Kreikka-kriisin onnellinen loppu lähes mahdoton

Julkaistu: , Päivitetty:

Kreikka lipsuu uudestaan kohti vararikkoa, vaikka vuosi sitten aloitetut "pelastustoimet" ovat vasta puolitiessä. Tätä menoa Kreikka ei selviä enää vuottakaan, vaan uudestaan kärjistyvä kriisi on ratkaistava taas uusin hätätoimin. Keinoja on monta – mutta EU:n olettama onnellinen loppu tuskin kuuluu niihin.
Euroopan talouspäättäjät ovat vasta sopineet Portugalin "pelastamisesta", kun velkakriisin vuosi sitten ilmiliekkeihin sytyttänyt Kreikka lipsuu jo täyttä päätä kohti uutta polttopistettä.

Enemmistö Euroopan valtioiden velkakirjamarkkinoilla toimivista suursijoittajista ja samoilla markkinoilla useissa eri rooleissa toimivista suurpankeista pitää jokseenkin varmana, että Kreikan valtio ei selviä tätä menoa enää vuottakaan.

Tämän tulkinnan mukaan Kreikkaa uhkaa viimeistään ensi vuoden puoliväliin mennessä samanlainen umpikuja kuin viime kevään paniikkiviikkoina: rahat loppuvat ja valtio voi suistua jopa suoranaiseen vararikkoon.

Sama tyly tulkinta näkyy rahoitusmarkkinoiden noteerauksissa. Helleenivaltion velkakirjoille noteerattavat markkinakorot ovat jatkaneet kohoamistaan yhä korkeampiin ennätyslukemiin. Samoin Kreikan valtion luottoriskejä koskevien luottojohdannaisten hinnat ovat karanneet yhä korkeammiksi.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Useat velkakirjakaupasta riippumattomat analyysiyhtiöt ovat samaa mieltä markkinatoimijoiden kanssa: Kreikka ei selviä veloistaan omin voimin tai edes tähänastisten hätäluottojen avulla, vaan tarvitsee viimeistään ensi vuonna uusia poikkeustoimia.

Meneillään onkin jo kiihkeä kädenvääntö ja keskustelu Kreikan – ja ennen kaikkea Kreikan "pelastajien" – seuraavista kriisitoimista.

Viime viikkojen markkinakatsauksista päätellen Kreikan rahoituksen umpikujan avaamiseksi on useita keinoja. Yksikään keinoista ei ole helppo saati halpa – eikä yksikään niistä ole se onnellinen loppu, johon EU perustaa omat "pelastustoimensa".

Onnellinen loppu
epätodennäköinen


EU:n ja euromaiden sekä Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n kriisitoimet perustuvat edelleen oletukseen kriisin hallitusta ratkaisusta. Virallinen oletus on lisäksi, että kriisi ratkeaa alkuperäisten suunnitelmien mukaan ajallaan.

Tämä tarkoittaisi Kreikan talouden toipumista kasvuun ja julkisen talouden tasapainottumista niin rivakasti, että rahoitusmarkkinoiden luottamus palaisi ja Kreikka voisi palata markkinarahoituksen varaan asteittain ensi vuodesta alkaen.

Tämä olisi kriisin onnellinen loppu, johon eivät usko ainakaan ranskalaispankki Societe Generalen pääekonomisti Michala Marcussen ja pankin Euroopan talouteen erikoistunut ekonomisti James Nixon.

He ovat koonneet Kreikan kriisin seuraavan kierroksen keskeisistä ratkaisuvaihtoehdoista katsauksen, jossa he arvioivat eri vaihtoehtojen hyviä ja huonoja piirteitä sekä niiden todennäköisyyksiä.

Kriisin onnellinen loppu ja Kreikan selviytyminen ilman minkäänlaista uutta hätäratkaisua ovat Marcussenin ja Nixonin mukaan erittäin epätodennäköisiä tapahtumia.

Turha toivoa
talousihmettä


Marcussen ja Nixon listaavat katsauksessaan Kreikan kriisin seuraavaan kierrokseen yhteensä seitsemän ratkaisukeinoa, joiden todennäköisyyksien summa on sata prosenttia.

