Hiilijalanjäljen jälkeen vesijalanjälki

Ympäristötietoinen kuluttaja tarkkailee kohta hiilipäästöjen lisäksi vedenkäyttöään. Vesipula tulee eivätkä märkienkään maiden asukkaat voi olla siitä välittämättä.

10.4.2009 8:01 | Päivitetty 14.4.2009 10:00

Tullessani Suomeen suuntaan heti sukulaisten luokse päästyäni keittiöön ja kulautan kurkuuni pari lasillista raikasta ja mautonta kraanavettä. Sitten menen saunaan ja suihkuun, jonka paine riittää hetkessä huuhtomaan shampoot päästä.

Meillä Englannissa vesitippoja saa metsästää mitä ihmeellisimmin akrobaattiliikkein, ja seuraava suihkuttaja jää usein ilman kuumaa vettä. Juomavesi tuntuu suodattamisen jälkeenkin moneen kertaan kierrätetyltä.

En silti valita. Käytän vettä kuin ruhtinas: käyn suihkun sijasta kylvyssä. Lisäksi kastelen puutarhaa, pelaan viikoittain golfia, syön naudanlihaa ja juon maitokahvia.

Englannissa oli pari vuotta sitten paha vesipula. Parin kuivan vuoden jälkeen useilla alueilla puutarhojen kastelu kiellettiin kokonaan ja  vedenkäyttöä pyrittiin hillitsemään kaikin mahdollisin keinoin. Vaikka vettä nyt taas on, tulevaisuudessa Englanti kuulunee vesipulan alueisiin.

Kylvyn sijasta minunkin tulisi metsästää vesitippoja suihkussa, pelata golfia saviaavikoilla ja kasvattaa pihalla kukkien sijasta kiviä.Vesisyntisetlihansyöjät

Jos uskon viimeisimpiä Britanniassa julkistettuja vesitutkimuksia, kulutukseni suurin eettinen ongelma ei ole kylpeminen eikä edes golf, vaan lihan, maitotuotteiden ja kahvin himo.

Kylvyn ja golfin vaatima vesi on paikallista ja maksan siitä rikkaan maan taksojen mukaisen hinnan. Kun vesimittarit ennen pitkää tulevat pakollisiksi jokaiseen kotiin, kysynnän ja tarjonnan muodostamat hinnat määräävät, kuinka paljon paikallista vettä kulutan.

Jos himoitsemme vettä ihan hirveästi ja olemme valmiita maksamaan siitä, ehkä ylivetisestä ja vähäväkisestä Skotlannista rakennetaan tänne muutama päijännetunneli.

Liha, maito ja kahvi sen sijaan ovat isoja eettisiä ympäristöongelmia. Yhden maitolitran saamiseksi tarvitaan Maailman luonnonsäätiön laskelmien mukaan 968 litraa vettä. Kupillinen kahvia vaatii lähes yhtä paljon. Yksi kunnon hampurilaispihvi tarvitsee 1 500 litraa vettä.

Brittihallituksen elintarvikeneuvonantajana toimiva professori Tim Lang vakuuttaa, että seuraavaksi heräämme seuraamaan hiilijalanjäljen lisäksi vesijalanjälkeämme. Lang oli ensimmäisiä paikallisen ruuan puolestapuhujia, ja hänen vesiherätyksensäkin saattaa pian levitä kaikkialle maailmaan.Vettä vaikeakuljettaa

Hiilidioksidilla ja vedellä on silti yksi olennainen ero. Ilmakehän päästöt tulevat kaikkien kannettaviksi päästöpaikasta riippumatta, mutta veden kulutus vaikuttaa vain paikallisesti. Märällä maalla ei siis pitäisi olla mitään syytä muuttaa tapojaan.

Väärin. Vaikka vettä ei kannata kuljettaa, kuivilta alueilta hankittujen, paljon vettä vaatineiden tuotteiden ostaminen voi olla epäeettistä. Etenkin, kun kuivat maat ovat usein kehitysmaita, joissa rikkaan lännen raha voi suunnata tuotantoa paikallisten asukkaiden kannalta harmilliseen suuntaan.

Suomessa tai Skotlannissa kasvatettu nautaeläin juo kyllä oman märän maaperän vettä, mutta kuka tietää, missä oloissa sen vaatima rehu on kasvatettu?

Ja vaikka rehukin olisi kotimaista, olisiko ollut eettisempää kasvattaa sen sijaan ruokaviljaa vähävetisten maiden kasvissyöjiä ruokkimaan?

Nyt kysymys on pelkästään teoreettinen, sillä sen enempää suomalainen kuin skotlantilainenkaan viljelijä ei eläisi  maailmanmarkkinoiden viljanhinnoilla.

Kolmasosa maailman kansalaisista kärsii jo akuutista vesipulasta. Vettä on vaikea viedä, mutta sitä tarvitsevia tuotteita voi kuljettaa helposti.

Yhdessä maitolitrassa kulkee lähes tonni vettä, lihakilossa ainakin kuusi tonnia ja kilon kahvipaketissa varmaan kymmenen tonnia. Tehokasta veden pakkaamista – vai mitä?

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?