Suomalaisten eläköityminen on murroksessa. Viime vuosi oli toinen peräkkäinen selkeä nousuvuosi eläkkeellesiirtymisiässä. Viime vuonna virallinen eläkkeellejäämisikä nousi ensimmäistä kertaa yli 60 vuoden ja oli 60,4 vuotta. Vuodessa nousua tuli 0,6 vuotta.
Osa noususta selittyy sillä, että työttömyyseläke on eläkevaihtoehtona poistumassa. Vuonna 1950 ja sen jälkeen syntyneet eivät enää voi jäädä työttömyyseläkkeelle. Eläkkeellesiirtymisikä on noussut 1,6 vuodella eläkeuudistusta edeltävästä tasosta. Nousu on ollut lähes yhtämittaista.
60,4 vuotta on hyvä saavutus sekin. Mutta vielä paremmalta luku näyttää, jos luvusta putsataan pois ne, jotka jäävät eläkkeelle jo kaksikymppisinä, eli lasketaan vain ne, jotka ovat olleet töissä ainakin 50-vuotiaiksi. Näiden eläkkeellesiirtymisiän odote onkin jo 62,3 vuotta.
Virallisessa eläkeluvussa ovat mukana kaikki 25 vuotta täyttäneet, eli nekin, jotka eivät ikinä siirry työmarkkinoille.
Eläketurvakeskuksen kehityspäällikön Jari Kanniston mukaan 50-vuotiaan odotteen laskeminen erikseen on luontevaa, koska eläkepoliittisilla toimilla on helpointa vaikuttaa nimenomaan ikääntyneiden työssä pysymiseen.
Alle 50-vuotiaiden eläkkeet perustuvat työkyvyttömyyteen.
– Kuntoutuksen ohella eläkepolitiikan vaikutusmahdollisuudet nuorten työkyvyttömien eläköitymiseen ovat varsin vähäisiä, Kannisto huomauttaa.
– Sen sijaan työolosuhteisiin, työssä viihtymiseen ja muihin työhyvinvointiasioihin panostamalla voidaan vaikuttaa enemmänkin.
Elinaikakertoimellaiso merkitysEläköitymisessä tapahtuneesta muutoksesta kertoo myös toinen tilastoluku. Nykyisin lähes kaksi kolmesta eläkkeelle siirtyvästä lähtee suoraan vanhuuseläkkeelle, kun vielä kymmenen vuotta sitten varsinaiselle vanhuuseläkkeelle jäi vain joka neljäs ja useimmat jäivät työttömyys- tai työkyvyttömyyseläkkeelle.
Työkyvyttömyyseläkkeellä on merkittävä rooli eläkkeellesiirtymisiän nousutavoitteen saavuttamisessa. Hallitus ja työmarkkinajärjestöt sopivat vuonna 2009 tavoittelevansa kolmen vuoden nousua eläkkeellesiirtymisiän odotteeseen vuoden 2008 tasosta, joka oli 59,4 vuotta. Vuonna 2025 keskimääräisen eläkkeellesiirtymisiän tulisi siten olla 62,4 vuotta. Mittarina on koko työeläkevakuutettujen määrä laskettu ikä, joka on tällä hetkellä siis 60,4.
– Yksilöllisen varhaiseläkkeen ja työttömyyseläkkeen poistumisen myötä tuleva nousu on keskeiseltä osin jo syöty. Tavoitteesta on nyt siis ikään kuin yksi vuosi ”plakkarissa”. Loppunousu pitäisi tulla vanhuuseläkepuolelta elinaikakertoimen ja kannustekarttuman vaikutusten myötä sekä työkyvyttömyyden laskun puolelta.
– Kolme lisävuotta on kunnianhimoinen tavoite ja paljon riippuu myös talouden kehityksestä, Kannisto sanoo.
Elinaikakertoimen vaikutuksen Kannisto arvioi näkyvän pidemmällä aikavälillä. Esimerkiksi vuonna 2020 elinaikakertoimen leikkurivaikutuksen eläkkeen määrässä voi kompensoida 10 kuukauden lisätyöskentelyllä.
Väestöennusteiden mukaan kymmenen vuoden kuluttua 63-vuotiaan miehen jäljellä oleva elinaika pitenee parilla vuodella nykyisestä. Hyvä tavoite, on että puolet lisävuosista käytetään työntekoon. Tällöin myös eläkkeen määrä nousee lisäporkkanaksi viritetyn korkeamman 4,5 prosentin kannustekarttuman ansioista.
– Eläkejärjestelmän näkökulmasta sillä ei ole juurikaan merkitystä, jäävätkö ihmiset 63- vai 68-vuotiaina eläkkeelle, Kannisto huomauttaa.
– Koko Suomen kannalta olisi toki tärkeää, että työtä tekeviä käsiä olisi tarpeeksi.
Työkyvyttömyyseläkkeetkuriin kuntoutuksellaEläkkeellesiirtymisiän nostotavoitteen saavuttaminen edellyttää myös työkyvyttömyyseläkkeiden vähenemistä.
Kanniston mukaan nuorten työkyvyttömyyseläkkeiden vaikutusta kuvaa 50-vuotiaan ja koko eläkevakuutetun väestön eläkeiänodotuksen erotus eli pari vuotta. On kuitenkin huomattava, että myös yli 50-vuotiaita työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyviä on paljon. Viime vuonna heitä oli 16 000.
– Inhimillisesti katsoen jokainen työkyvyttömyyseläketapaus on liikaa ja aivan erityisesti nuorten kohdalla. Työkyvyttömyyseläkkeillä on myös suuri vaikutus eläkkeellesiirtymisikään.
Kyse on suuresta asiasta myös yhteiskunnan kannalta – onhan nuorilla kaikkein suurin osa työurasta tekemättä.
Nuorempien ja vanhempien sairastavuus on eri tyyppistä. Mielenterveyden häiriöt ovat ja ovat olleet alle 40-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden yleisin sairausryhmä. Tuki- ja liikuntaelinten sairauksia on vastaavasti enemmän ikääntyneessä väestössä.
Työkyvyttömyyseläkeläisten määrään pyritään vaikuttamaan ennen kaikkea kuntoutuksen keinoin. Itse asiassa työeläkeuudistus alkoi vuonna 2004 voimaan tulleella kuntoutusuudistuksella.
Erilaisilla varhaisen puuttumisen menetelmillä pyritään toimimaan ennen kuin ollaan työkyvyttömyyden tilassa. Usein kyse on ammatillisesta kuntoutuksesta, joka sisältää myös isoja toimia kuten ammatillista uudelleenkoulutusta.
Kanniston mukaan tilastot osoittavat kuntoutuksen edut.
– Meillä on seurattu kuntoutuksen kannattavuutta jo vuosia. Työeläkekuntoutus on ollut kannattavaa koko sen ajan kun sitä on ollut olemassa eli aina 1990-luvun alusta asti. Alussa toiminta oli vähäistä ja pientä, mutta volyymit ovat nousseet tasaisesti ja nyt ammatillisessa työeläkekuntoutuksessa on vuositasolla vajaat 10 000 ihmistä.
Tämä ryhmä saattaisi muuten päätyä varsinaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta nykyisin selvitetään kuntoutusmahdollisuudet ennen työkyvyttömyyseläkkeen myöntämistä.
Luku tuntuu suurelta, kun vertaa työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrään. Viime vuonna noin 22 900 suomalaista jäi työkyvyttömyyden takia eläkkeelle, missä on noin neljän prosentin vähennys edellisvuodesta.