Suomalainen kapakka Chilen erämaassa on nähtävyys - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Suomalainen kapakka Chilen erämaassa on nähtävyys

Ravintoloitsija Reijo Pasanen (vas.) on sopeutunut tyttöystävineen atacamalaiseen elämän menoon. Suomea hän pystyy puhumaan Atacama Connectionin omistaja Jorge Toron (oik.) kanssa.

Ravintoloitsija Reijo Pasanen (vas.) on sopeutunut tyttöystävineen atacamalaiseen elämän menoon. Suomea hän pystyy puhumaan Atacama Connectionin omistaja Jorge Toron (oik.) kanssa.

Julkaistu: 4.7.2007 8:26, Päivitetty 4.7.2007 13:25

Missäpä maailman kolkassa ei olisi suomalaisia? Raumalainen Reijo Pasanen on perustanut olutbaarin San Pedro de Atacamaan, joka on maapallon kuivimman autiomaan ainoa keidas.

nähneet eurooppalaiset turistit ovat löytäneet Atacaman autiomaan, joka sijaitsee Andien ylängöllä Pohjois-Chilessä Bolivian ja Perun rajamailla.

Tässä maailman kuivimmassa kolkassa voisi kuolla janoon, ellei olisi perustanut olutravintolaa erämaan ainoaan kyläkeskukseen San Pedro de Atacamaan.

– Baarini nimi Chelacabur on paikallista kuntsan kieltä ja tarkoittaa kaljavuorta, paljastaa Pasanen.

Hän omistaa hiekkaisella pääkadulla myös tasokkaan ruokaravintola Casonan, jonka ylpeys on kylän ainoa viinikellari.

taustaltaan gourmet-kokki, joka ryhtyy ravintoloitsijaksi niitettyään ensin mainetta helsinkiläisissä huippuravintoloissa. Hän on kauppakoulun kasvatti, joka työskenteli kotikaupungissaan Raumalla kirjastossa ja sairaalassa.

– Viimeinen työni Suomessa oli Kalastajatorpan yösiivous, minkä jälkeen toteutin unelmani Etelä-Amerikkaan lähdöstä, kertoo Pasanen.

Hän reissasi puolitoista vuotta mannerta ristiin rastiin, kunnes saapui vuonna 1994 San Pedron tuppukylään. Sieltä on lähimpään kaupunkiin Calamaan 105 kilometriä. Matkan varrella näkyy hiekkaa, suolajärviä, tulivuoria, hiekkaa ja hiekkaa.

Hän ihastui maisemien lisäksi myös paikalliseen kaunottareen, joka sai hänet muuttamaan pysyvästi San Pedroon vuonna 1997.

Pasanen ryhtyi vuoden päästä ostettuaan sveitsiläis-chileläiseltä pariskunnalta ravintolan, jota hän pyörittää eronsa jälkeen nyt yksin. Ravintola Casonassa on sesonkiaikoina töissä 30 henkeä, joista valtaosa tulee Santiagosta. Ravintolassa on sisäpihoineen 200 asiakaspaikkaa.

Vaaleasta viikingistä on tullut Atacaman nähtävyys, jonka kansallisuudesta turistit lyövät vetoa.

– Ensimmäiset suomalaismatkailijat olivat ihmeissään tavatessaan minut. Nyt moni suomalainen tulee tänne varta vasten katsomaan minua, hän kertoo.

Pasanen on sopeutunut paikallisiin asukkaisiin niin hyvin, että häntä ei kohdella enää muukalaisena toisin kuin Santiagosta tulevia yrittäjiä.

Hän onnistui saamaan jopa kylän ainoan baariluvan, joka on arpajaisvoitto tiukkojen anniskeluoikeuksien maassa.

– Jalkapallokaljabaarin pito on maailman kannattavin bisnes kaikkialla.

myös ravintolaa, jossa on aina hävikkiä elintarvikkeiden pilaantuessa, hän kertoo. Pasanen ostaa kaikki tarvikkeet Calamasta, jonne ne tulevat Keski-Chilestä 2 000 kilometrin päästä.

Hän käy myös kirjanpitäjällä ja pankissa Calamassa, sillä San Pedrossa ei ole näitä palveluja. Vaikka raaka-aineiden hinnat ovat pitkien kuljetusmatkojen takia San Pedrossa korkeammat kuin Santiagossa, ravintolahinnat eivät ole korkeat chileläisten lomakauden ulkopuolella.

Kilpailu puree jopa erämaassa, sillä ravintoloiden määrä on noussut 4 000 asukkaan kylässä viime aikoina.

– San Pedro ei ole enää kultakaivos, kuten vielä kymmenen vuotta sitten. Täällä on jo liikaa ruokaravintoloita, Pasanen huokaa.

Tuoreimmat osastosta