Saako suhteilla saada töitä? - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Saako suhteilla saada töitä?

Kun nuoren ensimmäiset työpaikat vaikuttavat ratkaisevasti hänen tulevaan uraansa, onko oikein, että hän sukeltaa työelämään vanhempiensa kontaktiverkon avulla?

8.4.2011 7:29 | Päivitetty 7.4.2011 17:58

Sain ensimmäisen kesätyöpaikkani sairaalasta, jossa äitini oli töissä. Hän ei sitä minulle hankkinut, mutta tietenkin työhönottaja tunnisti minut äitini tyttäreksi. Me teinit tiesimme kertoa toisillemme, että töitä saa vain “suhteilla”. Se oli maan tapa.

Tuosta työpaikasta alkoi koko opiskeluaikani kestänyt sairaalakierre, joka takasi aina lisätuloja, kun lainat loppuivat. Jos olisin halunnut hoitoalalle, työkokemuksellani olisi varmasti ollut merkitystä urani alussa. Voi olla, että sairaaloissa osoittamani uskollinen ahkeruus oli jonkinlainen meriitti myös ensimmäisiä toimittajanpaikkoja hakiessani.

Nyt kun omat lapseni etsivät ensimmäisiä työ- ja harjoittelupaikkojaan, Britannia keskustelee kuumeisesti siitä, kuinka monissa ammateissa ovet aukeavat vain oikeanlaisilla suhteilla. Itsekin huudan tätä vääryyttä vastaan – eihän olemattomista suhteistani ole pojilleni mitään hyötyä.

Muutamien ystävieni lapset ovat saaneet arvokasta työkokemusta perhesuhteillaan. Jokainen äiti tai isä haluaa auttaa lapsiaan alkuun. Jos se apu on yhden puhelinsoiton päässä, niin olisi vähintään yhtä moraalitonta olla eettisin perustein auttamatta lapsiaan kuin toimia maan tavan mukaan ja auttaa heitä.

Keskiluokka pitää pintansa

Kun myyjän lapsi palvelee leipätiskillä, sairaanhoitajan tytär siivoaa vuodeosastoja tai työmaapäällikön poika menee kesätöihin rakennuksille, kukaan ei kitise. Kun johtajan jälkeläinen etenee firmassa, poliitikon poikanen puoluetoimistossa tai virkamiehen vekara valtionhallinnossa, puheet omien suosimisesta alkavat.

Johtajalla, poliitikolla tai virkamiehellä ei ole suhteita kauppaan, sairaalaan tai rakennuksille, mutta heillä on yhtäläinen halu auttaa jälkikasvuaan. Silti tilanteen seurauksena keskiluokka sulkee ovia ulkopuolisilta ja pitää huolta siitä, ettei sosiaalista liikkuvuutta hevin tapahdu ainakaan alaspäin.

Suomalainen taloussosiologi Jani Erola sanoo, ettei tutkittua tietoa vanhempien vaikutuksesta lasten uran alkuun juuri ole. Sen sijaan ensimmäisten työpaikkojen merkityksestä on paljonkin tietoa. Työura luodaan hyvin nuorena. Ne, jotka eivät pääse hyviin hommiin jo opiskeluaikana tai heti valmistuttuaan, jäävät urapelin sivustakatsojiksi.

Sosiaalinen liikkuvuus on Britanniassa huomattavasti vähäisempää kuin Suomessa. Erolan mukaan suomalainen liikkuvuus on kuitenkin hidastumassa, kun koulutuksen lisääminen ei ole enää mahdollista. Lisäksi eläkeiän nostot vähentävät tulevina vuosina nuorille avautuvien hyvien työpaikkojen määrää.

Varmaa on, että suomalaisetkin hyvin toimeentulevat vanhemmat yrittävät silloin keinolla millä hyvänsä pitää näitä paikkoja tarjolla etenkin omalle jälkikasvulleen.

Clegg palkatta Postipankissa

Britannian varapääministeri Nick Clegg joutui tällä viikolla tulilinjalle, kun hän kertoi halustaan murtaa keskiluokan otetta hyvistä harjoittelupaikoista. Hän aikoo edistää sosiaalista liikkuvuutta tekemällä hakuprosesseista entistä avoimempia. Lisäksi harjoittelijalle pitäisi maksaa vähintään kulukorvauksia, mieluusti jopa palkkaa.

Britanniassa on maan tapa, että ainakin juridisiin, poliittisiin tai viestinnällisiin tehtäviin haluavien pitää ensin tehdä vähän aikaa palkatonta työtä. Nämä ammatit pysyvät siis tiukasti keskiluokan käsissä, kun köyhien nuorten täytyy elää työllään.

Brittilehdistö löysi heti Cleggin omasta taustasta isäukon avulla saadun palkattoman harjoittelupaikan. Pankkipomona työskennellyt isä järjesti juuri ylioppilaaksi kirjoittaneen poikansa suomalaiseen Postipankkiin (nykyisin Sampo Pankki) töihin.

Vastaavalla tavalla Britannian pääministeri David Cameron, valtiovarainministeri George Osborne ja oppositiojohtaja Ed Miliband saivat ensimmäiset kosketuksensa kiinnostaviin työtehtäviin perhesuhteidensa ansiosta.

Nämä pankkiirin, osakevälittäjän, tapettitehtailijan ja tunnetun marxilaisen sosiologin pojat edustavat sukupolvea, jonka tullessa työelämään sosiaalinen liikkuvuus oli Britanniassa paljon suurempaa kuin nyt.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?