Talouskriisi: Näin Kiina auttoi Amerikan itsepetosta - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Talouskriisi: Näin Kiina auttoi Amerikan itsepetosta

Yksi juonne talousmaailmaa kurittaneelle finanssikriisille alkoi kehittyä 1990-luvun lopulla Aasiassa. Kriisi sai voimaa maailmantalouden oudosta tilanteesta – köyhien maiden rikastumisesta, kerrotaan talouskriisiä käsittelevässä sarjassa tänään.

15.9.2011 9:30 | Päivitetty 15.9.2011 10:40

Yksi juonne talousmaailmaa kurittaneelle finanssikriisille alkoi kehittyä 1990-luvun lopulla Aasiassa. Kriisi sai voimaa maailmantalouden oudosta tilanteesta – köyhien maiden rikastumisesta, kerrotaan talouskriisiä käsittelevässä sarjassa tänään.

Ankaran velka- ja valuuttakriisin jälkeen Thaimaa, Indonesia ja Etelä-Korea joutuivat anomaan Kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä lainaa selvitäkseen ulkomaisen velan maksuistaan ja valuuttojensa devalvoitumisesta.

Monet aasialaiset maat päättivät tuon kriisin jälkeen, että ne eivät ikinä enää joudu pulaan valuuttavarantojensa pienuuden vuoksi.

Päätös johti siihen, että Aasian maat kuluttivat vähemmän rahaa kuin ne ulkomaankaupalla tienasivat. Kiina etunenässä ne alkoivat kasata dollareita, euroja, puntia ja jenejä ennätysmäistä tahtia.

Yhdysvaltain kauppavaje ja alhainen säästäväisyysaste pelasivat aasialaisten pussiin – aasialaiset antoivat nyt lainaa Yhdysvalloille ostamalla Yhdysvaltain liittovaltion velkakirjoja. Ensin aasialaiset siis kauppasivat tavaroita Yhdysvaltoihin ja sitten ostivat saamillaan dollareilla velkakirjoja.

Lyhyellä tähtäyksellä Yhdysvallat hyötyi tilanteesta: se sai valtavasti edullista pääomaa. Pitkässä juoksussa halpakorkoinen lainanotto puhalsi maan talouteen hillittömän kuplan – ja samalla Kiina ja muut Aasian maat pystyivät viemään yhä enemmän tavaraa Yhdysvaltain markkinoille.

Euroopassa toimi vastaavanlainen, mutta pienempi automaatti. Saksa säästi kansantaloutena, ja sen pääomat tulvivat Irlantiin, Italiaan, Espanjaan ja Portugaliin – ja samalla Saksa pystyi viemään yhä enemmän tavaraa niiden markkinoille.

Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n mukaan maailman suurimmat valuuttavarannot on Kiinalla (2 876 miljardia dollaria) ja Japanilla (1 063 miljardia). Valuuttavarannolla tarkoitetaan valtion hallussa käteisenä tai sijoituksina olevia ulkomaanvaluuttoja sekä kultaa.

Yhdysvaltain valtiovarainministeriön tilaston mukaan Kiinalla on liittovaltion velkakirjoja 1 160 miljardin dollarin edestä. Japani puolestaan on lainannut liittovaltiolle 912 miljardia dollaria.

Muut maat rahoittivatUSA:n asuntokuplan

Yhdysvaltain kongressin asettaman tutkimuskomission FCIC:n (Financial Crisis Inquiry Commission) raportti mainitsee ensimmäisenä syynä talouskriisiin ne valtavat sijoitukset, joita Kiina ja muut suuret kehittyvät taloudet sekä öljynviejämaat ovat sijoittaneet Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan.

– Globaalit tasapainottomuudet ovat keskeinen syy kriisiin – ja kriisin tärkein makrotaloudellinen selitys, raportti toteaa.

– Tätä kriisiä on vaikea kuvitella ilman, että kansainväliset pääomanliikkeet ottaa huomioon, yhdysvaltalaisen Princetonin yliopiston Nobel-palkittu taloustieteilijä Paul Krugman arvioi FCIC:lle.

– Yhdysvaltain asuntokupla rahoitettiin suurilla maahan tulleilla pääomavirroilla. Aivan samaan tapaan rahoitettiin kuplat Espanjassa, Irlannissa ja Baltian maissa, hän sanoi.

