200308711 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Optiot ovat tiensä päässä

Julkaistu: 9.9.2003 16:31

Optio-ohjelmien laatimisen ammattilaisen, toimitusjohtaja Yrjö Kopran, kirjoitus Taloussanomissa (2.9.03) oli murheellista luettavaa osakkeenomistajan näkökulmasta. Kopran kirjoituksesta vakuuttui siitä, että optio-ohjelmat ovat erittäin tuottoisia niiden laatimista avustaville yrityksille, optioita saaville johtajille ja myös verottajalle – valitettavasti vain osakkeenomistajien etu on päässyt unohtumaan tässä omistajien varallisuuden uusjaossa ja optio-iloittelussa: omistajat kun eivät välttämättä toivo pääsevänsä varallisuudestaan eroon!

Johtajien optioita voidaan toki joissain tapauksissa perustella Kopran tavoin kansallisella edulla. Esimerkiksi Nokian omistus on kertaalleen rahastettu Suomeen, eli yrityksestä on jo myyty yli 90 prosenttia ulkomaille. Tällöin tietenkin voidaan ajatella, että kaikki se varallisuus, jonka Nokian suomalainen johto onnistuu siirtämään ulkomaisilta omistajilta itselleen ja verottajalle, jää Suomeen.

Kannusteoptioiden tavoitteiden mukaan yrityksen johdon pitäisi kiinnittää kaikki tarmo ja huomio osakekurssin pitkäjänteisen ja kestävän nousun luomiseen. Jos optio-ohjelmat todella edistäisivät osakkeen arvon pitkäjänteistä arvonnousua, niin miksi kuitenkin osakemarkkinat ajautuivat vuosia jatkuneeseen ja jyrkkään syöksykierteeseen? Optioiden teoreettiset ja käytännön heikkoudet selittävät hyvin niiden aiheuttaman lähes sovittamattoman ristiriidan pitkäaikaisten osakkeenomistajien ja yritysten johdon välillä.

Kun yrityksellä on useita peräkkäisiä optio-ohjelmia, niin optiolla kannustettava johtaja voi iloita ja hyötyä myös pörssikurssin jyrkästi laskusta, kun uusien optioiden toteutushinta alenee. Tällöin jonkun optio-ohjelman voi varmasti odottaa tuottavan, kun talous kääntyy nousuun. Teorian mukaan osakkeen suuri volatiliteetti nostaa listatun option arvoa, kun taas osakesijoittajat eivät välttämättä pidä tällaisesta riskistä.

Perinteisesti talousteoriassa on ajateltu, että yritysten tavoitteena pitää olla tuotannossa käytettävien panosten mahdollisimman taloudellinen ja tehokas käyttö eli voiton maksimointi. Optioiden puolustajat puolestaan selittävät, että tärkeintä yritystoimissa on yrityksen arvon eli osakekurssin pönkittäminen. Nämä kaksi tavoitetta eivät ole välttämättä ristiriidassa, mutta käytäntö on osoittanut ristiriitoja helposti esiintyvän.

Optioilla palkittavan johdon tarmo voi suuntautua osakekurssin nostattamiseen keinoilla, jotka eivät mitenkään palvele pitkäaikaisen sijoittajan intressejä. Keinoina voivat olla esimerkiksi kohtuuttomat riskit, ylioptimistiset pörssitiedotteet, yrityksen varallisuuden käyttö omien osakkeiden hankintaan tai jopa "luova" kirjanpito.

Kansantalouden ja osakkeenomistajien kannalta olisi kuitenkin järkevintä, jos yrityksen johdon mielenkiinto ja tavoitteet suuntautuisivat kannattavan yritystoiminnan luomiseen.

Saadakseen osakemarkkinoilla suurempia tuottoja pitää rahoitusteorian mukaan sietää myös suurempaa riskiä. Johdon optiokannustimet sisällyttävät suuren tuoton mahdollisuuden, mutta riski oman rahan menettämisestä on poistettu. Tällöin väistämättä jossain vaiheessa johdon riskinottohalukkuus helposti ylittää sen, mitä pitkäaikaisen sijoittajan näkökulmasta olisi suotavaa ja järkevää.

Optiot myös helposti vääristävät yrityksen optimaalista panosten käyttöä ja tuotannon tasoa, koska osan johdon palkoista ei tule näkyviin sijoittajien maksaessa ne suoraan omasta varallisuudestaan. Lisäksi optiojärjestelyiden käytännön esimerkit ovat osoittaneet, etteivät laaditut optio-ohjelmat ole sitouttaneet johtoa pitkäaikaiseen yrityksen kehitykseen, koska optiot on saanut mukaansa seuraavaan työpaikkaan. Optio-ohjelmat eivät myöskään ole yhtenäistäneet johdon ja osakkeenomistajien intressejä tekemällä johdosta osakkeenomistajia, koska käytännössä johtajat eivät vaihda optioita osakkeiksi, vaan optiot tavallisesti rahastetaan heti kun mahdollista.

Koska optiokannustimet ovat niin usein selkeässä ristiriidassa pitkäjänteisen omistaja-arvon kasvattamisen kanssa, tarvitsisivat sijoittajat myös lainsäädännöllistä suojaa optiorahastusta vastaan. Yritysten tilinpäätöksessä pitäisi selkeästi ilmoittaa johdon työpanoksen todellinen hinta. Lainsäädännössä pitäisi myös olla periaate, ettei osakeyhtiön enemmistö voi lahjoittaa vähemmistön omistusosuutta optio-ohjelmilla. Optio-ohjelmien laatijoiden pitäisi voida lahjoittaa vain omia osakkeitaan tai osuuttaan yrityksessä.

Petri Kuosmanen

Kirjoittaja on kauppatieteiden tohtori ja toimii yliassistenttina Vaasan ylipiston kansantaloustieteen laitoksella

Tuoreimmat osastosta