Vähiten todennäköinen ratkaisu olisi heidän mukaansa varsinainen talousihme, jossa Kreikka saisi vyönkiristyksillä alijäämänsä kurottua tuota pikaa umpeen ja onnistuisi lisäksi hankkimaan omaisuuden myynnein riittävästi rahaa liiallisten velkojensa maksamiseen.

Näin Kreikka selviäisi alkuperäisten hätäluottojen turvin vielä kaksi vuotta ilman tarvetta hankkia tuoretta lainarahoitusta markkinoilta. Tämän onnistuneen talouskuurin jälkeen Kreikka voisi palata normaalin markkinarahoituksen pariin vuoden 2013 jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Markkinanoteerausten tai -katsausten perusteella moinen talousihme tuskin toteutuu.

Marcussenin ja Nixonin mukaan talousihmeen todennäköisyys on alle yksi prosentti. Kokonaislukuihin pyöristämällä Kreikan ihmeparanemisen todennäköisyys on nolla.

Valtava aukko
rahoituksessa


Vain vähän nollaa suurempi todennäköisyys – viisi prosenttia sadasta – on Societe Generalen ekonomistien mukaan sillä, että Kreikka kykenisi kattamaan kahden seuraavan vuoden rahoituksen aukkojaan tuoreella markkinarahoituksella.

Tämä olisi Marcussenin ja Nixonin mukaan toiseksi onnellisin loppu kriisille. He eivät kuitenkaan usko tähänkään ratkaisuun.

Markkinoiden pitäisi äkisti alkaa uskoa Kreikan talouden tervehtymiseen ja julkisen talouden tasapainottumiseen niin lujasti, että helleenivaltion markkinakorot laskisivat radikaalisti, ainakin alle kuuden prosentin.

Tällä haavaa Kreikan kaksivuotinen markkinakorko on noin 25 prosenttia ja kymmenvuotinenkin noin 15 prosenttia.

Pankin mukaan Kreikan vuosien 2012–2013 rahoituksessa ammottaa lähemmäs 70 miljardin euron aukko. Alkuperäinen "pelastuspaketti" edellyttää, että tuon verran rahoitusta Kreikka kykenee hankkimaan markkinoilta.

Näillä näkymin markkinapaluusta ei ole toivoa kahden lähivuoden aikana, eikä ehkä vuosiin. Sattumoisin juuri kahden lähivuoden kuluessa erääntyvät vanhat velkakirjat ovat markkinoilla muuttuneet todelliseksi hylkypaperiksi.

Niin velkakirjamarkkinoiden kuin luottojohdannaistenkin noteeraukset kertovat, että markkinatoimijat pitävät Kreikan jonkinlaisen luotto-onnettomuuden todennäköisyyttä kaikkein suurimpana juuri parin lähivuoden aikana.

Näissä oloissa Kreikan paluu markkinoille vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä. Marcussenin ja Nixonin todennäköisyyslukemien perusteella Kreikan tilanne ratkeaa 95-prosenttisen varmasti jollakin muulla tavoin kuin markkinarahoituksen avulla.

Raju saneeraus
epätodennäköinen


Ranskalaispankin Kreikka-tutkimusten sanoma ei ole pelkästään synkkä, vaikka onnellista loppua tai edes sitä toiseksi parasta ratkaisua kriisille ei olekaan luvassa.

Edes laihaa lohtua tarjoaa Marcussenin ja Nixonin arvio, jonka mukaan myös "totaalikatastrofin" eli Kreikan suoranaisen vararikon todennäköisyys on erittäin pieni.

Tarkalleen ottaen he eivät kirjoita vararikosta, vaan heidän pahin vaihtoehtonsa on aggressiivinen velkasaneeraus , jonka Kreikka toteuttaisi äkkipikaisella ja ennen kaikkea yksipuolisella ilmoituksella tarvittavine pakkokeinoineen.

