200301663 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Tukien lisäksi markkinoiden toimivuus on turvattava

Julkaistu: 14.10.2003 18:54

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja (kesk.) ja Euroopan komission maatalouskomissaari Franz Fischler pääsivät maanantai-iltana sopuun Etelä-Suomen maataloudelle kansallisista varoista maksettavista 141-artiklan mukaisista tuista. Sopimusta voi pitää kohtuullisena, mutta se siirtää perusongelman käsittelyn tulevaisuuteen, koska sopimus on voimassa vain neljä vuotta. Uudet neuvottelut ovat jälleen edessä.

Etelä-Suomen maatalouden kannalta on tärkeää, että niin sanottuja vakavien vaikeuksien tukia ei lopeteta kokonaan. Alunperin komissio vaati, että nämä tuet on jossain vaiheessa lopetettava, koska ne ovat komission tulkinnan mukaan tarkoitettu Suomen maatalouspolitiikan sopeuttamiseksi EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Tuet vähenevät edelleen vuosittain kolme prosenttia. Poikkeuksena on vuosi 2005. Silloin tuet vähenevät kerralla 25 miljoonaa euroa. Tilatasolla tuen alenemista kompensoidaan EU:n maatalousreformin yhteydessä sovitulla luonnonhaittakorvauksen korotuksella.

Ongelmallista suomalaisten viljelijöiden kannalta on, että reformin yhteydessä sovittu luonnonhaittakorvauksen korotus on korvausta tuottajahintojen laskusta ja tuen irrottamisesta tuotannosta. Toisaalta Fischler muistuttaa, että suomalaisviljelijät voivat hyödyntää maatalouden ympäristötukia enemmän kuin yhdessäkään toisessa jäsenmaassa.

Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK on pettynyt ratkaisuun. MTK tuomitsee tuen alentamisen ja vastustaa sitä ehdottomasti. Se on ymmärrettävää, mutta vakavien vaikeuksien tuki on ollut laskeva jo aikaisemminkin. Tuen alenemisesta luopuminen olisi vaatinut komissiolta 141-artiklan tulkinnan muutosta. Monta vuotta käytössä olleen tulkinnan muuttaminen olisi ollut periaatteessa virheen myöntämistä.

Suomen ja komission välisen sopimuksen vaikutuksista tilatasolla on tässä vaiheessa vaikea sanoa mitään. Unionin maatalouspolitiikka ja siihen kytkeytyvä kansallinen politiikka ovat hyvin sekavia. Viljelijöiden saamat tuet koostuvat hyvin monista erilaista tuista. Samalla kun joku tai jotkut tuet laskevat, toiset nousevat.

Viime kesänä toteutetun EU:n maatalouspolitiikan reformin tarkoituksena on irrottaa tuki yhä enemmän tuotannosta ja lisätä viljelijöiden markkinatietoisuutta. Tavoitteet ovat hyviä, mutta niiden toteuttaminen erilaisissa olosuhteissa on vaikeaa. Esimerkiksi Suomessa toteutetaan EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa, mutta sisämarkkinat eivät toimi samaan tapaan kuin muualla Euroopassa.

Keski-Euroopassa rehuviljan hinnat ovat nousseet kesän jälkeen lähes 50 prosenttia. Samaan aikaan Suomessa markkinahinnat ovat olleet laskussa. Johtaja Antero Leino Elintarviketeollisuusliitosta myöntää Taloussanomien eilisessä haastattelussa, että Suomi on kuin saaressa eivätkä Keski-Euroopan myrskyt pääse vaikuttamaan. Suomalaiset viljantuottajat eivät pääse hyötymään nousevista hinnoista.

Keskustelu on viime aikoina pyörinyt ymmärrettävästi tukien ympärillä. Hiljattain tehdyn tutkimuksen mukaan yli 75 prosenttia suomalaista on sitä mieltä, että viljelijöiden vaatimukset maataloustuen jatkumisesta ovat oikeutettuja. Suomalaiset ovat myös valmiita tukemaan kansallisin keinoin elintarviketeollisuuden työpaikkojen säilymistä.

Kansallinen yksimielisyys on maatalouden ja elintarviketeollisuuden säilymisen kannalta välttämätöntä. Se ei kuitenkaan saa merkitä, että Suomessa tyydyttäisiin vain turvaamaan maatalouden tulevaisuus erilaisten tukien kautta. Markkinamekanismien toimivuuteen on myös kiinnitettävä huomiota. Tulevaisuuden kannalta on erittäin suuri merkitys, että viljelijät saavat tuloja myös hyvin tehdystä työstä. Laadukkaista tuotteista pitää maksaa sellainen hinta, että laatua kannattaa tuottaa.

Tuoreimmat osastosta