Miten ja milloin Kreikka kaatuu?

Julkaistu:

Rahoitusmarkkinat veikkaavat Kreikan ajautuvan velkasaneeraukseen viimeistään sitten, kun maalle luvatut miljardituet loppuvat. Mutta mitä oikein tarkoittaa valtion velkasaneeraus – saati vararikko? Kreikka sen tietää, sillä helleenivaltio on ollut jonkinasteisessa velkasaneerauksessa puolet itsenäisyytensä ajasta.
Suomen ja muiden euromaiden sekä Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n lupaamat 110 miljardin euron tukilainat kattavat Kreikan valtion rahoitustarpeet noin kolmen vuoden ajaksi.

Sen pidemmälle tukilainat eivät Kreikkaa auta, eikä maalla näillä näkymin ole toivoa yksityisten rahoittajien paluustakaan.

Markkinaodotusten mukaan Kreikalla on hätärahoituksen ehtymisen jälkeen edessään entistä karumpi arki – ja rahoitushuollossa karkeasti pelkistäen kaksi vaihtoehtoa.

Helpompi ja todennäköisesti edullisempi vaihtoehto on edes joten kuten hallittu velkasaneeraus. Vaikeampi ja todennäköisesti kalliimpi vaihtoehto on hallitsematon vararikko ja entistä pahempi kaaos.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Kumpikin vaihtoehto merkitsee, että Kreikan valtion karkeasti 300 miljardin euron veloista voi jo muutaman lähivuoden kuluessa koitua maan rahoittajille, tai näitä aikanaan pelastaville eri euromaiden veronmaksajille, arvaamaton määrä luottotappioita.

Vielä nuo tappiot – saati Kreikan velkasaneeraus – eivät ole suinkaan varmoja, kuten ei myöskään niiden ajoitus, täsmällinen määrä, tai se, kuka tappioita kärsii.

Varmaa on sen sijaan, että Kreikan velkasaneeraus on rahoitusmarkkinoiden mukaan todennäköinen tapahtuma.

Myös se on taloushistoriallinen tosiasia, että Kreikan valtio on ollut noin puolet tähänastisista noin 180:sta itsenäisyyden vuodestaan jonkinasteisessa velkasaneerauksessa.

Kreikan luottoriski
länsimaiden suurin


Kreikan valtion todennäköisyys selvitä vanhoista velkavastuistaan ja jyrkästi kasvavista uusista rahoitustarpeistaan edes vuotta 2015 pidemmälle ilman jonkinlaista luotto-onnettomuutta vaihtelee laskutavan ja laskijan mukaan 50 prosentin molemmin puolin.

Rahoittajat menettävät Kreikalle lainaamistaan rahoista viiden lähivuoden kuluessa 30 prosenttia noin 60 prosentin todennäköisyydellä. Kaksin verroin suuremman eli 60-prosenttisen tappion todennäköisyys on yli 40 prosenttia.

Tyly arvio ilmenee Kreikan valtion velkakirjojen ja etenkin niihin perustuvien luottoriskijohdannaisten noteerauksista ja niihin perustuvista analyyseistä. 

Kreikka-riskiä ilmentävät lukemat ovat peräisin luottojohdannaisten markkinatietoihin erikoistuneen CMA-yhtiön ja ING-pankin laskelmista sekä tietotoimisto Bloombergin ja Markit-luottoindeksiyhtiön tiedoista.

Lukemat eivät suinkaan kerro luottotappioista, mutta kylläkin läntisen maailman ylivoimaisesti korkeimmasta luotto-onnettomuuden todennäköisyydestä.

Markkinat valmistautuvat jo
Kreikan velkasaneeraukseen


Sama markkinanoteerausten inhorealismi leimaa myös Kreikan ja muiden ylivelkaisten eurovaltioiden talous- ja rahoitusnäkymiä koskevia pankkien ja analyysiyhtiöiden markkinakatsauksia.

Karu arkitodellisuus ja etenkin vielä karummat tulevaisuudenodotukset ovat leimanneet myös suursijoittajien strategia-kokouksia ja -seminaareja.

Suursijoittajat, sijoituspankit ja analyysiyhtiöt ovat ryhtyneet hakemaan Kreikan ja muiden ylivelkaisten eurovaltioiden rahoituskriisille vertailukohtia esimerkiksi Latinalaisen Amerikan viime vuosikymmenten velkakriiseistä mittavine velkasaneerauksineen.

Keskiviikkona uutistoimisto Reuters kertoi New Yorkissa järjestetystä suursijoittajien seminaarista, jossa joukko Latinalaisen Amerikan velkakriisien veteraaneja ja kriisivaltioiden ongelmaluottoihin erikoistuneita hedge-rahastoja vaihtoi ajatuksia Kreikan näkymistä.

