Euroalueen johtajien sopiman Kreikan toisen pelastuspaketin yhteydessä tehtiin merkittäviä rakenteellisia muutoksia euroalueen väliaikaisen rahoitusvakausvälineen ERVV:n toimintavaltuuksiin. Muutokset koskevat myös heinäkuussa 2013 voimaan astuvan pysyvän vakausmekanismin (EVM) toimintaa.
ERVV ja EVM voivat Valtioneuvoston tiedotteen mukaan vastaisuudessa käyttää ennakoivaa varautumista kriisien hallitsemiseksi samaan tapaan kuin Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n vastaavat mekanismit.
Vakausvälineille annetaan lupa pääomittaa pulassa olevia pankkeja. Lisäksi vakausvälineet voivat vastedes toimia joukkovelkakirjalainojen jälkimarkkinoilla, jos euroalueen keskuspankki EKP arvioi rahoitusmarkkinoiden vakauden olevan uhattuna. Joukkovelkakirjojen ostoon tarvitaan kaikkien EKP:n jäsenmaiden suostumus.
Muutoksia perustellaan tarpeella pienentää maasta toiseen leviävien kriisien todennäköisyyttä.
"Kyseessä on Euroopan valuuttarahasto"
Brysselissä sovitut uudistukset tekevät vakausvälineistä kuin eurooppalaisen version IMF:stä, arvostettu saksalainen Spiegel-lehti kirjoittaa artikkelissaan.
ERVV:n uudet valtuudet merkitsevät, että kehitys kohti Euroopan valuuttarahastoa on selkeästi saatu alulle. Ennakoivan luoton myöntäminen maille, joiden epäillään joutuvan pulaan, sekä pankkien pääomittamisoikeudet ovat merkittäviä askelia kohti euromaiden yhteistä talouspolitiikkaa.
– Olemme sopineet Euroopan valuuttarahaston pohjan luomisesta, Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy riemuitsi Spiegelin mukaan.
Lehden mukaan jopa Saksan liittokansleri Angela Merkel, joka on pitkään vastustanut ideaa Euroopan valuuttarahastosta, myönsi, että "vertauksen Kansainväliseen valuuttarahastoon voi kyllä tehdä".
"Yhteisvaluutta ei toimi ilmanyhteistä talouspolitiikkaa"
Useat asiantuntijat ja johtavat taloustieteilijät ovat sanoneet euroalueen kriisin johtuvan rakenteellisista valuvirheistä. Tällä tarkoitetaan sitä, että alueella on yhteinen valuutta- ja rahapolitiikka, mutta finanssi- ja talouspolitiikka on jokaisen maan oma.
New Yorkin yliopiston taloustieteen professori Nouriel Roubini kirjoitti vastikään, että vaihtoehtoina ovat tiukempi taloudellis-poliittinen yhdentyminen, käytännössä liittovaltio, tai päätyminen sekavaan kriisitilaan ja lopulta euroalueen hajoamiseen.
Brysselin kokouksessa valuvirheitä alettiin korjata suuntaan, jonka päässä voi häämöttää Euroopan liittovaltio.
– Tämä on tietysti iso muutos EU:n aikaisempaan tilanteeseen nähden. Mukaan tulee samanlaisia käytännöllisiä instrumentteja kuin IMF:llä, kuten esimerkiksi interventiovalmiudet, Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkoston johtaja Juhana Aunesluoma sanoo.
Aunesluoman mukaan sisämarkkinayhdentymisen rajat ovat tulleet vastaan, ja lisäintegraation mahdollistamiseksi järjestelmää nyt muutettiin. Viimeksi kuluneen vuoden aikana integraation syventämisestä talouspolitiikan puolelle on alettu puhua enemmän.
– Pikku hiljaa on kypsytty ajatukseen, että talouspolitiikan puolelle on rakennettava samankaltaista kansallisvaltioiden suvereniteetin luovuttamista, jota ulkomaankaupan ja valuuttajärjestelmän puolella on ollut jo aiemmin, Aunesluoma sanoo.
"Aiempaanei ole paluuta"
Juhana Aunesluoma pitää hyvin epätodennäköisenä, että kriisejä edeltävään aikaan olisi enää paluuta. Vaikka tilanne saataisiin rauhoitettua ja purettua hallitusti, kukaan ei haluaisi ottaa riskiä, että kriisi toistuisi.
– Ei varmasti haluta ottaa uusiksi sitä, mitä viimeisen parin vuoden aikana on tapahtunut. Sen estäminen edellyttää uusia mekanismeja, joilla pystytään entistä aikaisemmin puuttumaan esimerkiksi holtittomaan velkaantumiseen ja valtioiden verotusjärjestelmiinkin, Aunesluoma sanoo.
Kriisi voidaan nähdä jopa oppituntina. EU:n talousjärjestelmä joutui ensimmäistä kertaa kovaan testiin, joka paljasti järjestelmän virheet.
– Järjestelmän riskit eivät realisoituneet niin kuin odotettiin. Nyt on käyty empiirinen testi läpi ja todettu, että ilman yhteistä finanssipoliittista kykyä koko rakenne on epävakaa.
Laajempi yhdentyminen toisi mukanaan myös poliittista vastustusta, kun kansallisvaltiot joutuisivat luopumaan itsemääräämisoikeudestaan.
– Integraatiota vastustetaan periaattellisista syistä. Käytännössähän tässä rajoitetaan kansallisvaltioiden suvereniteettia talouspolitiikan puolella, Aunesluoma toteaa.
"Euroopasta tulee Saksan johtama imperiumi"
Brittiläisen Telegraph-sanomalehden johtavan poliittisen kommentaattorin Peter Obornen mukaan euromaiden päätöksen merkityksellisyyttä ei voi korostaa liikaa. Hänen mukaansa vakausvälineen valtuuksien valtavalla laajentamisella on otettu ratkaiseva askel kohti talouspoliittista unionia.
– Viime viikon torstai tulee näyttäytymään käännekohtana, jonka jälkeen euroalue lakkasi olemasta kansallisvaltioiden joukko. Sillä tulee olemaan yksi talouspoliittinen hallitus, yksi valuutta ja yksi yhteinen ulkopolitiikka. Integraatio tulee olemaan niin täydellistä, että vauraampien maiden veronmaksajien odotetaan maksavan heikkojen ja epäonnistuvien EU-maiden hyvinvointijärjestelmät ja eläkerahastot, hän kirjoittaa.
Obornen näkemyksen mukaan Etelä-Euroopan maiden taloudellinen itsemääräämisoikeus tullaan tuhoamaan ja maista tehdään ainoastaan raaka-aineita tuottavia ja lopputuotteita ostavia vasallivaltioita.
Saksalle pelastuspaketit ovat viimeisen sentinkin arvoisia, sillä ne takaavat markkinat saksalaisille tuotteille. Saksa on yhä lähempänä saavuttaa Otto von Bismarckin unelman Euroopan laajuisesta taloudellisesta imperiumista, Oborne kirjoittaa.
Helsingin yliopiston Juhana Aunesluoma kommentoi Obornen ajatuksia sanomalla, että ne ovat provokaatioksi tarkoitettu heitto, jossa on kuitenkin osa totuutta.
– Eihän se ihan mahdotonta olisi, että kävisi näin. Se olisi ison talousmaantieteellisen muutoksen lopputulos.
Ajatus Etelä-Euroopasta pohjoisen raaka-aineaittana ei ole mikään uusi näkemys.
– Tämä ajatus on ollut olemassa jo ainakin sata vuotta. Se on toki aika kolonialistinen näkökulma.
