Kansan kahtiajako syvenee

Taantuman helpottaminen ei pysäytä suomalaisen kahtiajaon syvenemistä.

20.7.2010 13:00 | Päivitetty 20.7.2010 11:50

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan selkein kahtiajako on muutaman vuosikymmenen ajan tapahtunut sen perusteella, onko ihmisellä työtä vai ei. Koska työttömyys on enimmän osan ajasta ollut kohtalaisen alhaista, yhteiskunta on voinut tasoittaa työttömyydestä syntyviä ongelmia. Tämän takia suomalaiset köyhätkin ovat voineet kansainvälisesti vertaillen kohtuullisesti.

Moni voi kuvitella, että nyt nähty lama synnytti vain pienen häiriön hyvinvoinnin kohtuulliseen jakautumiseen. Näin voi parhaimmillaan käydäkin. Itse uskon, että kansan kahtiajako syvenee taantuman jälkeenkin. Lisäksi jako perustuu jatkossa yhä enemmän muuhunkin kuin työpaikkaan.

Suomalainen kohtalaisen tasainen hyvinvointi on perustunut nopeaan yksityisen sektorin tuottavuuden kasvuun ja vahvaan julkiseen sektoriin. Kun yritykset ovat kasvaneet ja tuottaneet entistä tehokkaammin asioita, ne ovat luoneet myös työpaikkoja. Tästä on syntynyt riittävästi verotuloja, joilla on pystytty huolehtimaan niistä, jotka ovat olleet “tuotantokoneiston” ulkopuolella.

Vahva poliittinen enemmistö on myös halunnut, että yhteiskunnan varoilla estetään syvä kahtiajako, joka vallitsee suurimmassa osassa maailmaa.

Hyvinvoinnin tekijätrapautuvat

Nyt tasaisen hyvinvoinnin jakautumisen tekijät ovat alkaneet rapautua. Tuottavuuden kasvu on hidastunut merkittävästi, ja se tulee monien ennusteiden mukaan myös pysymään hitaana pitkään. Lisäksi työn määrä tulee vähenemään, kun työikäisen väestön määrä vähenee ainakin seuraavat 20 vuotta. Tämän takia talouskasvu tulee olemaan melko alhaista yksittäisiä vuosia lukuun ottamatta.

Samaan aikaan hyvinvointia tasannut julkinen sektori on alkanut heikentyä. Julkinen sektori heikkeni kertaheitolla, kun valtio velkaantui vaimentaakseen laman hurjimpia iskuja.

Taantuman loppuminen tulee helpottamaan tilannetta hieman. Julkisen sektorin tilannetta vaikeuttaa kuitenkin väestön ikääntyminen. Yhä suurempi osa ihmisistä on työelämän ulkopuolella ja samalla yhä suuremmat joukot kuormittavat sosiaali- ja terveyskoneistoamme.

Terveysjärjestelmäämme kuormittaa yhä vahvemmin myös se, että niin sanotut hyvinvointisairaudet lisääntyvät, vaikka hyvinvointiyhteiskunta alkaisi murentua. Siksi valtio ja kunnat tulevat painimaan talousongelmien kanssa pitkään.

Tästä voi seurata kolmas isku hyvinvoinnin tasaiselle jakautumiselle. Poliittinen tuki hyvinvoinnin tasaamiselle voi heiketä. Taloudelliset ongelmat eivät välttämättä yhdistä kansaa, vaan ne todennäköisemmin lisäävät itsekkyyttä.

Yhä useammat alkavat kysyä, “miksi minun pitää kustantaa noiden hyvinvointi”. Näin poliittiset päättäjät saavat kansalta riittävän vahvan siunauksen heikentää monenlaisia tulojakoa tasaavia rakenteita. Tämä kansan siunaus ei tosin ole välttämätön, sillä valtion olisi pakko heikentää noita rakenteita joka tapauksessa.

Hyvinvoinnin aiempaa epätasaisempi jakautuminen tulee lisäämään matalapalkkatöitä sekä myös pimeää työtä, jonka määrä on kasvanut ilmeisesti jo nyt merkittävästi. Samalla maahan virtaa entistä enemmän ulkomaalaisia sekä työtä tekemään että muuten vain.

Suomesta tuleekovempi paikka

Näin tulemme tilanteeseen, jossa työpaikka on vain yksi hyvinvoinnin jakaja. Jatkossa yhä useammat ihmiset joutuvat hyvinvointiyhteiskunnan ulkopuolelle siksi, että jäävät eläkkeelle, sairastuvat tai tekevät työtä, josta tulevalla palkalla ei elä.

Silloin riidellään entistä enemmän muun muassa siitä, mikä on kohtuullinen eläke, millaisia sairauksia yhteiskunnan pitää hoitaa ja kuinka pitkään työttömille maksetaan työttömyysturvaa. Myös eri kansallisuuksien väliset taistelut tulevat lisääntymään.

Jotkut saattavat pitää edellä kuvattua kehitystä jopa toivottavana. Hyvää siinä onkin ainakin se, että ihmiset eivät voi heittäytyä automaattisesti yhteiskunnan hoidettavaksi. Yritteliäisyys tulee lisääntymään ja ihmiset joutuvat ottamaan entistä enemmän vastuuta itsestään.

Silti uskon, että kehitys tulee tuomaan enemmän ongelmia kuin iloa. Suomen kansainvälinen kilpailukyky tuskin paranee sillä, että sisäiset riidat, rikollisuus ja syrjäytyneisyys lisääntyvät.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?