Kokoukseen osallistuneet sijoittajat olivat Reutersin mukaan perin yksimielisiä siitä, että Kreikka ei selviä veloistaan ilman velkasaneerausta. Tämä tuskin alkaa "niin kauan kuin jalkapallon MM-kisat ovat käynnissä", mutta sen jälkeen voi tapahtua mitä vain.

Malli Kreikan velkasaneeraukselle löytynee lukuisista Latinalaisen Amerikan viime vuosikymmenten vastaavista onnettomuuksista, joista ilmeisesti onnettomin on Argentiinan pian kymmenen vuotta jatkunut velkakaaos.

Kreikka voi päättää
velkasaneerauksen


Kreikka on monessa suhteessa paremmassa asemassa kuin moni velkakriisiin viime vuosikymmeninä ajautunut valtio on ollut. Ilmeisesti Kreikka voi jopa suhteellisen vapaasti päättää, milloin ja miten se panee velkavastuunsa remonttiin.

Viime vuosikymmenien kriisivaltiot ovat poikkeuksetta olleet joko suoranaisia kehitysmaita tai hieman vauraampia niin sanottuja kehittyviä maita. Näiden ulkomaiset velkasopimukset perustuvat yleensä joko Yhdysvaltain tai Britannian lakeihin, joita velkavaltio ei voi muuttaa.

Kreikka on toista maata, sen velkakirjoista ja muista lainasopimuksista arviolta jopa 90 prosenttia tukeutuu maan omiin lakeihin.

Tiukan paikan tullen Kreikka voi tarvittaessa muuttaa lakejaan, ellei se muuten saa haluamaansa saneerausta käyntiin. Velkojilla ei välttämättä olisi nokan koputtamista.

Käytännössä lainasopimusten ja niitä ohjaavien lakien kirjoittaminen uuteen uskoon antaisi Kreikalle mahdollisuuden määritellä uudestaan lainojensa määrät, laina-ajat ja korot.

Pakolla rahoittajille syötetty saneeraus ei ole välttämättä Kreikalle edullisin ja ensimmäiseksi mieleen tuleva vaihtoehto. Aggressiivinen pakkosaneeraus voisi sulkea Kreikalta pääsyn rahoitusmarkkinoille vuosiksi.

Saneeraus voi olla
rahoittajienkin etu


Ylivelkaisten kriisivaltioiden vuosisataisen perinteen mukaan velkasaneeraukset keskittyvät yleensä lainapääomien pienentämiseen, laina-aikojen pidentämiseen tai korkojen alentamiseen tai näiden jonkinlaiseen yhdistelmään.

Juuri koskaan velkojaan karistava valtio ei ole kokonaan jättänyt velkojaan maksamatta. Kyse on ollut tasapainoilusta. Kriisivaltiot ovat pyrkineet keventämään velkataakkaansa niin paljon kuin suinkin, mutta kuitenkin niin, että niillä on säilynyt mahdollisuus palata rahoitusmarkkinoille kriisin jälkeen.

Aina tämä tasapainoilu ei ole onnistunut – eivätkä kaikki kriisivaltiot ole sitä edes yrittäneet. Argentiina katkaisi vuosien 2001–2002 kriisissä välinsä rahoitusmarkkinoihin niin pahoin, ettei maa edelleenkään saa tuoretta rahoitusta markkinoilta.

Taitavammin saneerauksensa toteuttaneet kriisivaltiot ovat sen sijaan voineet palata hyvinkin pian velkajärjestelyjensä jälkeen takaisin normaaliin päiväjärjestykseen – ja rahoitusmarkkinoille.

Rahoitusmarkkinat eivät suinkaan ole aina suhtautuneet vihamielisesti valtioiden velkasaneerauksiin. Markkinat voivat hyväksyä kohtuullisen saneerauksen, jos se parantaa kriisivaltion velanhoitokykyä toivottomasta edes kohtalaiseksi.

Latinalainen Amerikka
näyttää kriisimallia


Latinalaisen Amerikan lukuisista velkakriiseistä ja niiden ratkaisuista luontevimmat esikuvat Kreikalle löytyvät 1980-luvun Meksikon niin sanotusta peso-kriisistä ja sen laajoista seurauksista. 

Meksiko oli pitkin 1980-lukua useimpien muiden Latinalaisen Amerikan maiden tapaan alituisessa rahoitus- ja talouskriisissä, johon liittyi hurjan velkaantumisen lisäksi hetkittäin hillitön inflaatio. Ulkomainen velka kasvoi suureksi, ja se oli pääosin yhdysvaltalaispankkien myöntämää tai välittämää dollari-lainaa.

