Protektionismi ratsastaa jälleen

Julkaistu:

Protektionismi nostetaan takuuvarmasti esiin aina, kun Yhdysvalloissa käydään presidentinvaalikampanjaa – niin tälläkin kertaa. Amerikan käänne takaisin kohti protektionismia tapahtui kuitenkin jo paljon aiemmin, nimittäin presidentti George W. Bushin vuonna 2001 asettamien terästullien myötä.

On vaikea ymmärtää, millaisiin laskelmiin Bushin hallinnon teräksen tuonnille asettamat tullit oikeastaan perustuivat. Ne olivat huonoa talouspolitiikkaa, koska ne köyhdyttivät Amerikkaa. Ne olivat myös huonoa kauppapolitiikkaa, sillä menetetyt voitot ja työntekijöiden järjestäytyminen synnyttivät terästä kuluttavilla aloilla suurempaa vahinkoa kuin mitä olivat terästeollisuudelle tulleista koituneet hyödyt. Sitä paitsi terästä kuluttavat alat olivat vähintään yhtä hyvin järjestäytyneitä ja pitivät vähintään yhtä kovaa ääntä Washingtonissa kuin teräksentuottajatkin.

Viimeiseksi terästullit olivat myös huonoa diplomatiaa: miksi kukaan solmisi sopimuksia sellaisen hallituksen kanssa, joka näyttää innokkaasti pyrkivän osoittamaan, että se on valmis luistamaan sitoumuksistaan mitä mitättömimpien sisäpoliittisten hyötyjen vuoksi?

Ikävä kyllä Amerikan käänne takaisin kohti protektionismia ei jäänyt tähän. Se jatkui viime vuonna, kun Bushin hallinto havaitsi, ettei sillä ollut minkäänlaista ohjelmaa työllisyyden tukemiseksi, ja lähti tämän jälkeen tutkimaan, voitaisiinko Kiinan aliarvostettua valuuttakurssia kenties syyttää tehtaiden sulkemisesta Ohiossa.

Ei siis mikään ihme, että demokraattinen puolue on nyt tarttunut protektionistiseen aseeseen. Puolueen presidenttiehdokas John Kerry puhuu siitä, kuinka yritysjohtajat, jotka siirtävät työpaikkoja ja hankkeita ulkomaille verojen kiertämiseksi, pettävät Amerikan. Kerryn vastaehdokas John Edwards puhui siitä, kuinka syvä kuilu hänen ja Kerryn välillä vallitsee kauppaa koskevissa kysymyksissä. Tässä mallissa Kerry kuuluu vapaakaupan kannattajiin.

Kolmen viime vuoden aikana maailmankaupan vapauttamisessa on edistytty huomattavasti vähemmän kuin sen kannattajat olisivat toivoneet. Ellei heilurin liikettä onnistuta pysäyttämään Yhdysvalloissa, vuosikymmenen loppu tulee olemaan aivan yhtä surkea.

Sen enempää Euroopan unionin kuin Japaninkaan on turha odottaa tekevän juuri muuta kuin antautuvan vastahakoisesti kaupan vapauttamissopimuksin. Ilman Yhdysvaltain aggressiivista johtajuutta – eli kongressia ja johtajia, jotka uskovat vapaakauppaan – kaupan vapauttaminen jää yksinkertaisesti toteutumatta, ja luvassa on lisää poikkeustulleja, erityiskiintiöitä ja vapaaehtoisia vientirajoituksia.

Kaikilla näillä toimenpiteillä on äärimmäisen vähän vaikutusta Yhdysvaltoihin. Sen sijaan ne kykenevät aiheuttamaan mittaamatonta tuhoa nousevan talouden maille, jotka vievät tuotteitaan Amerikkaan.

Voiko mikään pysäyttää tätä käännettä? Luultavasti ei, ellei Yhdysvaltain kotimainen kysyntä ala yhtäkkiä voimakkaasti vahvistua ja käänny kestäväksi noususuhdanteeksi, jota säestää työllisyyden nopea kasvu. Viimeisen kolmen vuoden aikana työllisten työikäisten määrä on laskenut Amerikassa prosentuaalisesti enemmän kuin milloinkaan sitten suuren lamakauden.

