Etlan toimitusjohtajan Sixten Korkmanin mukaan Euroopassa olisi pitänyt ottaa mallia Yhdysvalloista, jossa viime finanssikriisin kurimuksessa pankkien stressitestit tehtiin nopeasti ja pankit vaadittiin ottamaan tuntuvia pääomaruiskeita.
– Virhe on, että ei toimittu – eikä ole vieläkään toimittu. Tässä ei ole kysymys mistään euron kriisistä, ei oikeastaan edes mistään valtioiden velkakriisistä, vaan tässä on kysymys potentiaalisesta pankkikriisistä, sanoo Korkman Taloussanomien haastattelussa.
Kreikan tai muun maan asettaminen velkajärjestelyyn voisi johtaa eri kanavien kautta koko Eurooppaa koskevaan pankkikriisiin.
– Silloin tietysti kohtuullisen tärkeä kysymys on se, että kuinka paljon pääomia pankeilla on. Jos pankeilla olisi riittävän vahvat taseet, niin tämä pelko olisi paljon pienempää.
Eurooppa hidasteli stressitesteissä
Korkman muistelee, kuin Yhdysvalloissa syksyllä 2008 Lehman Brothers -konkurssin jälkeen Yhdysvaltain valtiovarainministeriö silloisen ministerinsä Henry Paulsonin johdolla vaati pankit hankkimaan pääomia joko markkinoilta tai valtion rahoittamasta TARP-ohjelmasta (Troubled Assets Recovery Program), jossa valtio tuli pankkien osakkaaksi. Myös stressitestit tehtiin nopeasti.
– Yhdysvallat teki jotain, eli stressitestit ja pankkien pääomittaminen tehtiin paljon aikaisemmin, kun taas Euroopassa ei tehty mitään. Vasta paljon myöhemmin Euroopassa tehtiin ensimmäinen stressitesti, joka sitten kaikkien jälkeenpäin tehtyjen arvioiden mukaan oli silkkaa huijausta, ja jota sellaiset maat kuin Saksa vastustivat, koska tiesivät, että heidän pankkinsa tulevat herkästi ikävään valoon. Stressitestiä vesitettiin kansallisella tasolla niin, että siitä tuli yhtä tyhjän kanssa.
Korkman arvostelee myös tänä vuonna julkistettua toista eurooppalaista pankkien stressitestiä.
– Siinä ei arvioitu pankkien haavoittuvuutta vaikkapa Kreikan velkajärjestelyn suhteen.
Korkman muistuttaa, että esimerkiksi Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on hyvin kriittinen sen suhteen, että pankkien toimintakyvyn turvaamiseksi ei olla ryhdytty tarvittaviin toimiin.
Odottelua on perusteltu ajan ostamisella.
– Pankit ovat lisänneetkin pääomiaan, tosin IMF:n mukaan ei riittävästi. Sen sijaan voi sanoa, että kun vuosi sitten ajateltiin, että jos tässä ostetaan aikaa, niin koko maailman talous on sitten paremmassa kunnossa. Näin ei ole käynyt, valitettavasti maailmantalous ei ole tippaakaan paremmassa jamassa – pikemminkin päinvastoin. Siinä suhteessa tilanne ei ole helpottunut.
Eurobondeissa monia ongelmia
Sixten Korkman pitää haikailuja eurobondien liikkeellelaskusta tai jättiharppauksesta poliittiseen liittoon tai fiskaaliseen federaatioon fantasiana. Eurobondeihin liittyy hänen mukaansa moraalisia, poliittisia ja juridisia ongelmia.
– Se edellyttäisi perussopimuksen uusimista, se olisi ristiriidassa Karlsruhen tuomioistuimen näkemysten kanssa. Se törmäisi – ei ainoastaan juridisiin, vaan myös raskaisiin poliittisin ongelmiin, joihin Eurooppa ei ole kypsä minun elinaikanani, arvioi Korkman.
Korkmanin mukaan fantasioinnin sijaan olisi keskityttävä oppimaan tehdyistä virheistä.
– Näistä virheistä joudumme valitettavasti maksamaan oppirahat. Toisaalta meidän olisi keskityttävä korjaamaan niitä valuvikoja, joita rahaliitossa valitettavasti on.
"Velkasaneeraukseen suhtauduttava nöyrästi"
Korkman on jo pitkään arvioinut Kreikan joutuvan ennen pitkää jonkinlaiseen velkajärjestelyyn. Viime aikoina hän on saanut seuraa lukuisista poliitikoista ja muistakin ekonomisteista, jotka ovat liki varauksetta puoltamassa asiaa. Korkman sanoo kuitenkin varovansa jälkiviisastelua.
– On hyvin vaikea sanoa jälkeenpäin, mitä on tehty väärin, koska emme tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisi tehty toisin. Toiset sanoivat, että Kreikka olisi pitänyt heti laittaa velkajärjestelyyn tai kansainvälisen valuuttarahaston tiskille. Itsekin sanoin näin.
Korkmanin mukaan velkajärjestelykysymykseen onkin syytä suhtautua nöyryydellä.
– Ymmärrän kyllä, että EU-komissiossa, Kansainvälisessä valuuttarahastossa ja Euroopan keskuspankissa on suurta huolta siitä, millainen prosessi laukaista liikkeelle. Varovaisuuden argumentti on tässä se, että olemme kuilun partaalla ja saatamme laukaista – ei vain Eurooppa-tasoisen kriisin – vaan globaalin kriisin.
Kyvyttömyydestä toimia Korkman arvostelee etenkin Saksaa, joissakin muissa euroalueen maissa toimintakyky on ollut parempi.
– Saksassa on haluttu pistää pää pensaaseen. Julkisella tasolla on kaksoismoraalia – kovasti moralisoidaan kreikkalaisia, mutta se ei ole välttämättä ainut ongelma – eikä edes ongelman ydin, vaan ongelman ytimessä ovat myös saksalaiset ja ranskalaiset pankit, jotka ovat toimineet varomattomasti. Lähdemme siitä, että sijoittaja kantaa vastuuta ratkaisuistaan. Jos näin ei ole, ajaudutaan suuriin ongelmiin niin poliittisesti, moraalisesti kuin rahoitusjärjestelmänkin kannalta.
"Paluu markkaan olisi totaalinen katastrofi"
Korkman sanookin ymmärtävänsä suomalaisten veronmaksajien kiukkua. Fantasiat markka-ajasta voisi kuitenkin jättää sikseen.
– Mikäli ryhdyttäisiin konkreettisesti käymään läpi, mitä paluu markkaan tarkoittaisi, niin se olisi totaalinen katastrofi, toteaa Korkman.
Korkmanin mukaan se olisi myös ristiriidassa historiallisen kehityksen kanssa. Eurooppa-tasoinen kansakuntien vuorovaikutus ja keskinäinen riippuvuus ovat lisääntyneet. Silloin ongelmat ratkaistaan yhdessä, tai niitä ei ratkaista ollenkaan.
– Tällainen impivaaralaisuus on kuolleena syntynyt ajatus – se on todellinen umpikuja.
Korkman kokeekin Suomen vakuusvaatimuksen asenteellisesti hyvin onnettomaksi.
– Se heijastaa sellaista ajatusta, että meidän intressimme on ainoastaan rajoittaa omia riskejämme. Kyllä meidän intressimme on se, että Eurooppa saadaan siedettävälle tolalle ja meidän täytyy olla tavalla tai toisella rakentavasti mukana tässä.