Yhdysvaltain suurpankkien mittavat Latinalaisen Amerikan luottoriskit olivat kuin ranskalaisten ja saksalaisten pankkien Kreikka-riskit tänään.

Yhdysvaltain pankkien luottoriskit pakottivat maan talousviranomaiset ensin tukemaan Meksikon ja muiden kriisimaiden rahoitusta ja myöhemmin osallistumaan niiden velkasaneeraukseen. Siis samasta syystä kuin euromaat ja EKP nyt tukevat Kreikkaa ja muita ylivelkaisia euromaita.

Yhdysvallat vauhditti
peso-kriisin purkamista


Meksikon velkakriisi paheni koko 1980-luvun siihen asti, kun Yhdysvaltain silloinen valtiovarainministeri Nicholas Brady painosti Meksikoa rahoittaneet yhdysvaltalaispankit maan "vapaaehtoiseen" velkasaneeraukseen.

Meksikoa rahoittaneet pankit saivat valita kolmesta vaihtoehdosta itselleen vähiten epämieluisan, mutta niiden oli pakko hyväksyä jokin tarjolla olleista vaihtoehdoista.

Pankkien porkkana oli mahdollisuus jättää Meksiko-luottojen arvonalennukset kirjaamatta taseisiinsa.

Keppi oli Bradyn uhkaus pakottaa yhteistyöhaluttomat pankit kirjaamaan kaikki Latinalaisen Amerikan lainasaatavat käypään arvoon. Sitä eivat pankkien taseet olisi kestäneet, sillä arvonalennukset olisivat olleet keskimäärin 60–70 prosenttia.

Vanhat lainat oli vaihdettava merkittävästi pitkäaikaisempiin, yleensä 30 vuoden mittaisiin, uusiin lainoihin, joista oli tarjolla nimellisarvoltaan entisenlaista tai alennettua versiota ja korkoa nimellisarvon mukaan niukalti tai vielä niukemmin. Kolmas vaihtoehto oli myöntää Meksikolle uutta korkeakorkoista luottoa.

Varsinainen koukku Meksikon velkasaneerauksessa oli, että Yhdysvaltain liittovaltio osti pankkien Meksiko-lainat, muutti ne uusiksi velka-arvopapereiksi, kuorrutti ne omalla takauksellaan ja maksoi lainakaupat pankeille näin muodostamillaan uusilla velkakirjoilla, niin sanotuilla Brady-bondeilla.

Brady-saneerauksia
kaikilla mantereilla


Brady-suunnitelma toteutui Meksikossa niin rohkaisevin tuloksin, että 1990-luvun alkupuolella samaa velkasaneerauksen mallia sovellettiin lukuisissa muissakin ylivelkaantuneissa kriisimaissa.

Latinalaisen Amerikan lisäksi Bradyn malli oli käytössä Eurooppaa (Puola ja Bulgaria), Afrikkaa (Nigeria) ja Aasiaa (Vietnam) myöten.

Saneerausmallin kannatus oli vahvaa 1990-luvun puolivälissä, jolloin esimerkiksi Cato-tutkimuslaitos luonnehti Brady-ohjelmia menestykseksi. Saneerausmallin eri muunnelmia toteutettiin runsaan kymmenen vuoden aikana kaikkiaan 18 eri maassa.

Sittemmin valtioiden velkakriisien vuosisataista historiaa perin juurin tutkineet yhdysvaltalaisprofessorit Kenneth Rogoff ja Carmen Reinhart ovat omissa tutkimuksissaan havainneet Brady-saneerauksissa myös puutteita.

Viime vuonna ilmestyneessä, ironisesti nimeämässään kirjassa This time is different (Tällä kertaa kaikki on toisin) Rogoff ja Reinhart huomauttavat, että valtaosa Brady-ohjelmaan tukeutuneista maista päätyi pian saneerauksen päätyttyä uudestaan velkakierteeseen.

Saneeraus vaatii
tuntuvia leikkauksia


Yksi mahdollinen selitys Brady-ohjelmien tehottomuudelle oli se, että pankit selvisivät saneerauksista yleensä vain 25 prosentin velkasaatavien leikkauksin.

Näin pieni arvonlasku oli pankeille jättipotti, sillä kriisimaiden velkakirjojen käypä markkina-arvo oli Brady-saneerausten kynnyksellä keskimäärin 60–70 prosenttia alle nimellisarvon.

Jos Kreikka toteuttaa velkasaneerauksen samalla mallilla, on sen ehkä syytä suostutella rahoittajansa suurempiin leikkauksiin. Ennen kuin EKP ryhtyi ostamaan Kreikan velkakirjoja, noteerasivat markkinat näille noin 30 prosentin arvonalennusta.

