Talouskriisi: Miksi toimittajat nukkuivat?

Julkaistu: , Päivitetty:

Talouslehdet, -toimitukset ja -toimittajat töpeksivät talouskriisin siinä missä muutkin tarkkailijat. Monista merkeistä huolimatta kriisin alkua ei yleisesti huomattu. Vasta Lehman Brothersin kaatuminen herätti toimittajat, kerrotaan talouskriisisarjassa tänään.


Taloussanomien osalta otan tätä munausta omalle kontolleni. Mekin heräsimme kunnolla vasta, kun Lehman kaatui.

Ehkä huvittava yksityiskohta on, että jonkinlainen outo etiäinen kriisistä oli mielessäni kesällä 2007. Olin silloin TV1:llä tekemässä MOT-ohjelmia. Kevätkauden päätyttyä valmistelin mahdollisia seuraavia ohjelmaehdotuksia MOT:n tuottajalle.

Olin kirjoittanut suunnitelmavihkoon yhdeksi aiheeksi "Näin pankki kaatuu". Brittiläisen Barings-pankin tarun loppu Nick Leesonin johdannaiskauppoihin oli pitkään pyörinyt mielessäni ja kaavailin juonenkulkua, joka selittäisi, miten pankki kuin pankki voisi kaatua.

Istuin Ylen kahvilassa odottamassa tuottajaa. Juuri ennen hänen tuloaan suttasin idean päälle ruksin.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Ajatus tuntui liian lapselliselta.

Cassano suomalaisille
tuntematon nimi


Taloussanomien (ja vertailun vuoksi Helsingin Sanomien) hitaasta heräämisestä saa jonkinlaista käsitystä tarkistamalla, milloin kriisin oleellisista puolista ensi kerran lukijoille kerrottiin.

Taloussanomat kertoi subprime-lainoista ("huonoiksi" arvioiduille asiakkaille myönnetyistä lainoista) ensimmäisen kerran 12. maaliskuuta  2007. Kyseessä oli uutinen asuntolainoittaja New Centuryn vaikeuksista.

Ensimaininnan jälkeen subprime mainittiin vielä 126 uutisessa tuon vuoden aikana. Vaikka subprime pesiytyi Taloussanomien uutisiin, niiden tuhovaikutusta ei ymmärretty vähään aikaan.

Helsingin Sanomissa subprimesta kerrottiin ensimmäisen kerran 6. maaliskuuta 2007, kun lehti julkaisi Reutersin uutisen New Centuryn osakekurssin romahduksesta. Kaikkiaan Hesari mainitsi painetussa lehdessä subprimen 146 kertaa 2007.

Helsingin Sanomat on maininnut kriisin keskeisimpiin syypäihin kuuluvan Countrywide-yhtiön Angelo Mozilon kaikkiaan vain kuusi kertaa. Miljardeja kriisillä tienannut John Paulson on päässyt viiteen juttuun. AIG:n finanssituoteryhmän pomo Joseph Cassanoa tai Bear Stearnsin vipurahastopäällikköä Ralph Cioffia Hesari ei ole maininnut.

Taloussanomat ei pärjää syypääkisassa paljonkaan paremmin – vaikka talouslehti onkin.

Taloussanomat mainitsi Mozilon ensi kerran 24.8. 2007, kun tämä ennusti asuntolainakriisin vievän Yhdysvallat lamaan. Kaikkiaan Mozilo on esiintynyt Taloussanomissa kolme kertaa ennen tätä kriisipakettia ja Paulson seitsemän kertaa. Taloussanomat on kirjoittanut Cassanosta ja Cioffista kummastakin vain kerran.

Maailman ehkä parhaan sanomalehden The New York Timesin arkistosta selviää, että lehti kirjoitti Cassanosta ensimmäisen kerran lokakuussa 2006, kun Lontoon Cityn lentokenttää oltiin myymässä sijoittajille. Seuraavan kerran lehden lukijat saivat tietää Cassanosta vasta maaliskuussa 2008, kun tämä sai kenkää AIG:sta miljarditappioiden takia.

New York Times on kirjoittanut Mozilosta ensimmäisen kerran helmikuussa 1991 ja kaikkiaan 196 kertaa. Ralph Cioffista löytyy ensimmäinen maininta lokakuulta 1996, ja kaikkiaan niitä on reilussa 60 jutussa.

Kaikkien aikojen miljardivoitot finanssikriisissä tehnyt John Paulson nousi New York Timesiin maaliskuussa 2005, kun mies osti Manhattaniilta 14,7 miljoonalla dollarilla talon. Lehti on maininnut Paulsonin yhteensä 197 jutussa.