Tälläkin keinolla olisi toki ekonomistien mukaan hyviä puolia, joskin vain Kreikalle ja sillekin vain lyhyen aikaa. Voimakas äkkisaneeraus suoranaisin velkavastuiden leikkauksin olisi nopein tapa pienentää ylivelkaisen kriisivaltion velkakuormaa.

Eri lähteiden mukaan Kreikan pitäisi leikata veloistaan 50–75 prosenttia, jotta valtion velkaisuutta mittaavat suhdeluvut laskisivat EU:n asettamiin rajoihin ja voisivat vieläpä pysyä niissä.

Huono puoli väkisin toteutetuissa leikkauksissa olisi Kreikan putoaminen markkinarahoituksen ulkopuolelle jopa vuosikausiksi, Marcussen ja Nixon arvioivat. Heidän mukaansa Kreikka polttaisi myös siltoja muiden euromaiden ja EU:n suuntaan.

He arvioivat aggressiivisen velkasaneerauksen todennäköisyydeksi viisi prosenttia. Vakava luotto-onnettomuus on toisin sanoen suunnilleen yhtä todennäköinen kuin kriisin onnellinen loppu tai Kreikan suoranainen ihmeparaneminen yhteensä.

Jäljelle jäävät kaikkein todennäköisimmät ratkaisut eivät ratkea tappioitta niin kuin ihanneratkaisuissa olisi asian laita, mutta eivät ne myöskään aiheuta likikään niin raskaita tappioita ja niin runsaasti muuta vahinkoa kuin pahin vaihtoehto.

Lisää samaa
luottolääkettä


Neljä todennäköisintä Kreikan kriisin ratkaisua voi jakaa kahtia sen mukaan, koituuko suurin osa Kreikan seuraavan "pelastuskierroksen" kustannuksista Suomen kaltaisille hätärahoituksen maksajamaille – vai kärsivätkö tappioita Kreikan liian suurten vanhojen velkojen velkojat.

Tämän karkean asetelman perusteella näyttää joka tapauksessa selvältä, että Kreikan velkakriisi ei ratkea tappioitta. Kärjistäen kyse on enää siitä, kuka tai ketkä tappioita kärsivät.

Societe Generalen ekonomistit arvioivat, että tavalla tai toisella toteutettu uusi "pelastuspaketti" on se kaikkein todennäköisin seuraava ratkaisu.

Heidän veikkauksensa on toisin sanoen, että kriisiä ratkotaan ainakin vielä yksi kierros ennemmin veronmaksajien kuin pankkien ja muiden yksityisten rahoittajien varoin.

Marcussen ja Nixon listaavat kaksi tapaa, joilla muut euromaat, EU ja IMF voivat toteuttaa Kreikan seuraavan "pelastuspaketin". Niiden yhteenlaskettu todennäköisyys on 50 prosenttia.

Ensimmäinen on yksinkertaisesti uusien hätäluottojen myöntäminen Kreikalle. Tämä on heidän mukaansa poliittisesti vaikea pala purtavaksi, mutta mahdollinen ja lopulta jopa todennäköisin. Kreikan rahoituksen paikkaaminen yhä uusin hätäluotoin toteutuu 40 prosentin todennäköisyydellä.

Uuden rahoituksen tarjoaminen samalla velkataakkaa keventäen voisi onnistua, jos esimerkiksi euromaiden kriisiä varten perustama vakausrahasto EFSF ostaisi Kreikan erääntyviä vanhoja velkakirjoja suoraan velkakirjamarkkinoilta.

Velkakirjaostot olisivat ekonomistien mukaan tehokas keino, mutta etenkin Saksan vastustuksen takia epätodennäköisempi kuin uudet hätäluotot. Velkakirjaostojen todennäköisyys on SocGenin mukaan vain kymmenen prosenttia.

Suurimmat riskit
veronmaksajille


Pankkien ja muiden Kreikan yksityisten rahoittajien varoja voisi joutua vaakalaudalle kahdessa jäljellä olevassa ratkaisumallissa – joista todennäköisemmässä tosin palaisi luultavasti myös hätätoimia kustantavien maiden veronmaksajien varoja.

