Euroopan keskuspankin (EKP) entinen pääekonomisti, saksalainen Otmar Issing kritisoi voimakkaasti EU-päättäjien toimia velkakriisin taltuttamiseksi Financial Times -lehteen kirjoittamassaan artikkelissa. Arvostelun tulilinjalle joutuu erityisesti ajatus eurobondien käyttöönotosta.
Euron isäksikin kutsuttu Issing ottaa tähtäimeensä erityisesti EU-johtajien heinäkuisen kriisikokouksen päätökset. EU-johtajat muun muassa kasvattivat EU:n kriisirahastojen valtaa siten, että väliaikainen vakausväline ERVV saa jatkossa oikeuden ostaa kriisimaiden joukkovelkakirjoja jälkimarkkinoilta.
Issingin mukaan kyse ei ole siirtymisestä kohti todellista talouspoliittista liittovaltiota, kuten monet ovat arvioineet: Liittovaltiossa toiminta perustuisi demokratiaan, hän vihjaa.
Eurobondeilla Suomenkin korot nousuun
Kritiikkinsä Issing kohdistaa ennen muuta niin sanottuihin eurobondeihin, eli euroalueelle visioituihin alueen yhteisiin joukkovelkakirjoihin. Issing näkee heinäkuun kokouksen päätökset askeleena kohti niiden käyttöön ottoa.
Issingin mukaan eurobondit tarkoittaisivat korkeampia lainakorkoja niille maille, jotka ovat hoitaneet taloutensa mallikkaasti ja matalampia niille, jotka ovat lyöneet laimin yhteisiä pelisääntöjä. Näihin talouden mallimaihin kuuluisi oletettavasti myös Suomi.
– Ne, jotka väittävät vaikutuksen olevan pieni, antautuvat illuusioille tai tietoisesti aliarvioivat riskit, hän kirjoittaa.
Sen lisäksi eurobondien kautta veronmaksajien rahaa liikuteltaisiin ilman kansallisten parlamenttien hyväksyntää, hän painottaa.
– [Tämä] loukkaa selvästi perustavaa demokraattista periaatetta "ei verotusta ilman edustusta".
Issingin mukaan rahaliitto voi selvitä vain, jos euron vakautta ja keskuspankin itsenäisyyttä kunnioitetaan täysin. Euroopan keskuspankin EKP:n tulisi hänen mukaansa pidättäytyä tukemasta kriisivaltioita, kuten se on tehnyt Euroopan velkakriisin aikana.
Se, että vastuun kanatavat valtiot, siis niin sanotun no-bail-out-periaatteen murtuminen, ei Issingin mukaan ole silti askel kohti kohti demokraattisesti entistä legitiimimpää poliittista unionia. Tähän saakka EU:n periaatteisiin on kuulunut, ettei unioni ja jäsenvaltio eivät ole vastuussa eivätkä ota vastatakseen toisen jäsenvaltion sitoumuksista.
– Se on liukas tie kohti järjestelmää, jossa vallitsee verotuksellisen kurittomuus ja jonka myötä tähän saakka vakaat maat hukkuvat ylivelkaantumisen suohon, hän kirjoittaa.