Miksi täällä
nukuttiin?


Miksi me taloustoimittajat hoidimme tehtävämme niin huonosti? Kysymykseen on yksi huono vastaus ja muutama hyvä.

Huono vastaus olisi se – silloin tällöin vastaan tuleva selitys –, että media ja toimittajat joutuvat taloudellisten tai muiden sidosten takia vaikenemaan tietyistä asioista.

Talouskriisissä se voisi tarkoittaa jotain sellaista, että vaikka Taloussanomat olisi jättänyt tarkoituksella kertomatta joitakin esimerkiksi pankeista tietämiään asioita, koska lehti ei olisi halunnut suututtaa ilmoittajia. Tämä ei pidä paikkaansa.

Voin tietenkin puhua vain siitä ajasta jonka olen Taloussanomissa ollut, mutta tuollaisesta syystä yhtäkään juttua ei ole jätetty julkaisematta tai asiaa kertomatta. Eikä minulla ole mitään syytä epäillä, että tilanne olisi ollut toinen aiemminkaan.

Sitten niitä "hyviä" vastauksia.

 Harmittaa myöntää, mutta me taloustoimittajat olimme pääsääntöisesti avuttomia hahmottamaan, miten valtava asia kehkeytymässä ollut talouskriisi oli  Taloustoimittajat eivät liene sen hömömpiä tai laiskempia kuin toimittajat keskimäärin, mutta finanssikriisistä alkanut tulipalo meni meiltä pitkään yli hilseen.

Yksi suuri ongelma liittyy voimavaroihin ja lähteisiin. Esimerkiksi Taloussanomiin tulee päivittäin satoja markkinatietoja, uutistoimistojen uutisia ja tiedotteita. Niukalla henkilökunnalla toimivalta toimitukselta menee paljon aikaa tämän tietotulvan läpikäyntiin ja hyödyntämiseen.

Talouskriisistä ei kukaan lähettänyt tiedotetta tai uutista – se olisi pitänyt itse osata kaivaa esiin.

Kaivuu taas vaatii paitsi paljon taustatietoja myös aikaa: taloustoimittaminen kaipaisikin Suomessa kipeästi tutkivia toimittajia ja toimituksia. On epämiellyttää, mutta totta, että kovissa kustannuspaineissa toimivien yksityisten mediatalojen on siihen vaikea revetä.

Kriisin yksi pahimmista medianukahduksista sattui huhtikuussa 2004. Yhdysvaltain pörssivalvoja SEC teki silloin ratkaisevan päätöksen investointipankkien valvonnasta (katso: Talouskriisi: Pankit pyörittivät viranomaisia). New York Timesin mukaan yksikään merkittävä lehti ei kertonut päätöksestä, joka oli julkinen.

Poikkeus
sääntöön


Poikkeuksiakin taloustoimittajissa on. Kotiinpäinvetämisen uhallakin mainitsen yhden, Taloussanomien analyysitoimittajan Jan Hurrin, joka hoksasi tarkkailla kriisin kehkeytymistä alkuvuosista lähtien. Tässä kaksi esimerkkiä Hurrin jutuista: Ennustamisen sietämätön vaikeus (27.12. 2004) ja Vaara vaanii pinnan alla (16.3. 2007). 

Hurrin kriisijutut viimeksi kuluneen vuoden ajalta löytyvät oikealla olevan palkin linkistä.

Talouskriisin esiin tuomat uudet johdannaiset ovat olleet ongelma toimittajille. Cds:t ja cdo:t ovat niin outoja ja hankalia tuotteita, että niitä on ollut vaikea ymmärtää – saati sitten että niistä olisi osattu kirjoittaa ymmärrettävää tekstiä.

Pörssit ja osakkeet ovat toimittajille paljon tutumpia käsitteitä kuin rahamarkkinat ja joukkovelkakirjat. Siinä missä osakepörssien toiminta perustuu suhteellisen suurelle avoimuudelle, maailmanlaajuiset raha-, valuutta-, joukkolaina- ja johdannaismarkkinat ovat ulkopuolisilta lähes tyystin suljettuja. 2007 alkanut talouskriisi iski aluksi julkisuudelta piilossa toimivilla markkinoilla.

Eliitti vaikenee
epäonnistumisista


Yksi "hyvä" syy kriisisokeuteen on sekin, että perinteisesti taloustoimittajat ovat suunnanneet juttujaan talouden eliitille. Perusjuttu on sellainen, jossa haastatellaan toimitusjohtajaa ja välitetään tämän ajatuksia muille toimitusjohtajille ja esimerkiksi sijoittajille. Näissä yhteyksissä käydään harvoin läpi yksityisen sektorin epäonnistumisia.
 
