Talouden vyönkiristykset jarruttavat euroalueen kasvua - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Turha rimpuilla vastaan – tämä tekee kipeää

Muutaman harvan euromaan talous on joten kuten tolpillaan, mutta ne eivät jaksa, saati halua vetää koko euroaluetta kasvuun. Päinvastoin, euroalue painelee osin omaa syytään talouden tehodieetille. Brysselin kabinettikiistoissa ja Etelä-Euroopan katumellakoissa se jo näkyy: tämä talouskuuri tekee kipeää.

20.10.2010 7:01 | Päivitetty 20.10.2010 7:47

Kansantaloudessa on hyvin karkeasti pelkistäen kolme pääasiallista tulonlähdettä, jotka ovat myös ainoat mahdollisen talouskasvun lähteet:

1) yksityinen kysyntä (kotitalouksien ja yksityisten yritysten kulutus ja investoinnit),

2) julkinen kysyntä (valtion ja muun julkisen talouden kulutus ja investoinnit), ja

3) ulkomainen kysyntä (nettovienti, eli viennin arvo vähennettynä tuonnin arvolla).

Jos yksi kolmesta kansantalouden keskeisestä tulonlähteestä lakkaa kasvamasta tai suorastaan supistuu, on jonkin muun vastaavasti kasvettava senkin edestä. Muuten koko talous supistuu.

Talouskasvu tyssää aivan varmasti, jos kaikki kolme keskeistä kysynnän ja kasvun lähdettä supistuvat samaan aikaan.

Tähän suuntaan euroalue on menossa, osittain omaa syytään.

Painavatko kaikkipian jarruja?

Useimmissa euromaissa niin kuin muuallakin maailmassa yksityinen kysyntä on ollut finanssi- ja talouskriisin jäljiltä tavallista heikompaa.

Kotitaloudet ovat useimmissa euromaissa keskittyneet vanhojen velkojensa maksuun ja mieluummin kiristäneet vyötä ja lisänneet säästämistään kuin ottaneet uutta velkaa ja kasvattaneet kulutustaan.

Yritysten kysyntä elpyi useissa maissa varastotäydennysten ja elvytysohjelmien ajaksi, mutta nyt kummastakin alkaa olla puhti lopussa. Taloustilastoissa ja mielialamittauksissa on näkynyt ennemmin merkkejä uudesta hidastumisesta kuin kasvun jatkumisesta.

Julkinen talous on puolestaan painunut finanssi- ja talouskriisin mittaan niin raskaisiin velkoihin, että silkka lainataakan paino alkaa jo leikata valtioiden mahdollisuuksia edes ylläpitää entisenlaista kysyntää.

Talouden jarrupolkimelle tulee sitäkin enemmän painoa, kun valtiot alkavat supistaa alijäämiään. Velkaisimmissa euromaissa julkisen talouden tehokuurit ovat jo alkaneet, ja lopuissakin ne alkavat viimeistään ensi vuonna.

Euroalueella talouden ylimääräiseksi taakaksi on vielä lisättävä rahoitusolojen kiristyminen ja ennen kaikkea euron vahvistuminen. Yksityisen ja julkisen kysynnän lisäksi eurotalouden jarrua painaa pian myös ulkoinen kysyntä.

IMF varoittaa taloudenkipeistä leikkauksista

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF julkaisi tuoreimmassa neljännesvuosikatsauksessaan perusteellisen tutkimuksen julkisen talouden säästökuurien talousvaikutuksista.

Tutkimus ei erityisesti tutkaile euroalueen saati yksittäisten euromaiden näkymiä. Silti se on vakava varoitus erityisesti juuri euroalueen verraten apeista näkymistä.

Tutkimuksen otsikko kysyy, "Tekeekö tämä kipeää? Julkisen talouden tasapainottamisen talousvaikutukset" (Will it hurt? Macroeconomic effects of fiscal consolidation).

Ainakin euroalueella vastaus on melkoisella varmuudella myönteinen – kyllä, tämä tekee kipeää.

Klikkaa graafi suuremmaksi­

Tutkimuksen mukaan liian suuriin alijäämiin ajautuneen julkisen talouden tasapainottaminen leikkaa kysyntää ja hidastaa talouskasvua ainakin parin vuoden ajan. Tasapainottamisen etuja on odotettavissa vasta myöhemmin.

IMF:n mukaan julkisen talouden tasapainottaminen veronkorotuksin ja menoleikkauksin supistaa koko painollaan talouden kysyntää ja noin puolella painolla kansantuotetta.

Jos leikkaukset ovat prosentti vuotuisesta bruttokansantuotteesta, supistuu kysyntä saman verran ja bkt puoli prosenttia kahtena leikkauksia seuraavana vuotena.

Analyysiyhtiö Lombard Street Research arvioi, että IMF:n lukemat eivät riitä euroalueen leikkauksissa.

IMF:n tutkimissa viime vuosikymmenten kulukuureissa julkisen talouden leikkauksia ovat aina pehmittäneet keskuspankin koronlaskut ja valuutan heikkenemisestä koitunut viennin elpyminen.

