Näin Suomesta häviää 150 000 köyhää - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Näin Suomesta häviää 150 000 köyhää

Suomi on luvannut vähentää köyhien määrää 150 000:lla. Keinot siihen pitää keksiä kevääseen mennessä. Tärkeintä on köyhyyden ehkäisy, uskotaan sosiaali- ja terveysministeriössä. Nyt Suomessa on 700 000–900 000 köyhää laskutavasta riippuen.

8.11.2010 14:11 | Päivitetty 9.11.2010 12:21

EU-maat ovat sitoutuneet vähentämään köyhien määrää 20 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä. Suomelle tämä tarkoittaa köyhien määrän vähentämistä 150 000.

Neuvotteleva virkamies Arto Koho sosiaali- ja terveysministeriöstä sanoo, että valtioneuvoston piirissä parhaillaan pähkäillään, miten tehtävässä suoriudutaan. Kansallisen suunnitelman on oltava valmis huhtikuussa.

– Tärkeintä tässä jutussa on päämäärä. On asetettu selkeä tavoite, joka pitää yrittää täyttää, Koho sanoo.

EU:n kriteerien perusteella Suomessa on 900 000 köyhää. Alle 60 prosenttia mediaanituloista ansaitsevia eli alle tuhannella eurolla kuukaudessa toimeen tulevia on 700 000.

Tuon köyhyysrajan alapuolella elävien määrä on kaksinkertaistunut 15 vuodessa. Kohon mielestä trendiin pitää tarttua.

– On hyvin tärkeää, että vaikutamme siihen, että köyhtyminen ja syrjäytyminen eivät lisäänny. Tällainen suuntaus on pyrittävä tietoisesti torjumaan keinolla millä hyvänsä.

Koho arvioi, että ratkaisuja haetaan talous-, työllisyys-, koulutus- ja sosiaalipolitiikan sopusoinnusta. Sata-komitean perusturvan tarkistamiseen liittyvät sekä työmarkkinapolitiikkaan ja työmarkkinoille pääsyyn liittyvät ehdotukset saatetaan kaivaa esiin.

Työllisyyttäon parannettava

Koho huomauttaa, että köyhyys on hyvin kompleksinen asia. Köyhyyteen voi ajautua montaa reittiä. Osa väestä on jumiutunut köyhyyteen ja syrjäytynyt, osa on todennäköisesti tilapäisesti köyhiä. Näitä ovat esimerkiksi monet opiskelijat, varusmiespalvelustaan suorittavat tai hoitovapaalla lapsiaan hoitavat.

Työttömyys altistaa köyhyydelle. Lyhytaikainen työttömyys notkauttaa tulotason hetkeksi, mutta pitkäaikaistyöttömyys on paljon vakavampi asia ja voi ajaa näköalattomuuteen, masennukseen ja syrjäytymiseen. Nuorisotyöttömyys voi puolestaan rapauttaa työuran jo sen alussa.

Moni on luisunut köyhyyteen menetettyään terveytensä. Jos palkka on ollut matala tai työvuosia ollut vähän, eläke on niukka. Suomessa onkin paljon vanhuksia, joiden eläke on hyvin pieni.

Koska työtä tekemällä pystyy välttämään köyhyyden, työllisyys on Kohon mielestä avainasemassa.

– Ilman muuta hyvin suuri huomio kiinnitetään työttömyysasteeseen, sen nostamiseen ja työttömien kotitalouksien tilanteeseen. Tämä on selvä valtioneuvoston linjaus ja tämän mukaan mennään vastaisuudessakin, Koho sanoo.

Työllisyyden nostamiseen ei ole hokkus pokkus -temppuja. Koho huomauttaa, että esimerkiksi suuret infrastruktuurihankkeet eivät tunnetusti työllistä laajoja joukkoja. Hän puhuu ihmisten aktivoinnin tärkeydestä.

– Jos ajattelee Suomen historiaa, koululla on ollut dramaattisen suuri merkitys yhteiskuntamme kehityksen kannalta, Koho sanoo.

Nykyisinkin koulutus tukee työllistymistä, mutta ei enää takaa työpaikkaa. Suuri määrä korkeasti koulutettujakin on ilman töitä tai pätkäsuhteissa.

Seuraava sukupolvipitää pelastaa

Sosioekonominen asema kulkee usein perheessä ja köyhyydellä ja toimeentulotukiasiakkuudella on ikävä taipumus periytyä. Tilastokeskuksen hyvinvointikatsauksen mukaan köyhässä perheessä eläneiden lasten omien kotitalouksien köyhyysriski on noin kaksinkertainen verrattuna niihin, joiden perhe ei ole ollut köyhä. Kohon mielestä on syytä katsoa tulevaisuuteen.

– Meidän täytyy ajatella lapsia ja nuoria, hän sanoo.

Koho huomauttaa, että Suomessa on ollut paljon julkisia palveluita, jotka ovat olleet pienituloisten perheiden kannalta hyvin tärkeitä. Hänestä näistä olisi syytä pitää kiinni. Vaikkapa kirjastot nettiyhteyksineen ovat monelle pienituloiselle perheelle hyvin tärkeitä.

Yhtä lailla tulisi huolehtia siitä, että lapset vastaisuudessakin kunnon koulutuksen ja myös pääsevät esimerkiksi ilmaisiin harrastuksiin.

Ei kaikki julkinenole pahasta

Koho tahtoisi palauttaa vanhaa sosiaalipolitiikan ajattelua, jossa tavoitellaan mahdollisimman suurta yhteiskunnan hyvinvointia. Hänestä ajattelu, jossa yhdessä yritetään parantaa yhteiskuntaa, on osin kadonnut.

– Ei kaikki julkinen suinkaan ole pahasta. Julkisella toiminnalla on ihan järkevät yhteisölliset päämäärät. Yhteiskuntien koossa pysymiseenkin pitää kiinnittää huomiota.

Piittaamattomuus ja välinpitämättömyys ovat yleistyneet Kohon mielestä aika pahasti. Hänen mukaansa tämän huomaa arkisissa ympyröissä kuten katukäyttäytymisessä.

Koho kiinnittää huomiota myös tuloeroihin.

– Minusta olisi suotavaa, että koko Euroopassa mahdollisimman isot joukot pääsisivät osallisiksi hyvinvoinnista ja että tuloerot eivät kasvaisi mahdottoman suuriksi. 

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?