Kun toimii tällaisten lähteiden varassa ja kirjoittaa tällaiselle oletetulle yleisölle, ei ole ihme, että tavallisen lukijan toiveet ja tarpeet eivät ole ensimmäisenä mielessä. Taloussanomissa olemme tietoisesti lähteneet uudelle tielle: koska talous kuuluu kaikille, siitä pitää myös kertoa uusilla tavoilla ja niin, että tärkeistä asioista kerrotaan kiinnostavalla tavalla.

Taloustoimittamiseen ovat perinteisesti kuuluneet hyvät välit juttujen kohteisiin. Monet yritysjohtajat ja pankkiirit kertoilevat mielellään näkemyksiään ja tietojaan toimittajille, mutta niin, että heitä ei saa nimetä tietojen ja lausuntojen lähteiksi.

Monet toimittajat kokevat, että tällaiset taustatapaamiset ovat tarpeellisia – on hyvä kuulla talouden toimijoilta sellaisia näkemyksiä, joita he eivät voi julkisesti sanoa.

Minusta tässä toimintamallissa on ongelmia: toimittajan on parempi kertoa lukijoille ja katsojille kaikki saamansa tiedot. Varsinkin suurissa yrityksissä on asiansa osaavia viestintäihmisiä, jotka pystyvät tällaisilla taustatapaamisilla synnyttämään toimittajissa turhaa myötäsukaa yrityksiä kohtaan.

Joskus myös taloustoimittajia vaivaa huono itsetunto. Heikkoa itsetuntoa ravitsee tehokkaasti se, jos vaikka Nokian ja Shellin Jorma Ollila tai Stora Enson Jouko Karvinen on tehnyt sinunkaupat toimittajan kanssa – illallinen tai vaikka kiekkomatsi mukavan yrityspomon kanssa saa kummasti ymmärtämään yrityksen näkemyksiä.

Eli: toimittajien olisi hyvä pysyä hieman nykyistä kauempana talouselämän edustajista, ja samalla heidän olisi pystyttävä kehittämään omia, riippumattomia tapoja seurata taloutta ja kirjoittaa siitä. Saa nähdä, auttaisivatko nämä ohjeet huomaamaan seuraavan kriisin ajoissa.

Globaalit ilmiöt
yli hilseen


– Voidaan todeta, että nykyaikainen journalismi on yhä yleensä vaikeuksissa, kun kyse on pitkäaikaisista, monimutkaisista, jopa globaaleista ilmiöistä, Jyväskylän yliopiston tutkija Turo Uskali kirjoitti Helsingin Sanomien vieraskynässä 3.11. 2008.

Uskalin mukaan ensimmäisiä "heikkoja signaaleja finanssikriisistä oli nähtävissä yhdysvaltalaisessa valtavirtamediassa jo vuodesta 1996 ja erittäin vahvoja signaaleja ainakin vuodesta 2005 lähtien".

Tähän kriisipakettiin kuuluvaa aikajanaa tutkimalla huomaa, että tulossa oleva kriisi alkoi olla näkyvillä viimeistään vuonna 2006, jolloin huolestuttavat uutiset Yhdysvalloista seurasivat toistaan.

Tulossa olevasta kriisistä kyllä silloin tällöin kerrottiin, mutta nuo jutut hävisivät talousjuttujen suureen virtaan, jossa enemmän ihasteltiin pankkien voittoja.

Columbia Journalism Review -julkaisun mukaan yksi ensimmäisistä kellokkaista oli yhdysvaltalainen The Nation -lehti, joka jo heinäkuussa 2002 varoitti asuntolainoista paketoitujen arvopapereiden johtavan tuhoisaan lainanantoon.

The Housing Bubble
-blogi varoitti 2000-luvun alussa kehittymässä olevasta kuplasta. New York Post puolestaan kirjoitti lokakuussa 2002, että asuntojen hinnat ovat monissa eri paikoissa liian korkealla.

Jotkin tiedotusvälineet ovat selvinneet kriisin seurannasta paremmin kuin muut. Yksi parhaista on ollut brittiläinen The Financial Times, joka kriisin puhjettua valjasti työhön kuusitoista toimittajaa ja uhrasi kriisille lehden ensimmäiset aukeamat.

John Lanchester on kirjassaan Whoops! sitä mieltä, että lehdissä oli muutamia toimittajia, jotka varoittivat etukäteen globaaliin finanssijärjestelmään pesiytymässä olevista riskeistä. Hänen mukaansa parhaiten hereillä olivat Guardianin Larry Elliott, Financial Timesin Martin Wolf ja Gillian Tett sekä viikkolehti Economist.