Monella euromaalla on edessään IMF:n tutkimusta kovemmat julkisen talouden leikkaukset, mutta ei toivoa koronlaskuista tai valuutan heikkenemisestä.

Nyt myös Ranskantyöväki lakkoilee

Velkaisimmat euromaat pusertavat jo täyttä päätä omia julkisen talouden menokuurejaan täytäntöön. Siis sen, mitä katumellakoiltaan kykenevät ja uskaltavat.

Tällä viikolla laaja lakkoilu on ulottunut Ranskaan, joka on euroalueen toiseksi suurin talous eikä suinkaan edes alueen velkaisimpia kriisimaita.

Ranskassa työväki lakkoilee tällä kertaa eläkeuudistuksia vastaan. Hallitus haluaisi hillitä julkisen talouden menojen kasvua nostamalla keskimääräistä eläkeikää kahdella vuodella, mutta lakkoilevan kansan mielestä moinen ei vetele.

Ranskan lakot saattavat olla kalpea aavistus niistä protesteista, joita on odotettavissa. Ranskan julkisen talouden alijäämä kasvaa vielä tänä vuonna, joten varsinaiset leikkaukset eivät ole vielä edes alkaneet.

Toista on euroalueen velkaisimmissa varsinaisissa kriisimaissa, niiden julkisen talouden menoleikkaukset ovat jo käynnissä. Esimerkiksi Kreikassa ja Espanjassa tyytymätön kansa ei ole vain lakkoillut, vaan ryhtynyt suoranaisiin katumellakoihin polttopulloineen.

Kreikka, Irlanti, Portugali, Espanja ja Belgia tavoittelevat jo tänä vuonna tuntuvia julkisen talouden menoleikkauksia ja veronkorotuksia, vaikka niiden taloudet ovat yhä taantumassa.

Niillä ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja, sillä leikkauksiin niitä painostavat samaan aikaan EU, muut euromaat ja rahoitusmarkkinat.

Kiristykset toimineettarkoitustaan vastaan

Kesken taantuman aloitettu julkisen talouden tehokuuri on talouspoliittista uhkapeliä, joka herättää taloustutkijoiden keskuudessa ankaraa kiistelyä – ja jonka onnistuminen on sattuman kauppaa.

Kreikassa ja Irlannissa on jo ilmennyt ensi merkkejä julkisen talouden ja samalla koko kansantalouden ajautumisesta yhä surkeampaan jamaan sen jälkeen, kun taloutta on ryhdytty kurittamaan ankarin säästötoimin kesken muutenkin vaikean taantuman.

Toistaiseksi julkisen talouden pakkokiristykset näyttävät toimineen Kreikassa ja Irlannissa tarkoitustaan vastaan: valtioiden velkaisuuden ja alijäämien suhdeluvut ovat kasvaneet samaan aikaan, kun leikkaukset ovat voimakkaasti supistaneet myös yksityistä taloutta. Työttömyys on kummassakin maassa kasvanut.

Ranska ei ole Kreikan ja Irlannin tavoin varsinainen kriisimaa, mutta senkin julkinen talous on kasvanut niin suureksi ja lisäksi voipunut niin raskaisiin velkoihin, että julkinen talous silkalla painollaan jarruttaa kansantalouden kasvua.

Analyysiyhtiö GaveKal Researchin mukaan Ranska onkin varsinaisten kriisimaiden tavoin jo ohi sen pisteen, että sillä olisi kivuttomia keinoja julkisen talouden laihduttamiseen.

Ellei Ranska onnistu siirtämään taloutensa painopistettä valtiolta ja muilta julkisilta toimijoilta yksityisille yrityksille ja kotitalouksille, jämähtää se auttamatta heikkoon kasvuun. Taantuman tai edes heikon kasvun oloissa siirto on kivulias.

Ensi vuonna kokoeuroalue kiristää

Vielä tänä vuonna vahvimmat euromaat elvyttävät taloutta sallimalla julkisen talouden alijäämän kasvaa.

Mittavinta alijäämän kasvu on niissä harvoissa euroalueen maissa, joilla tällaiseen elvytykseen on varaa, kuten Saksassa, Suomessa, Itävallassa ja Hollannissa. Toki nämäkin painuvat tänä vuonna EU:n kasvu- ja vakaussopimuksen alijäämärajoista läpi, mutta eivät yhä railakkaasti kuin useimmat muut euromaat.

Ylivelkaisista suurista euromaista myös Ranska ja Italia antavat alijäämiensä vielä tänä vuonna kasvaa. Mutta sen jälkeen saa elvytys luvan riittää, ja tilalle tulevat vyönkiristykset.

Ensi vuonna joka ikinen euromaa kiristää julkisen taloutensa tasapainoa. Näin ainakin on näiden maiden omien päätösten ja EU:n määräysten perusteella tarkoitus tapahtua.

