Zedillo ja Stiglitz tyrmäsivät päästökaupan

Ilmastonmuutoksen hillitseminen päästökaupalla ei ole kaikkien mieleen. Tänään markkinaratkaisun haukkuivat Meksikon entinen presidentti ja taloustieteen Nobelilla palkittu professori.

10.10.2009 19:26 | Päivitetty 11.10.2009 17:21

Ilmastonmuutoksen hillitseminen Euroopan ja Yhdysvaltojen suosimalla päästökaupalla tekee järjestelmästä liian monimutkaisen. Päästökauppa tuo myös vaikutusvaltaiset lobbausryhmät valtioiden kukkaroille, eivätkä pahimmat saastuttajat päädy maksumiehiksi.

Näin arvioi Yalen yliopistossa toimivan globalisaation tutkimuskeskuksen johtaja, Meksikon entinen presidentti Ernesto Zedillo Kööpenhaminassa pidetyssä paneelikeskustelussa lauantaina iltapäivällä.

- Jos Yhdysvallat ja Euroopan unioni eivät saa päästökauppajärjestelmäänsä toimimaan, en uskalla edes ajatella, miten järjestelmä toimisi Kiinan ja Intian kaltaisissa maissa, Zedillo sanoi.

Päästökaupassa saastuttajat ostavat tietyn määrän päästöoikeuksia jokaista tuottamaansa päästöyksikköä kohti. Näitä oikeuksia voidaan myös ostaa ja myydä. Ajatuksena on, että hinnasta määräävät markkinat.

Määrää vaihintaa?

Zedillon mukaan oikeuksien kauppaaminen ei toimi. Hän ennustaa, että maailmanjärjestö YK:n ilmastokokous joulukuussa epäonnistuu, jos se tavoittelee maailmanlaajuisen päästökauppajärjestelmän luomista.

- Teemme suuren virheen väittämällä maailmanlaajuista päästökauppajärjestelmää ainoaksi mahdollisuudeksi.

- Joko järjestelmästä ei päästä sopimukseen tai järjestelmä on merkityksetön.

Vaihtoehdoksi Zedillo nosti yksinkertaisen hintalapun päästöille. Tällainen voitaisiin luoda esimerkiksi määrittelemällä erityinen "hiilivero". Zedillo arvioi, että esimerkiksi Kiina ja Intia olisivat valmiimpia hyväksymään tällaisen järjestelmän.

Zedillon ajatus sai kannatusta paneeliin osallistuneelta Columbian yliopiston taloustieteen professorilta Joseph Stiglitziltä, joka voitti Nobelin palkinnon työstään vuonna 2001.

- Yksinkertainen hinta on helpompi ymmärtää ja ottaa käyttöön, Stiglitz perusteli.

Ongelmia löytyy kuitenkin hiiliverostakin. Oikeuksien kauppaamiseen perustuvassa järjestelmässä ilmastoon pääsevien kasvihuonekaasujen määrä on yhteisesti päätetty vakio. Hiiliveron ongelmana on oikean hintatason määritteleminen.

Stiglitz torjui kritiikin muistuttamalla, etteivät tiedemiehet ole täysin varmoja siitä, ovatko päästökauppajärjestelmää ohjaavat maksimipäästörajat riittäviä. Vuosien saatossa muutoksia on pakko tehdä molemmissa vaihtoehdoissa.

- On totta, ettemme välttämättä tiedä, mikä oikea hinta olisi. Mutta ainakaan se ei olisi nolla, kuten nykyään, Stiglitz sanoi.

Kirjoittaja osallistui Project Syndicaten konferenssiin järjestäjien vieraana.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?