SocGenin Marcussen ja Nixon arvioivat, että Kreikan velkataakan kevennys jonkinlaisin vanhojen velkojen vapaaehtoisin kevytsaneerauksin on toiseksi todennäköisin keino luoda Kreikan lähivuosien rahoitusvaje umpeen.

He käsittelevät kahta tapaa toteuttaa ainakin muodollisesti vapaaehtoisia kevytsaneerauksia. Todennäköisempi näistä tavoista on vanhojen velkakirjojen vaihto kokonaan uusiin, ehdoiltaan Kreikalle selvästi keveämpiin, velkakirjoihin.

Onnistuakseen velkakirjavaihto olisi todennäköisesti kuorrutettava houkuttimella, kuten Euroopan vakausvälineen kautta uusiin velkakirjoihin tarjottavilla takauksilla. Näin kuluja koituisi rahoittajien lisäksi euromaiden veronmaksajille.

Velkakirjavaihdon todennäköisyys on Marcussenin ja Nixonin mukaan 30 prosenttia – eli melkein yhtä korkea kuin entisenlaisten hätäluottojen kasvattaminen tai uusiminen.

Pelkästään pankkien ja muiden yksityisten rahoittajien varassa toteutettava kevytsaneeraus tarkoittaisi Kreikan velkataakan keventämistä vanhojen velkojen laina-aikaa pidentämällä ja korkoja laskemalla. Näin käy ranskalaispankin mukaan kymmenen prosentin todennäköisyydellä.

Tämän perusteella pankeilla ja muilla Kreikkaa liian suurin luotoin rahoittaneilla yksityisillä rahoittajilla voi jo ensi vuonna olla vaara kärsiä ottamistaan riskeistä osa myös itse.

Toki vielä todennäköisempää on, että myös Kreikka-kriisin seuraavan kierroksen kustantavat edelleen lähinnä muiden euromaiden veronmaksajat.

Näillä keinoilla Kreikka välttää ensi vuoden vararikon
Vaihtoehtoisia keinoja, joilla Kreikka voi kuroa umpeen vuoden 2012 rahoituksessa ammottavan aukon, noin 27 miljardia euroa (12 % bkt:stä).

Rahoituskeino Edut Haitat Todennäk.
Vyönkiristykset ja yksityistämistulot Ihanteellinen ratkaisu. Edellyttää talousihmettä. Alle 1%
Pikainen paluu rahoitusmarkkinoille Toiseksi paras ratkaisu. Markkinaolojen kohennuttava erittäin merkittävästi, Kreikan markkinakorkojen laskettava alle kuuden prosentin. 5 %
Euromaiden, EU:n ja IMF:n uudet hätäluotot Lykkää paluuta rahoitusmarkkinoille. Poliittisesti vaikea ratkaisu maksajamaille. 40 %
Vapaaehtoinen velkajärjestely Lykkää paluuta rahoitusmarkkinoille ja keventää velkojen nykyarvoa. Rahoittajien houkutteleminen vapaaehtoisiin lainaehtojen heikennyksiin vaikeata. 10 %
Velkakirjojen vaihdot (Euro Brady Bond) Lykkää paluuta rahoitusmarkkinoille ja keventää velkakuormaa. Edellyttää muilta euromailta lisätakauksia, ei keventäne velkoja riittävästi. 30 %
Vanhojen velkakirjojen takaisinostot Lykkää paluuta rahoitusmarkkinoille ja keventää velkakuormaa. Edellyttää muilta euromailta lisätakauksia, ei keventäne velkoja riittävästi. 10 %
Yksipuolinen velkasaneeraus Nopein keino pienentää velkakuorma siedettäväksi. Vaikeuttaa paluuta rahoitusmarkkinoille, heikentää välejä muihin euromaihin. 5 %
Lähde: Societe Generale


Kommentit

    Näytä lisää

    Näitä luetaan!
    1. 1

      Maiden eläkejärjestelmät vertailtiin – näin Suomi sijoittui

    2. 2

      Tero Sarkkinen, 46, käyttää yrityskaupasta saamiaan rahoja enkelisijoituksiin – ”Samoilla rannekelloilla tässä mennään”

