Hällä väliä -talouden kuolema - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Hällä väliä -talouden kuolema

Haastattelin muutama päivä sitten tavallisia amerikkalaisia ja kysyin, mitä he ajattelevat nyt. He olivat pettyneitä ja vakavia.

9.10.2008 8:06 | Päivitetty 10.10.2008 11:24

Vasta ihmisten kanssa juteltuani tajusin, että amerikkalaisessa yhteiskunnassa ihmisten palkat, eläkkeet ja kodit ovat joka päivä pelipöydällä pörssissä.

Haastateltavinani oli liikemiehiä, juristeja, lentäjä, turvamies ja kuntosalin työntekijä. Kaikki nuoret mukaan lukien ottivat esille sen, kuinka pörssin lasku syö eläkettä.

Tavallisin arvio oli, että eläkkeet ovat menettäneet 10–20 prosenttia arvostaan. Muuan nuori nainen kertoi, että hänen vanhempiensa eläkkeistä oli mennyt 100 000 dollaria.

Useimpien amerikkalaisten eläkerahat ovat pörssissä. Sen vuoksi he seuraavat tavallisinakin aikoina tarkasti Dow Jones -indeksiä. Muutkin amerikkalaisen elämän perustekijät ovat sidoksissa maagisiin lukuihin, joita televisioruudussa vilisee. Jos pörssi laskee, työpaikat käyvät epävarmoiksi ja asuntolainan maksu voi tyssätä eivätkä lapset pääse yliopistoihin ja korkeakouluihin.

Suureen romahdukseenon kuitenkin vielä matkaa

Arkinen elämä sujuu Washingtonissa aivan kuin mitään ei tapahtuisi. Ihmiset ajelevat autoillaan, kadulla kävelee väkeä ja ruokakaupoissa näkee samoja ihmisiä kuin ennenkin. Katukuvasta ei voisi arvata, että Dow Jones -pörssiosakkeet ovat menettäneet vuoden alusta lähtien tähän päivään mennessä kolmanneksen arvostaan.

Pörssi oli tullut viiden päivän aikana 1400 pistettä alas tiistaina. Pelkän tiistain aikana osakkeista hävisi 5,1 prosenttia.

Ei edes suuren romahduksen aikaan vuonna 1929 pörssi laskenut yhtä paljon yhtä lyhyenä aikana.

Asiantuntijat ja kadunmiehet puhuvat suuresta 1929 pörssiromahduksesta ja ihmettelevät, onko se nyt toistunut. Työttömyys on kuitenkin vain kuutisen prosenttia, mutta 1930-luvulla joka viides työikäinen oli vailla työtä.

Samanlaiseen kurimukseen kuin 1930-luvulla on vielä pitkä matka, mutta amerikkalaisia pelottaa, että alamäki vain jatkuu eikä pelastuspaketti tunnu tehoavan ollenkaan.

Sikailuskandaalejapaljastuu päivittäin

Myös suuttumus nousee, koska nyt Yhdysvaltain vahva talous on paljastumassa keskiluokan silmissä petkutukseksi. Lainarahalla tehtiin iso kupla, ja kun se paukahti, Bushin hallitus pani keskiluokan seinää vastaan. Se uhkasi, että ellei veronmaksajien pussista saada heti 700 miljardia dollaria, miljoonat ihmiset menettävät kotinsa ja työpaikkansa.

Suuri yleisö ymmärsi, että näin todellakin voi käydä, mutta he vaativat, että verorahoilla saadaan jotakin aikaan.

Tässä suhteessa ei näytä kovin hyvältä, sillä amerikkalaisten kiukkua nostavat päivittäin paljastuvat sikailuskandaalit.

Tiistaina tuli esille edustajienhuoneen paneelin kuulemistilaisuudessa, että viikko sen jälkeen, kun valtio oli pelastanut 85 miljardilla verodollarilla vakuutusyhtiö AIG:n, yhtiö järjesti myyntijohtajilleen viikon kestävän vetäytymiskurssin kalifornialaisessa kalliissa kylpylähotellissa. Kulut olivat 442 000 dollaria.

Lehman Brothersin pääjohtaja Richard S. Fuld Jr. oli edustajahuoneen paneelin edessä maanantaina tekemässä selkoa konkurssiin joutuneen pankkinsa asioista.  Esille tuli, että hän oli nostanut firmasta palkkioina, osinkoina ja bonuksina 500 miljoonaa dollaria kahdeksan vuoden aikana.