Ja jos Kreikka saa saneerausapua EU:lta samaan tapaan kuin Meksiko sai Yhdysvalloilta, voi markkinoilla piakkoin olla liikkeessä talouskomissaari Olli Rehnin nimikko-obligaatioita.

Kommentit

    Näytä lisää

    Näitä luetaan!
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      SAK vetää osittain pois yrittäjät raivostuttaneen kampanjansa

    2. 2

      Osa yrityksistä on saanut tietomurroista tarpeekseen – rakentavat omaa nettiä

    3. 3

      Krista, 23, pyörittää huoltoasemaa – ”Vuosi sitten olin varma, ettei minusta tule koskaan bensayrittäjää”

    4. 4

      IL: Tällä kansanedustajalla eniten ulosottovelkaa

    5. 5

      Tanskan yleisradioyhtiö irtisanoo noin 400 – taustalla säästöpäätös

    6. 6

      Danske Bank: Työntekijävaje hidastaa talouskasvua

    7. 7

      Järjestyksenvalvoja Jaakko kertoo humalaisen naisen rivosta tempusta ravintolassa – ”Tuumasin, että ei tämä kuule niin toimi”

    8. 8

      SAK:n uusi mainos raivostuttaa – ”Itsetarkoituksena ei ole sokeerata ketään”

    9. 9

      Ekonomisti: Euribor-korot pysyvät yli vuoden suhteellisen alhaisina

    10. 10

      EU tutkii: Tekivätkö BMW, Volkswagen, Audi ja Daimler salaisen sopimuksen?

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Järjestyksenvalvoja Jaakko kertoo humalaisen naisen rivosta tempusta ravintolassa – ”Tuumasin, että ei tämä kuule niin toimi”

    2. 2

      SAK:n uusi mainos raivostuttaa – ”Itsetarkoituksena ei ole sokeerata ketään”

    3. 3

      Krista, 23, pyörittää huoltoasemaa – ”Vuosi sitten olin varma, ettei minusta tule koskaan bensayrittäjää”

    4. 4

      Trump määräsi tuontitullit Kiinaa vastaan – Kiina ryhtyy vastaiskuun

    5. 5

      Trump määräsi uudet 200 miljardin dollarin tuontitullit Kiinaa vastaan – vastatoimia odotetaan

    6. 6

      Jos asuntokaupat menevät pieleen, mikä on välittäjän rooli? ”Häntä ei voi periaatteessa asettaa vastuuseen”

    7. 7

      Palaneen kynttilätehtaan toimitusjohtaja aloitti vasta kaksi viikkoa sitten: ”Ei oikein voi sanoin kuvailla, miltä tuntuu”

    8. 8

      EU tutkii: Tekivätkö BMW, Volkswagen, Audi ja Daimler salaisen sopimuksen?

    9. 9

      SAK vetää osittain pois yrittäjät raivostuttaneen kampanjansa

    10. 10

      Osa yrityksistä on saanut tietomurroista tarpeekseen – rakentavat omaa nettiä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Huomasitko, mitä Lidlissä tapahtui? Tästä syystä esimiestä ei juuri enää kuuluteta kassalle

    2. 2

      Nelihenkinen perhe muutti Saarijärvelle askeettiseen mökkiin täysin keskelle korpea – rahaa menee vain 800 €/kk

    3. 3

      Järjestyksenvalvoja Jaakko kertoo humalaisen naisen rivosta tempusta ravintolassa – ”Tuumasin, että ei tämä kuule niin toimi”

    4. 4

      Katso, paljonko ammatissasi keskimäärin tienataan – valtiolla ja kunnissa voi olla paremmat ansiot

    5. 5

      10 000 euroa vuodessa säästänyt Julia kertoo, miten hän käyttää rahaa ja mikä häntä nolottaa

    6. 6

      Makuunin ikkunoilta löytyi jopa tuhansien eurojen arvoisia esineitä – ”Tuntuvat kiinnostavan”

    7. 7

      Yhdestä sähköautosta nousi myrsky taloyhtiössä – näin kiista lopulta ratkesi

    8. 8

      ”Huippusijainnilla” paritalon puolikkaan myynyt antoi väärää tietoa ostajalle – myyjälle napsahti kymppitonnien lasku

    9. 9

      Ronja, 22, kertoo kuinka velkaantui viidessä kuukaudessa 50 000 euroa – otti lainaa 23 eri yhtiöstä

    10. 10

      7 esimerkkiperhettä: Katso, kenen reaalitulot kasvavat tänä ja ensi vuonna

    11. Näytä lisää