    3. 3

      Veikko Salli, 81, loi roskiksista menestysbisneksen – ”Olen urallani moneen kertaan suistunut ja ylös noussut”

    4. 4

      Leski maksoi vuosia asuntolainaa, talo oli puolison nimissä – talouskoulutus on pelastanut jo 17 taloa pakkomyynniltä

    5. 5

      Omistajaohjausosaston päällikkö ei hae jatkokautta – ”Kohti uusia haasteita”

    6. 6

      Timo Tirroniemi, 62, haki alkupääoman pankin takaoven kautta ja on nyt miljonääri

    7. 7

      Uniperin talousjohtaja: ”Emme halua omistajaa, joka kertoo meille mitä tehdään” – E.ONin ei tarvitsisi myydä koko osakepottia Fortumille

    8. 8

      Kommentti: 10 sytykettä seuraavaan finanssikriisiin

    9. 9

      Nordea: Kilpailun kiristyminen näkyy teleoperaattorien tuloksissa

    10. 10

      Kommentti: Pitäisikö ”työn välttelijöiltä” viedä tuet? Ei mitään hyötyä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Leski maksoi vuosia asuntolainaa, talo oli puolison nimissä – talouskoulutus on pelastanut jo 17 taloa pakkomyynniltä

    2. 2

      Maiden eläkejärjestelmät vertailtiin – näin Suomi sijoittui

    3. 3

      Tero Sarkkinen, 46, käyttää yrityskaupasta saamiaan rahoja enkelisijoituksiin – ”Samoilla rannekelloilla tässä mennään”

    4. 4

      Veikko Salli, 81, loi roskiksista menestysbisneksen – ”Olen urallani moneen kertaan suistunut ja ylös noussut”

    5. 5

      Vuorolisiä jopa 1 460 €/kk – näissä ammateissa tienataan eniten lisillä

    6. 6

      3 perhettä kiisteli homepommista, keskimmäinen joutui maksajaksi – ”Tuomioiden takana on paljon inhimillistä kärsimystä”

    7. 7

      Kommentti: Pitäisikö ”työn välttelijöiltä” viedä tuet? Ei mitään hyötyä

    8. 8

      42 000 euron sakot saanut Ilpo Kokkila: ”Suomalainen sakotussysteemi on räikein esimerkki aikansa eläneestä maailmasta”

    9. 9

      Timo Tirroniemi, 62, haki alkupääoman pankin takaoven kautta ja on nyt miljonääri

    10. 10

      Viljami, 15, puhdistaa vanhoja golfpalloja ja myy ne voitolla – ”Olen suunnitellut jo vähän laajentamistakin”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Mies maksoi 75,50 euron laskua käteisellä pankissa ja yllättyi – pankin mukaan tasarahalla ei kannata maksaa

    2. 2

      Olli Turusella, 33, on yli 30 sijoitusasuntoa ja velkaa yli miljoona euroa

    3. 3

      Työpaikan ”pakkohaku” kostautui Kirsille, 41 – unelmatöihin ei ollut enää asiaa

    4. 4

      Vuorolisiä jopa 1 460 €/kk – näissä ammateissa tienataan eniten lisillä

    5. 5

      Työttömyystuki yli 8 600 e/kk – ”Heitä on muutama Suomessa”

    6. 6

      Leski maksoi vuosia asuntolainaa, talo oli puolison nimissä – talouskoulutus on pelastanut jo 17 taloa pakkomyynniltä

    7. 7

      42 000 euron sakot saanut Ilpo Kokkila: ”Suomalainen sakotussysteemi on räikein esimerkki aikansa eläneestä maailmasta”

    8. 8

      Uutuuskirja: Kirsti Paakkasen omaisuus Suomen lapsille – ”Suomi on palvellut minua hienosti”

    9. 9

      Asunto odottaa ostajaa jopa kaksi vuotta – katso, miten pitkään asuntoa myydään eri paikkakunnilla

    10. 10

      Viljami, 15, puhdistaa vanhoja golfpalloja ja myy ne voitolla – ”Olen suunnitellut jo vähän laajentamistakin”

    11. Näytä lisää