Kongon demokraattisen tasavallan itäosissa kaivetaan muun muassa matkapuhelimien valmistuksessa käytettäviä mineraaleja verisen konfliktin varjossa, Finnwatch kertoo tiedotteessaan. Torjuakseen huonoa julkisuutta muun muassa Nokia vaatii toimittajiaan todistamaan kirjallisesti, etteivät ne osta mineraaleja "Kongon konfliktialueilta".
Finnwatchin ja sen ruotsalaisen sisarjärjestön Swedwatchin tänään julkistaman selvityksen mukaan kuitenkin paikallinen kansalaisyhteiskunta vastustaa Itä-Kongossa kaivettujen mineraalien boikotointia. Paikalliset järjestöt pelkäävät boikotin vaikeuttavan merkittävästi tuhansien pienkaivajien toimeentuloa ja heikentävän alueen talousvakautta.
– Kielteisimmin boikotti vaikuttaa ketjun alimpiin lenkkeihin, kuten naisiin. Useat naiset ovat menettäneet konfliktin seurauksena viljelysmaansa, ja heille kaivokset tarjoavat ainoan toimeentulomahdollisuuden. Täysboikotti saattaa pahentaa myös Itä-Kongon aseellista konfliktia, kun kaivoksilla työskentelevät miehet liittyvät työnsä menetettyään alueella toimiviin aseellisiin ryhmiin, Finnwatch sanoo.
Finnwatchin tutkija Päivi Pöyhönen tarjoaa boikotin tilalle tuotantoketjun läpinäkyvyyden lisäämistä.
– Käytännössä kaikki suuret elektroniikkayhtiöt ovat jossain vaiheessa rahoittaneet Itä-Kongon konfliktia käyttämällä tuotteissaan paikallisia konfliktimineraaleja. Käsien peseminen vetäytymällä vain pahentaisi asioita, joten Nokian ja muiden yhtiöiden on toimittava alueella aktiivisesti tilanteen parantamiseksi, Pöyhönen sanoo.
Elektroniikkateollisuus on merkittävä tinan, tantaalin ja muiden Kongosta saatavien metallien kuluttaja. Tietokoneissa, puhelimissa ja vastaavissa laitteissa käytetään yli kolmannes maailman tinasta. Itä-Kongon kaivokset tuottavat siitä arviolta viisi prosenttia, Finnwatch kertoo.
Finnwatch tutkii ja tarkkailee suomalaisten ja Suomeen sidoksissa olevien yritysten toiminnan vaikutuksia kehitysmaissa. Järjestön taustalla on joukko suomalaisia kehitys-, ammattiyhdistys- ja ympäristöjärjestöjä.