Kun firma kaatui, se ei jättänyt osakkeenomistajilleen pennin hyrrää vaan tuhansien ihmisten elinikäiset säästöt haihtuivat.

Kalifornialainen kansanedustaja Henry Waxman kysyi Fuldilta: ”Onko tämä reilua?” Fuld ähki ja kiemurteli ja jätti lopulta vastaamatta. 

Johtaja Fuld ja hänen apulaisensa käärivät vielä viimeisinä päivinä miljoonakaupalla rahaa taskuihinsa. Viittä päivää ennen konkurssia Fuld vakuutti, että Lehman Brothers on vakavarainen.

Jenkki tekee pitkääpäivää eikä vietä lomaa

Sympatiani ovat keskiluokkaisten amerikkalaisten puolella, jotka taistelevat Bushin hällä väliä -talouden kynsissä. He ovat kovia yrittämään eikä ole harvinaista, että he painavat yli kymmentuntisia työpäiviä.

Päivän pituuden huomaa Beltwayn liikenneruuhkista, jotka ovat iltamyöhällä, kun nälkäiset ihmiset ajavat kotiin Virginian ja Marylandin maaseudulle.

Keskiluokan aseman huononeminen näkyy siitä, että monet eivät uskalla pitää enää täyttä kahden viikon kesälomaa vaan ovat vain muutamia päiviä poissa työpaikoiltaan.

Useilla työpaikoilla on raudanluja sotilaallinen kuri. Potkut tulevat helposti. Taistelu hyvinvoinnista on kovaa. Lapset täytyy saada yliopistoihin ja korkeakouluihin, mutta niiden jo ennestään kalliit lukukausimaksut ovat nousseet nopeammin kuin palkat. Ihmiset puhuvat niistä onnettomista, jotka joutuvat sairaalahoitoon ilman terveysvakuutusta. He joutuvat joko konkurssiin tai myymään kotinsa sairaalalaskujen vuoksi.

Amerikkalainen mallihaluttiin myös Suomeen

Täällä on pantu merkille Ranskan presidentti Nicolas Sarkozyn muutama päivä sitten esittämä lausunto markkinoista. ”Ajatus siitä, että markkinat ovat aina oikeassa, on hullu ajatus.”

Koska kuulemme yhtä raikasta puhetta suomalaispolitiikkojen suusta?Osa suomalaisista politiikoista ja talousasiantuntijoista uskoi amerikkalaisen malliin ja ajoi sitä Suomeen. Idea oli, että mitä vähemmän on säätelyä, sen suurempi vapaus liike-elämällä on tehdä rahaa. 

Suomalaisille on selitetty vuosi toisensa jälkeen amerikkalaista ilosanomaa, että tuloerojen pitää voida kasvaa, jotta talous olisi dynaamista. Amerikkalaista mallia on ihailtu vaurauden lähteenä, ja jos joku on uskaltanut sitä julkisesti arvostella, häntä on kehotettu kirjoittamaan juttunsa Tiedonantajaan.

Monet julistavat täällä hyperkapitalismin loppua. Jos pitäisi lyödä vetoa, löisin sen puolesta, että se loppuu ainakin vähäksi aikaa. Teen varauksen sen takia, että Yhdysvaltain säästöpankkikriisi 1990-luvun alussa oli hyvin samankaltainen, mutta pienempi eikä se levinnyt ulkomaille. Myös silloin pankinjohtajat syytivät rahaa ulos surutta, koska he saivat bonuksia eikä heidän tarvinnut periä lainoja takaisin vaan lainat myytiin edelleen.

Kun Savings & Loans -skandaalin sotkuja selvitettiin, luvattiin pyhästi, että lainanantajalla pitää olla intressi periä laina takaisin. Pian tämä sääntö kuitenkin poistettiin rahanteon vapautta rajoittavana säätelytoimena.

Tästä ja monesta muusta talouden vapauttamistoimesta johtuen kuplan tekeminen kävi taas kannattavaksi.

P.S. Olen pannut parille kavereilleni sähköposteja ja kertonut olevani iloinen, että sosialismi vihdoinkin toteutui – ja mikä komeinta, sen pääpaikkana on Wall Street.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?