Amerikkalaiset työläiset ja äänestäjät tuntevat entistä suurempaa huolta työpaikoistaan ja ovat entistä valmiimpia syyttämään mitä tahansa tekijää niiden epävarmuudesta, koska he ovat nähneet työmarkkinaolojen heikkenevän tavalla, jollaisesta kellään alle 85-vuotiaalle ei ole edes muistikuvaa. Kehno työmarkkinatilanne lisää protektionistisen käänteen voimaa.

Siksi meidän on todennäköisesti hyväksyttävä se, että protektionistiset mielialat säilyvät edelleen voimakkaina. Meidän tulisi kuitenkin etsiä keinoja, joilla lyhentää nykyisen poliittisen suhdanteen protektionistisessa loppupäässä vietettyä aikaa ja sen aiheuttamia vahinkoja. Paluuta kaupan vapauttamiseen voitaisiin nopeuttaa kahdella perustelulla ja yhdellä taloudellisella muutoksella.

Vapaakauppaa puoltavat perustelut ovat vahvoja, mutta niitä ei ole juurikaan käytetty hyväksi. Ensimmäistä perustelua voisivat käyttää ne maat, jotka vievät tuotteita Yhdysvaltoihin. Niiden tulisi kertoa amerikkalaisille toimittajille, poliitikoille, äänestäjille ja työläisille niistä lukemattomista Amerikan työpaikoista, joita ei olisi olemassakaan ilman näiden maiden Yhdysvaltojen-vientiä. Pelko siitä, että kaupan laajeneminen hävittää työpaikkoja ja häiritsee Amerikan taloutta on saatava tasapainotetuksi asettamalla sitä vastaan toinen kauhuskenaario, jossa kaupan supistuminen hävittää työpaikkoja ja häiritsee taloutta.

Toinen perustelu on niitä varten, jotka ovat huolissaan Amerikan kansallisesta turvallisuudesta. Tällä vuosituhannella maailma tulee käymään jatkuvaa sotaa terrorismia vastaan. Tärkeä osa tuota sotaa on terrorismin vihollisten kokoaminen kestävään liittoon. Maailmankaupan lisääminen voi näytellä merkittävää roolia liittojen muodostamisessa.

Lisäksi Euroopassa ja Japanissa tarvitaan taloudellista muutosta, nimittäin siirtymistä deflaatiosta reflaatioon. Euroopan ja Japanin kysynnän voimakas kasvu, joka kasvattaa Yhdysvaltain vientiä näihin maihin, olisi tehokkain kuviteltavissa oleva tekijä vapaakaupan edistämiseksi.

Eurooppa ja Japani ovat liian pitkään alistaneet täystyöllisyystavoitteensa muille päämäärille, joko äärimmäisen alhaisen inflaatiotason ylläpitämiselle (Eurooppa) tai kuplatalouden kustannusten välttämiselle (Japani). Amerikkalaiset äänestäjät on huomattavasti helpompi vakuuttaa kaupan vapauttamisen myönteisistä vaikutuksista tilanteessa, jossa Yhdysvallat ei ole ainoa globaalin kysynnän veturi eikä maailman viime hädän tuoja.

J. Bradford DeLong on kansantaloustieteen professori Kalifornian yliopistossa Berkeleyssa ja Yhdysvaltain entinen apulaisvaltiovarainministeri.