Yhdysvallat on tuonut enemmän kuin vienyt jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Jatkuva alijäämä on tehnyt maasta maailman suurimman velallisen; koko kansakunnalla on ulkomaista velkaa bruttona noin 23 000 miljardia dollaria. Nettona velkaa on 2 500 miljardia, jos mukaan lasketaan myös yhdysvaltalaisten sijoitukset ulkomaille.

Kiinan ja muiden Aasian maiden sekä öljynviejien on kannattanut sijoittaa Yhdysvaltoihin, koska niiden omat finanssimarkkinat ovat vielä kehittymättömät. Tilanne ei ole välttämättä pysyvä.

– Kiinalaiset ja japanilaiset ovat vielä toistaiseksi rahoittaneet amerikkalaisten kulutusjuhlia. Tämä ei välttämättä jatku loputtomiin, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun rahoituksen professori Vesa Puttonen arvioi raportissaan toukokuussa 2011.

Kiina pitänytvaluuttansa halpana

Yhdysvallat on jo pitkään syyttänyt Kiinaa siitä, että sen valuutan juanin arvo on keinotekoisen alhainen. Halpa valuutta on lisännyt kiinalaisten vientiyritysten kilpailukykyä.

– Kiina on ainakin viiden vuoden ajan osallistunut massiivisesti kaupankäyntiin valuuttamarkkinoilla. Se on ostanut päivittäin markkinoilta vähintään miljardi dollaria pitääkseen dollarin vahvana ja oman valuuttansa heikkona, yhdysvaltalainen taloustieteilijä Fred Bergsten sanoi elokuussa 2011.

Bergstenin mukaan halpa valuutta toimii kuin samanaikaiset 20 prosentin vientituet ja 20 prosentin tuontitullit. Hän luonnehti, että Kiinan harjoittama valuuttamanipulointi on todennäköisesti historian kaikkien aikojen suurin kaupaneste.

Kiina on toistuvasti torjunut valuuttansa arvon voimakkaan vahvistamisen.

Pääministeri Wen Jiabao varoitti syksyllä 2010, että juanin arvon nousu voisi synnyttää levottomuuksia Kiinassa: vientiyritykset toimivat hyvin pienillä katteilla, ja juanin kallistuminen johtaisi tehtaiden sulkemiseen ja työläisten joukkopaluuseen maaseudulle.

Johdannaiset"hevonpaskaa"

Valtiollisen China Investment Corporationin hallituksen puheenjohtaja Gao Xiqing antoi joulukuussa 2008 kiinnostavan haastattelun yhdysvaltalaiselle The Atlantic -lehdelle. Gao hallitsee 200 miljardin dollarin arvoisia kiinalaissijoituksia Yhdysvaltoihin.

– Ihmiset, etenkin amerikkalaiset, alkoivat yhä voimakkaammin uskoa, että he voivat elää toisten rahoilla. Ensin omasta maasta saaduilla toisten rahoilla. Sitten säästämisaste laskee, ja he alkavat elää ulkomailta saaduilla toisten rahoilla, Gao sanoi.

– Me rahoitamme teitä mieluusti – jos se on kestävää. Jos se ei ole (kestävää), miksi me tekisimme niin? Meidän jälkeemme te ette voi mennä Kuuhun saadaksenne lisää lainaa.

Gaon käsitys johdannaisista on murskaava: ne ovat "hevonpaskaa", joiden tarkoituksena on ihmisten huijaaminen.

Selittääkseen The Atlanticin toimittajalle johdannaisten ideaa Gao otti pöydältä kirjan.

–  Tämä on jonkin arvoinen, siihen käytetyn työn ja muun perusteella. Sitten joku sanoo: "Minun ei tarvitse myydä itse kirjaa! Minulla on peili ja voin myydä kirjan peilikuvan." Okei, se on osakekirja. Sitten joku toinen sanoo: "Minulla on toinen peili – voin myydä peilikuvan toisen peilin kuvasta." Näin pääsimme johdannaisiin. Tilanne on ok, vielä vähän aikaa. Sitten peilejä on 10 000 . . . ja ihmiset alkavat uskoa, että nämä peilit ovat melkein kuin aito (kirja).

Gao käytti peilivertausta yrittäessään avata johdannaisia Kiinan keskuskomitealle.

– He kaikki alkoivat nauraa. "Miten pelikuvan voi myydä? Eikö kuvaan tule vääristymiä?" Kuitenkin juuri näin tapahtui Amerikan taloudelle, ja siitä selviäminen tulee olemaan pitkä ja tuskallinen prosessi.

-> Koko finanssimaailma kompastui samaan kaavaan (julkaistaan perjantaina 16.9.)

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?