ovat heille pahaksi.

Smithin mukaan kolmas tapa edetä Goldmanilla on löytää itsensä hommasta, jossa käydään kauppaa vaikeasti rahaksi muutettavalla, vaikeaselkoisella tuotteella, jolla on kolme kirjaiminen lyhenne.

Moraalirappiojohtaa tuhoon

Greg Smithin mielestä Goldmanin suhtautuminen asiakkaisiinsa mahdollisina uhreina ei ole ainoastaan väärin vaan johtaa myös investointipankin tuhoon. Hänen mukaansa Goldmanilla on tällä hetkellä paljon nuoria pankkiireja, joiden yleisin kysymys Smithiltä on ”kuinka paljon teimme asiakkaalla rahaa”.

Smithin mielestä asenteessa pyörii Goldmanin rappion siemen. Nuoret pankkiirit nousevat johtaviin asemiin eivätkä koe, että asiakkaiden ”silmämunien ryöstämisessä” olisi mitään väärää.

Smith ihmettelee, kuinka vähän vanhempi Goldman-johto ymmärtää, että jos asiakkaat eivät luota pankkiin, ne lopettavat liiketoiminnan pankin kanssa.

– Ihmiset, joita kiinnostaa vain rahan teko, eivät pidä yllä firmaa – tai asiakkaiden luottamusta – enää kovin paljon pidempään.

Smithin analyysi Goldmanin rappiosta on hyvin samankaltainen kuin yhdysvaltalaiskirjailija Michael Lewisin tarina investointipankki Salomon Brothersin noususta ja tuhosta 1980-luvulla. Liar’s Poker -teoksessaan Lewis kirjoittaa, että rahan tekemisestä firmalle tuli tärkeämpi asia kuin asiakkaiden palvelu, mikä johti osaltaan yhtiön kaatumiseen 1990-luvun loppupuolella.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?