Kommentit

    Näytä lisää

    Näitä luetaan!
    1. 1

      ”Ari” on kuin ilmetty menestyvä ura­tykki – oikeasti perä­kamarin poika elää eläkeläis­vanhempiensa rahoilla

    2. 2

      5 keinoa selviytyä hometalon kanssa – ”Mies puolusti taloa sanomalla, että myyjä on pappi”

    3. 3

      Tutkija: ”Suuret ikäluokat rahoittavat aikuisten lasten elämää”

    4. 4

      Wahlroos latasi palkan­korotuksista: ”Paperi­kone menee kiinni”

    5. 5

      Leski maksoi vuosia asuntolainaa, talo oli puolison nimissä – talouskoulutus on pelastanut jo 17 taloa pakkomyynniltä

    6. 6

      ”Puolalaisen putkimiehen” rahoista väännetty koko päivä

    7. 7

      HOK-Elannon ex-päällikköä epäillään 800 000 euron lahjusten ottamisesta

    8. 8

      Kulutusluottoa ottaneesta asiakkaasta tulee helposti lypsylehmä – ”Voi olla järkevämpää päästää velkansa ulosottoon”

    9. 9

      EU voi antaa kovan iskun mänty­öljylle – vaikuttaisi 200 työn­tekijän tehtaaseen Lappeen­rannassa

    10. 10

      Joka kolmas arvioi hallituksen onnistuneen – arvosanat niukassa nousussa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      ”Ari” on kuin ilmetty menestyvä ura­tykki – oikeasti perä­kamarin poika elää eläkeläis­vanhempiensa rahoilla

    2. 2

      Wahlroos latasi palkan­korotuksista: ”Paperi­kone menee kiinni”

    3. 3

      Maiden eläkejärjestelmät vertailtiin – näin Suomi sijoittui

    4. 4

      Kulutusluottoa ottaneesta asiakkaasta tulee helposti lypsylehmä – ”Voi olla järkevämpää päästää velkansa ulosottoon”

    5. 5

      5 keinoa selviytyä hometalon kanssa – ”Mies puolusti taloa sanomalla, että myyjä on pappi”

    6. 6

      Tero Sarkkinen, 46, käyttää yrityskaupasta saamiaan rahoja enkelisijoituksiin – ”Samoilla rannekelloilla tässä mennään”

    7. 7

      Tutkija: ”Suuret ikäluokat rahoittavat aikuisten lasten elämää”

    8. 8

      Leski maksoi vuosia asuntolainaa, talo oli puolison nimissä – talouskoulutus on pelastanut jo 17 taloa pakkomyynniltä

    9. 9

      Veikko Salli, 81, loi roskiksista menestysbisneksen – ”Olen urallani moneen kertaan suistunut ja ylös noussut”

    10. 10

      HOK-Elannon ex-päällikköä epäillään 800 000 euron lahjusten ottamisesta

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Olli Turusella, 33, on yli 30 sijoitusasuntoa ja velkaa yli miljoona euroa

    2. 2

      Työpaikan ”pakkohaku” kostautui Kirsille, 41 – unelmatöihin ei ollut enää asiaa

    3. 3

      ”Ari” on kuin ilmetty menestyvä ura­tykki – oikeasti perä­kamarin poika elää eläkeläis­vanhempiensa rahoilla

    4. 4

      Vuorolisiä jopa 1 460 €/kk – näissä ammateissa tienataan eniten lisillä

    5. 5

      Työttömyystuki yli 8 600 e/kk – ”Heitä on muutama Suomessa”

    6. 6

      Mies maksoi 75,50 euron laskua käteisellä pankissa ja yllättyi – pankin mukaan tasarahalla ei kannata maksaa

    7. 7

      Leski maksoi vuosia asuntolainaa, talo oli puolison nimissä – talouskoulutus on pelastanut jo 17 taloa pakkomyynniltä

    8. 8

      42 000 euron sakot saanut Ilpo Kokkila: ”Suomalainen sakotussysteemi on räikein esimerkki aikansa eläneestä maailmasta”

    9. 9

      Uutuuskirja: Kirsti Paakkasen omaisuus Suomen lapsille – ”Suomi on palvellut minua hienosti”

    10. 10

      Asunto odottaa ostajaa jopa kaksi vuotta – katso, miten pitkään asuntoa myydään eri paikkakunnilla

    11. Näytä lisää