Sijoittajille suopea sosialisti

Managua. Taksin katolla lepattaa pieni punamusta lippu, sandinistirintaman tunnus. Kysyn, äänestääkö kuljettaja Daniel Ortegaa. Presidentti Ortega on sandinistien nokkamies ja vuoden 1979 vallankumouksen sissikomentaja.

10.11.2011 7:02 | Päivitetty 10.11.2011 12:42

– Vannon äitini nimeen, että en ole koskaan äänestänyt sitä miestä! En koskaan! kuski huudahtaa ja sadattelee vuolaasti.

Selvä. Miksi siis lippu?

Taksikuski rykii.

– Katsokaas, en ole ehtinyt hankkia kaikkia lupia . . . Kun minulla on sandinistien lippu, poliisi ei pysäytä.

Myöhemmin yövymme luonnonsuojelualueella hiipuneen tulivuoren kraaterissa. Isäntä on rempseä mies. Yhtenä iltana hän kertoo suunnittelevansa rantabaarin rakentamista kraaterijärveen. Se on tosin kiellettyä, luonnonsuojelualueella kun ollaan, mutta miehellä on keino valmiina: hän aikoo maalata rantabaarin vaaleanpunaiseksi ja kirjoittavansa seinään Ortegan sloganin ”El Pueblo, Presidente” (’Kansa on presidentti’).

Isäntä väittää, että tarkastajat jättävät hänet rauhaan, jos luulevat hänen kannattavan presidenttiä.

Taksinkuljettajan ja hotellinpitäjän asenne tuntuu olevan: ’te huijaatte meitä, joten me huijaamme teitä’.

Vallankumousjohtaja ja bisnesmies

Presidentti Ortega valittiin sunnuntain vaaleissa uudelle kaudelle murskaluvuin: alustavien tulosten mukaan hän sai heti ensimmäisellä kierroksella yli 60 prosenttia äänistä.

Toiseksi tullut oppositioehdokas Fabio Gadea ilmoitti, ettei aio tunnustaa vaalitulosta. Kansalaisjärjestöt arvostelivat vaaleja epärehellisiksi.

Tärkeimmät siirrot tosin tehtiin jo ennen vaalipäivää.Perustuslain mukaan Ortega ei olisi saanut olla enää ehdolla. Korkein oikeus kuitenkin salli ehdokkuuden.

Äänestyskortteja jaettiin puolueellisin perustein. Niin oikeuslaitos kuin keskusvaalilautakuntakin ovat nykyään sandinistirintamalle uskollisia.

Ortega itse ja hänen vaikutusvaltainen vaimonsa Rosario Murillo ovat luoneet ympärilleen bisnes-imperiumin, jossa omat, puolueen ja valtion rahat menevät iloisesti sekaisin. Siinä on ollut iso hyöty Venezuelan öljyrahoista.

Suomi jatkaa apua, muut Pohjoismaat eivät

Muut Pohjoismaat ovat jo vetäneet johtopäätöksensä. Ne ovat ilmoittaneet ajavansa alas kahdenvälisen kehitysavun Nicaragualle ja sulkevansa lähetystönsä maassa. Suomi on ainoa, joka jatkaa.

Vasemmistolaisen vallankumouksensa vuoksi Nicaragua on ollut erityisesti demareiden lempilapsi. Niinpä se on ollut myös kehitysavun arvostelijoiden ilmeinen maalitaulu. Perussuomalaiset vaativat lokakuussa katkaisemaan tuen ”Nicaraguan diktaattorille.”

Suhteellisuudentajun nimissä voi muistuttaa, että Suomen muutkaan kehitysavun kohteet eivät ole mitään demokratian ja hyvän hallinnon mallimaita. Transparency Internationalin korruptioindeksillä Nicaragua sijoittui viime vuonna sijalle 127. Nepal oli järjestyksessä 146. ja Kenia vasta 154.

Ortegalla on sitä paitsi aidosti laaja kannatus. Sitä ovat ruokkineet suhteellisen hyvä talouskehitys ja köyhille suunnatut sosiaaliset apuohjelmat. Monen nicaragualaisen mielestä asiat ovat nyt paremmin kuin opposition vallan aikana.

Sosialistinen brändi ei estä kädenojennusta kapitalisteille: Economist-lehti kertoo, että Maailmanpankin listauksessa Nicaragua tarjoaa Keski-Amerikan maista parhaimman suojan sijoittajien oikeuksille.

Tarja Haloselle tärkeä maa

Mitä Suomen siis pitäisi tehdä?

Kehitysministeri Heidi Hautala (vihr) on luvannut ratkaisun Nicaraguan avusta pian. Tuen kohtalosta päätetään samalla, kun linjataan Suomen yleiset kehityspoliittiset periaatteet. Uusi ohjelma on valmis viimeistään vuoden alussa.

Nyt on toisestakin syystä sopiva tilaisuus harkita uudestaan suhdetta Nicaraguaan:  Suomen presidentti vaihtuu pian. Nicaragua on tiettävästi presidentti Tarja Haloselle tärkeä maa.

Vaikka asia ei presidentin tontille kuulukaan, avun lakkauttamispäätös on luultavasti helpompi tehdä, kun Halonen ei kohta enää asuta Mäntyniemeä.

Yksi – kenties todennäköinen– vaihtoehto on, että Suomi lopettaa avun Nicaraguan hallinnolle, mutta jatkaa kansalaisjärjestöjen tukemista. Se ei muuttaisi kovin paljon nykytilannetta, mutta olisi silti selkeä kannanotto.

Ortegan lähipiirin korruptiosta huolimatta moni järjestö tekee paikallistasolla tuiki tarpeellista työtä. Ne toimivat jo valmiiksi ahtaalla, varsinkin kun ulkomaiset avunantajat ovat panneet oviaan säppiin.

Päätös lähetystön sulkemisesta on vaikeampi. Jos Suomi sulkee putiikkinsa Nicaraguassa, sillä ei jää Keski-Amerikkaan yhtään edustustoa. Toisaalta verkostoa aiotaan muutenkin supistaa.

Vanha sandinistisukupolvi ikääntyy ja kokee jossain vaiheessa luonnollisen poistumisen. Presidentti Ortega on 66-vuotias eikä hallitse ikuisesti. Venezuelakin saattaa jokin päivä alkaa kysellä lainarahojaan takaisin.

Siihen saakka taksikuski hankkii mieluummin puna-mustan lipun kuin taksiluvan.Kirjoittaja on helsinkiläinen toimittaja, joka vieraili Nicaraguassa aiemmin tänä vuonna.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?