Näin omakoti-idyllistä tulee kallis virhe

Unelmatalo moottoritien varressa, kehyskunnassa voi muuttua lähivuosina onnelasta kalliiksi virhearvioksi. Pelkkien autoteiden varassa ja kaukana palveluista olevien omakoti-idyllien neliöhinnat uhkaavat nimittäin laskea, ennustaa yhdyskuntatutkija. Pelkkä halpa tontti ei enää jatkossa riitä onneen. Lue miksi.

6.10.2010 6:01 | Päivitetty 6.10.2010 13:21

Suomalaiset ovat olleet valmiita ajamaan pitkiäkin työmatkoja omalla autolla, mikäli työpaikan lähikunnista on löytynyt mieluisa asunto, kertoo Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsaus.

Kuluttajatutkimuskeskus kysyi viime vuonna pääkaupunkiseudulta lähialueille muuttaneilta heidän näkemyksiään muuton syistä ja seurauksista.

Vastauksista paljastui, että ainakaan kilometreillä ei ole merkitystä: osa muuttaneista ei edes osannut sanoa, kuinka pitkä heidän työmatkansa nyt on.

Vantaalta Mäntsälään tai Lohjalle muuttaneen päivittäinen työmatka pitenee helposti yli 30 kilometriä, mutta ihmiset mittaavat mieluummin kulkuaan matka-ajan perusteella.

Vastanneet pitivät lähes järjestään uusien asuinalueidensa palveluita huonoina, ja myönsivät käyttävänsä mieluummin työpaikkansa läheltä löytyviä kauppoja. Perheet pitivät myös kahden auton tarvetta luonnollisena.

– Näinhän rakennusliikkeet ovat yrittäneet meille tällaista lähikunnissa asumista myydä. Työmatkan pidentyminen on nähty asiana, mille ei tarvitse panna niin paljon painoa kuin euron tontille ja unelmatalolle, sanoo Suomen Ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Mika Ristimäki.

Ajankäytön arvostuksetalkavat muuttua

Yhdyskuntatutkijan mielestä joitain 2000-luvun alussa ympäryskuntien perukoille muuttaneita suomalaisia odottaa iso yllätys: asunnon jälleenmyyntiarvo ei kipua loputtomiin.

– Tähän asti on voinut luottaa siihen, että asuntojen arvot nousevat tasaisesti lähes kaikkialla. Nyt kaukana asumisen taloudelliset riskit ovat kasvaneet huomattavasti, Mika Ristimäki sanoo.

Senhän huomasi jo entinen pääministerikin, joka joutui myymään hienoa omakotitaloaan pitkään ja pudottamaan pyyntihintaa sadoillatuhansilla euroilla. 

Iso talo automatkan päässä lähikunnassa ei automaattisesti ole 2010-luvun lapsiperheiden ykkössuosikki.

– En usko, että se on ollut sitä vähään aikaan. Ihan pienten lasten perheet tarvitsevat tilaa, mutta harvalle tilansaanti on ainoa peruste valinnalle, Ristimäki sanoo.

Nimittäin tilansaannin vastineeksi ne pienten lasten vanhemmat joutuvat olemaan päivässä pitempään poissa lastensa luota: autonratissa menossa töihin tai takaisin.

Seuraava sukupolvi ei välttämättä halua viettää joka työpäivästään tuntia-paria autoruuhkassa. Myös palveluiden läheisyyttä, lähikauppoja ja lähiruokailua on alettu pikkuhiljaa arvostaa enemmän.

– Kyllä nyt jo tämän laman seurauksena ihmisten ajankäyttömieltymykset ovat aika nopeasti muuttumassa, ja kauas muuttamisen halu vähenee. Moni laskee yhä enemmän hintaa myydylle vapaa-ajalleen, Ristimäki sanoo.

Jos vielä yhteiskunta alkaa suitsia autoliikennettä ruuhkamaksuilla tai polttoaineen hinnankorotuksilla, auton varassa olevan idyllialueen neliöhinnat reagoivat heti.

– Esimerkiksi jos työmatkavähennys muuttuu, ei olekaan enää täysin varmaa millä hinnalla tämä asunto kelpaa seuraavalle ostajalle, Ristimäki huomauttaa.

Radanvarsitaajamillamenee paremmin

Mika Ristimäki arvioi, että radanvarsipaikkakunnat tulevat pärjäämään paremmin myös tulevissa asumisen trendimuutoksissa. Junaliikennettä todennäköisesti myös edistetään enemmän valtion rahoilla kuin tieliikennettä.

Tunnin pendelöintiaikaa raideliikenteessä on tähän asti pidetty suomalaistutkimuksissa työmatkailun kipurajana: sitä kauemmas ei ole haluttu muuttaa.

– Todennäköisesti se pysyy ennallaan, vaikka teknisesti tunnissa pääsee pitemmälle kuin ennen, Ristimäki sanoo.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?