Analyysiyhtiö Oxford Economics katsoo julkisen talouden kiristyksen johtavan jokseenkin suoraan koko euroalueen talousnäkymien heikkenemiseen. Yhtiö arveleekin eurotalouden tältä erää jo ohittaneen parhaat hetkensä.

Alkavatko yksityisetvyönkiristykset?

Kotitaloudet ja yksityiset yritykset ovat monessa euromaassa yhä taantumatunnelmissa. Kulutus ja investoinnit ovat vaimeassa vedossa ja velanotto vaisua.

Vain muutamassa maassa kotitaloudet ovat suomalaisten tavoin rohjenneet kasvattaa velkataakkaansa ja panneet uutta vauhtia asuntokauppoihinsa ja kulutukseensa. Koko euroalueella tunnelmat ovat varovaisempia.

Analyysiyhtiöiden mukaan on perusteltua odottaa yksityisen kysynnän heikkenevän lisää, kun julkisen talouden kiristykset alkavat. Näin todennäköisesti käy jo siinä vaiheessa, kun kansa alkaa epäillä veronkorotuksia ja esimerkiksi terveydenhoitomaksujen korotuksia.

Näin euroalue saattaa samaan aikaan painaa osin omaa syytään kaksi talouden keskeistä kysynnän lähdettä laskuun.

Apeat näkymät saattavat analyysiyhtiöiden mukaan kiristää tunnelmaa eri euromaiden välillä, ja osittain näin on jo käynyt.

Saksalla ja muutamalla muulla vähiten velkaisella euromaalla olisi muita pidempään varaa jatkaa elvyttävää talouspolitiikkaa, mutta ne eivät suostu antamaan heikommille euromaille tällaista vetoapua, vaan ryhtyvät itsekin vyönkiristyksiin.

Saksa pitää lisäksi tinkimättä kiinni vientivetoisesta kasvustrategiastaan, vaikka se vie suuren osan tavaroistaan niihin samoihin ylivelkaisiin euromaihin, joita se itse parhaillaan painostaa säästötoimiin ja yhä syvemmälle taantumaan.

EKP kiristää, vaikkamuut keventävät

Pelko euron vahvistumisesta himmentää Saksan ja muiden euroalueen vientimaiden, kuten Suomen ja Hollannin, vientinäkymiä. Viime viikkoina euro on vahvistunut voimakkaasti suhteessa Yhdysvaltain dollariin, mutta se voi vahvistua vielä lisää.

Muut maailman tärkeimmät keskuspankit ovat kukin vuorollaan ilmoittaneet valmistelevansa uusia rahapolitiikan kevennystoimia. Näin ne ovat vuoron perään saaneet omat valuuttansa heikkenemään suhteessa muihin valuuttoihin.

Näin on käynyt erityisesti Yhdysvaltain dollarille, joka on muutamassa viikossa heikentynyt voimakkaasti. Markkinat odottavat Yhdysvaltain keskuspankin Fedin aloittavan uudestaan rahapolitiikan niin sanotun kvantitatiivisen kevennyksen lisäämällä uusien dollareiden tarjontaa tuntuvasti.

Ainoastaan euroalueen keskuspankki EKP on toistaiseksi jopa kiristänyt omaa rahapolitiikkaansa. Euroalueen rahoitusolojen kiristyminen on näkynyt pankkien välisillä rahamarkkinoilla lyhytaikaisten markkinakorkojen kohoamisena.

EKP:n rahapolitiikka on yhä historiallisen kepeää, mutta se on silti selvästi kireämpää kuin Yhdysvaltain Fedin saati Japanin BoJ:n rahapolitiikka. Niinpä maailman päävaluutoista euro on vahvistunut eniten.

Dollarin heikkeneminenheikentänyt myös juania

Euron vahvistuminen suhteessa muihin päävaluuttoihin heikentää euroalueen vientiyritysten kilpailukykyä maailman tavaramarkkinoilla. Euron vahvistuminen suhteessa Yhdysvaltain dollariin tuo ongelman myös euroalueen kotimarkkinoille.

Kiina on sitonut valuuttansa juanin arvon Yhdysvaltain dollariin, ja viime aikoina se on sallinut ainoastaan juanin varovaisen vahvistumisen. Dollarin heikkeneminen suhteessa muihin vapaasti vaihdettaviin valuuttoihin on heikentänyt myös juania esimerkiksi suhteessa euroon.

Länsi-Eurooppa on Kiinalle jopa Yhdysvaltoja suurempi vientimarkkina-alue. Euron vahvistuminen on entisestään helpottanut kiinalaisyritysten vientiä euroalueelle, jossa ne nyt voivat entistä halvemman juanin ansiosta kilpailla markkinoista entistäkin halvemmin hinnoin.

Euron vahvuus ei siis kiusaa ainoastaan euroalueen vientiyrityksiä, vaan se on myös kotimarkkinayritysten ongelma.

Jos euro jatkaa vahvistumistaan, menettää euroalue herkästi sen kolmannenkin talouskasvun lähteensä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?