“Eurolle ei ole vaihtoehtoa” - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

“Eurolle ei ole vaihtoehtoa”

Euroopan liike-elämä ei näe eurolle mitään vaihtoehtoja. Markkinat riepottelevat valuuttaa, hallitukset tuskailevat tarvittavia toimia ja kansalaiset haaveilevat paluusta perinnepenneihinsä, mutta pelastuksen loppupeleissä työnantajien ääni painaa.

18.11.2011 7:01 | Päivitetty 28.11.2011 8:36

Jo yli 70-vuotias eurooppalaisen elinkeinoelämän johtohahmo, saksalainen Jürgen R. Thumann uskoo, että eurokriisissä on uuden uljaan Euroopan alku.

– Tämä on läpimurto, kun uskallamme vihdoinkin sanoa yhteisen finanssipolitiikan ja jopa liittovaltion ajatukset ääneen! Kymmenen vuotta sitten se olisi ollut poliittisesti sopimatonta.

– Olen ehdottoman eurooppalainen, uskon maanosamme tulevaisuuteen enkä anna periksi ajatuksestani Yhdistyneiden Euroopan maiden muodostamisesta, eurooppalaisten elinkeinoelämän järjestöjen katto-organisaation BusinessEuropen puheenjohtaja sanoo.

Tapasin Thumannin syyskuussa Brysselissä haastatellessani häntä Elinkeinoelämän keskusliiton Prima-lehteen. Ystävällisen isoisän olemuksellaan hän vakuuttaa, ettei eurolle ole vaihtoehtoja eikä pelastustoimille rajoja. Thumann ei tunne yhtäkään liike-elämän edustajaa, joka antaisi euron kaatua.

Euroopan maiden hallitukset kärvistelevät europelastuksen parissa: vähiten velkaantuneet maat eivät halua maksajan roolia, velkaantuneimmat maat eivät halua joutua maksajien talutusnuoraan. Kansalaiset kaikkialla suhtautuvat koko EU-projektiin hyvin epäilevästi.

Liike-elämän yksituumainen tahto yhteisen valuutan pelastamiseksi on pakote, jota hallitukset eivät voi sivuuttaa. Kansalaiset voivat vaaleissa äänestää uusia puolueita valtaan, mutta uudet hallitukset kohtaavat samat realiteetit.

Työnantajat vahvimmillaKaikkien euro- ja EU-maiden työnantajat haluavat säilyttää euron. Kaikki maat haluavat kilpailukykyä ja työpaikkoja. Kaikki kansalaiset haluavat töitä.

Tässä yhtälössä työnantajien ääni painaa. Hallitukset venyvät tarvittaessa vastentahtoisestikin hurjiin suorituksiin ennen kuin ne antavat euron kaatua. Kansalaiset voivat vain vikistä, kun heitä viedään.

Pelastusmatkan pituus riippuu siitä, kuinka pahaksi kriisi kärjistyy. Pelastuksen seurauksena euromaat tunnustavat samaa taloususkoa ja maksajat taluttavat velallisia. Yhteinen finanssipolitiikka tulee.

Saan Thumannilta Saksan elinkeinoelämän järjestön (Bundesverband der Deutschen Industrien BDI) teesit eurotilanteen ratkaisemiseksi. BusinessEurope valmistelee niiden ja muiden jäsenjärjestöjen tekemien ehdotusten pohjalta oman lobbausohjelmansa, jota se ryhtyy voimallisesti ajamaan ensi keväänä.

Ensimmäiseksi saksalaisteollisuus tekee selväksi, miten tärkeä euro on maan työllisyydelle. Sitten BDI toteaa, ettei euroa voi vakauttaa ilman uutta eurosopimusta, jolla yhteistyötä syvennetään. Tulipalojen sammuttelu ja kriiseihin reagointi ei enää riitä.

Euro tarvitsee tuekseen tuhdin rahaston, josta heikompia tuetaan ja johon rikkaimmat maksavat. BDI:n mielestä tuen varassa eläviltä mailta pitäisi ottaa rahaston äänivalta pois tuen ajaksi.

Liittovaltiota kohtiKäytännössä BDI:n ehdotukset synnyttäisivät euroalueelle rahastoksi kutsutun valtiovarainministeriön, joka voisi puuttua kansallisten valtiovarainministerien toimiin. Keskuspankki keskittyisi valuutan arvon ja inflaation tarkkailuun ja jättäisi euromaiden velkakirjojen oston yhteiselle rahastolle.

Jopa Euroopan suurimman ja vahvimman maan suurimmat työnantajat kokevat olevansa liian pieniä pelureita isossa, pahassa maailmassa.

Siksi BDI:n mielestä EU:n pitää uskaltaa sanoa ääneen, ettei EU koskaan ollut pelkkä talousprojekti. Viime kädessä tarvitaan poliittinen unioni, liittovaltio. Vain eurooppalainen liittovaltio on kyllin vahva pitämään maanosan puolta kovasti kilpaillussa maailmassa, jonka kasvukeskukset ovat kaukana Euroopasta.

– United Countries of Europe, Thumann sanoo vielä hyvästiksi haastattelupaikalta poistuessaan.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?