200301349 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Metsästä lähtevä elämänlanka kiristyy taas

Julkaistu: 14.10.2003 18:54

Kymmenen vuotta sitten suomalaisen metsäteollisuuden postilaatikot täyttyivät Saksasta tulleista korteista. Kymmenissä ellei sadoissa tuhansissa postikorteissa oli terveisiä ympäristöaktivisteilta, jotka arvostelivat tiukoin sanakääntein täkäläisen teollisuuden hakkuita.

Kuin kymmenvuotisjuhlan kunniaksi metsäteollisuutta vastaan hyökätään taas. Nyt sitä syytetään vanhojen metsien tuhoamisesta Metsähallituksen suosiollisella avustuksella.

Tiedotustaistelu alkoi todenteolla puolitoista viikkoa sitten, kun tunnetut brittikirjailijat julistivat boikotoivansa metsävanhuksien hakkaajia. Salamavalosota etenee jo Suomen maaperällä, missä Metsäyhdistyksen tietojen mukaan liikuskelee saksalainen tv-ryhmä matkanjohtajanaan Greenpeace.

Lienee ajankysymys, koska suomalaisen metsäteollisuuden vainoojista vanhin ja vahvin, aikakauslehti Der Spiegel iskee.

Tapasin viime viikolla Saksan aikakauslehtien kustantajien liiton toimitusjohtajan Wolfgang Fürstnerin Berliinissä. Hän yllätti kertomalla, että Suomen metsistä ei Saksassa keskustella lainkaan. Ja hyvä niin, lisäsi Fürstner, koska kustantajat pitävät paperin alkuperästä kiistelyä isona riskinä.

Suomi-riski ei ole realisoitunut. Tuntuvia taloudellisia vahinkoja kustantajille on aiheutunut vain kerran Kanadasta. Silti Fürstner oli kireä ja herkkänahkainen suomalaismedian edessä. Hän varoi arvostelemasta suojelijoita ja antamasta pienintäkään yllykettä suojelupoliittiselle keskustelulle.

Politikoinnin ja vastaevidenssin saavat hoitaa suomalaiset teollisuuden ja metsänomistajien edunvalvojat. Heitä isolevikkisten lehtien edustaja äityi arvostelemaan ympäripyöreistä, ”All is well in Finland” -vastauksista. Luontoaktivistit kun iskevät aina yksittäisestä leimikosta täsmäsyytöksin.

Metsähaloot on siis vaiennettu väärin. Fürstnerin puheenvuorossa oli kiristämisen makua, mutta se ei ole harvinaista isoille asiakkaille.

Tiukasti suojellun metsän osuus Suomessa on huippuluokkaa. Mutta tässäkin koululuokassa opettajaa kiinnostaa enemmän priimuksen kymppimiinus kuin toivottomien tapausten neloset.

Kymppiin pitääkin pyrkiä, jos ei muuten niin pääsyvaatimuksena isoille markkinoille. Suomalaisten paperifirmojen ja saksalaisten kustantajien liiketulokset kuitenkin todistavat, että suuren yleisön kymppi on pienempi kuin luontojärjestöjen kutonen.

Kun avoimessa keskustelussa on vastakkain tukku oikeaa faktaa, moni sympatiseeraa suojelijoita, koska he eivät rikastu metsää kaatamalla. Aniharva silti valitsee lehteään siinä käytetyn paperin perusteella.

Sopimusten rikkominen on todettavissa. Metsien lisäsuojelussa perusteluilla on kuitenkin rajansa. Se kellä on biotietoa, ei omista oikeutta enempää kuin se, joka nauttii metsän kauneudesta tai elää siitä. Kyse on vaalista, jonka tulos lasketaan paperi- ja lehtimarkkinoilla.

Liiketaloudellisen riskin arvioinnin ja hallinnan vaikeuden vuoksi teollisuus ja metsänomistajat etenevät suojelussa aktivistien kannoilla ja suurta yleisöä paljon nopeammin. Parempi antaa löysää kuin jännittää elämänlankansa katkeamista.

Tuoreimmat osastosta