Kirjoitusta täsmennetty Helsingin Sanomien lukujen osalta klo 10.25.

Kommentit

    Näytä lisää

    Näitä luetaan!
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Orpo tyrmäsi Ykkösaamussa eläkeläisten lisärahat: "Minä en sellaista lupausta voi antaa"

    2. 2

      Ilkka Herlin povaa vaikeita aikoja suomalaisille: ”Kasvun rajat on saavutettu”

    3. 3

      Taksijohtaja varoittaa uudesta ilmiöstä: lyhyt pikkujoulumatka saattaa sisältää ison hintalapun – ”Kannattaa skarpata hiukan”

    4. 4

      ”Tyydyttäväkuntoinen” mökki olikin umpilaho – kauppakirjan yksi merkintä tuli ostajalle todella kalliiksi

    5. 5

      ”Olin aluksi liian varovainen” – naissijoittajat kehottavat aloittamaan sijoittamisen pelosta huolimatta

    6. 6

      Poliittinen epävarmuus laskee korkoja varsinkin Saksassa

    7. 7

      Tässä on Suomen pienin eläke – pärjäisitkö tällä summalla?

    8. 8

      Yli 200 lounastaukoa työnantajan piikkiin – kellokortilla kikkailu tuli duunarille kalliiksi

    9. 9

      Luulitko, että iPhone on kallis? Rukoile, ettei Trumpia valita presidentiksi!

    10. 10

      Ilkka myi Otavalle ison potin Alma Median osakkeita – Otavasta Alman suurin omistaja

    11. Näytä lisää
    1. 1

      ”Tyydyttäväkuntoinen” mökki olikin umpilaho – kauppakirjan yksi merkintä tuli ostajalle todella kalliiksi

    2. 2

      Yli 200 lounastaukoa työnantajan piikkiin – kellokortilla kikkailu tuli duunarille kalliiksi

    3. 3

      Tässä on Suomen pienin eläke – pärjäisitkö tällä summalla?

    4. 4

      Ensin joensuulaisfirmaan ei soittanut kukaan, sitten soitti pankinjohtaja – konttorissa istui huijari tyhjentämässä yhtiön tiliä

    5. 5

      Taksijohtaja varoittaa uudesta ilmiöstä: lyhyt pikkujoulumatka saattaa sisältää ison hintalapun – ”Kannattaa skarpata hiukan”

    6. 6

      ”Olin aluksi liian varovainen” – naissijoittajat kehottavat aloittamaan sijoittamisen pelosta huolimatta

    7. 7

      Ilkka Herlin povaa vaikeita aikoja suomalaisille: ”Kasvun rajat on saavutettu”

    8. 8

      Orpo tyrmäsi Ykkösaamussa eläkeläisten lisärahat: "Minä en sellaista lupausta voi antaa"

    9. 9

      Aina Group myy ICT-liiketoimintansa Telialle

    10. 10

      Bloomberg: Deutsche Bank, Bank of America ja JP Morgan Chase linkitetty Dansken rahaliikenteeseen Virossa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Nainen tyrmistyi, kun kylpyhuoneeseen ilmestyi putkiremontissa 16 sentin kynnys – nyt taloyhtiötä odottaa kallis lasku

    2. 2

      Tällaisia eläkkeet ovat eri puolilla Suomea – katso, mikä on kuntasi keskieläke

    3. 3

      Dieselautoilijoiden mitta täyttyi: ”Onko tässä enää mitään järkeä?”

    4. 4

      Välittäjä vaati kauppakirjaan ratkaisevan ehdon – mökkiseikkailu maksoi ostajalle 200 000 euroa

    5. 5

      Tässä on Suomen pienin eläke – pärjäisitkö tällä summalla?

    6. 6

      Padasjokelaisen omakotitalon hinnalla saisi 13 neliötä Helsingin kalliilta alueelta – ”On mahdotonta hyväksyä, ettei löydy ostajaa”

    7. 7

      ”Tyydyttäväkuntoinen” mökki olikin umpilaho – kauppakirjan yksi merkintä tuli ostajalle todella kalliiksi

    8. 8

      Yksin asuvan menoihin riittää 1130 e/kk pk-seudun ulkopuolella – katso, paljonko eri kotitaloudet tarvitsevat rahaa elämiseen

    9. 9

      Trokarit iskivät Fazerin uutuuteen – laatikollisesta suklaata pyydetään 299 euroa

    10. 10

      Jos dieselvero poistetaan, niin täällä se eniten vaikuttaa – katso, kuinka moni ajaa sinun kotiseudullasi dieselillä

    11. Näytä lisää