200302693 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kuuban kriisi

Julkaistu: 5.9.2003 14:11

Karibianmeren sosialistisaari on vakavissa talousvaikeuksissa, kun maailmanlaajuinen matkailukriisi jatkuu. Tilannetta on pahentanut, että maan johtaja Fidel Castro on onnistunut karkottamaan lähes kaikki poliittiset ja taloudelliset tukijansa.

Kuuba elää turismista. Sen talous on nykyisin täysin riippuvainen turisteista. Matkailubisneksen osuus bruttokansantuotteesta on yli 40 prosenttia, ja se on ohittanut maan perinteisen tukijalan sokerinviljelyn. Parin viime vuoden aikana dollarit ovat kuitenkin olleet tiukassa, koska turistivirrat Kuubaan hiipuivat vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen. Turismin notkahdettua maa on ajautunut lähes yhtä pahaan talouskriisiin kuin 1990-luvun alussa, jolloin maata tekohengittänyt Neuvostoliitto hajosi ja Kuuban ulkomaankauppa loppui kuin seinään.

Ennen terrori-iskuja maan talous kasvoi parin vuoden ajan jo vajaan kuuden prosentin vuosivauhdilla, mutta viime vuonna vauhti hyytyi lähes kokonaan. Presidentti Fidel Castro joutui tunnustamaan, että maan talous on kuralla, kun bruttokansantuote kasvoi vain 1,1 prosenttia.

– Tämä on ollut kammottava vuosi, Castro sanoi viime joulukuussa.

Viime vuonna maata kurittivat myös luonnonvoimat. Kuuban rannikoilla riehui peräti kolme hirmumyrskyä aiheuttaen miljardien vahingot.

Maa ei ole vieläkään toipunut turismikadon aiheuttamasta talousahdingosta, vaikka elpyminen onkin hiljalleen alkanut. Liman yliopiston vierailevan professorin Teuvo Teivaisen mukaan Kuuban talouden orastavalle tervehtymiselle tuli kuitenkin vakava takaisku, kun Castro hiljattain suututti eurooppalaiset tukijansa näiden kritisoitua Kuubaa toisinajattelijoiden ankarista rangaistuksista. Castro piti EU-maiden kritiikkiä puuttumisena maan sisäisiin asioihin. EU puolestaan päätti lopettaa maan taloudellisen tukemisen.

– Tämä kyllä entisestään pahentaa tilannetta. Tämä ei välttämättä vaikuta yksittäisen turistin matkailupäätöksiin, mutta poliittiset edellytykset taloudelliselle yhteistyölle heikkenevät Euroopan unionin maiden kanssa. Ei kyllä hyvältä näytä juuri nyt, Teivainen sanoo.

Kuuban käymästä ulkomaankaupasta noin 40 prosenttia suuntautuu Euroopan unionin maihin. Sen tärkeimmät vientimaat ovat Hollanti,Venäjä, Espanja, Kanada ja Kiina. Lisäksi EU on antanut suoraa rahallista tukea Kuuballe vuodesta 1993 lähtien vuosittain keskimäärin noin 11 miljoonaa euroa. Vuonna 2000 avustussumma oli 17 miljoonaa euroa.

Teivaisen mukaan erityisen paha virhe oli Espanjan suututtaminen. Castro nimitteli maan vallankumouksen alkamisen 50-vuotisjuhlassa pitämässään puheessa Espanjan presidenttiä Jose Maria Aznaria muun muassa pelkuriksi.

– Espanjan valtio on ollut merkittävä investoija ja ollut edesauttamassa hotelliketjujen rakentamista Kuubassa. Jopa oikeistohallituksenkin aikana Espanja suhtautui varsin myönteisesti Kuubaan. Mutta nyt näyttää siltä, että poliittiset suhteet ovat menossa poikki. Tämä kyllä heikentää Kuuban tulevaisuuden näkymiä, Teivainen sanoo.

Kuuba on panostanut voimakkaasti turismiin Neuvostoliiton hajoamisesta asti. Maahan on rakennettu länsirahalla kymmeniä luksustason hotellikeskittymiä ja tulostakin on tullut. Vuonna 1991 maassa vieraili vain noin puoli miljoonaa turistia ja vuonna 2000 määrä ylitti jo kahden miljoonan rajan. Vuonna 2000 vierailijat jättivät maahan yli kaksi miljardia dollaria ja turismista tuli maan tärkein elinkeino. Mutta vuoden 2001 jälkeen kasvu on hiipunut, ja viime vuonna maassa kävi noin 400 000 turistia vähemmän kuin huippuvuonna 2000. Tappiot elinkeinolle ovat mittaamattomat, ja ainakin parikymmentä hotellia on joutunut sulkemaan ovensa.

The Economist -lehden mukaan Kuuba aikoo takaiskuista huolimatta jatkaa turistien houkuttelemista. Maan hallituksen tavoitteena on saada maahan vuosittain yli kuusi miljoonaa matkailijaa vuoteen 2010 mennessä.

Turistien katoaminen ei ole Kuuban ainoa ongelma. Samanaikaisesti turistien kaikotessa kaksi muutakin Kuuban tukijalkaa pettivät, kun sokerin ja nikkelin maailmanmarkkinahinnat romahtivat. Sokeri ja nikkeli ovat sikareiden ja rommin ohella maan tärkeimmät vientituotteet.

Viime vuonna maan sokerisato oli samansuuruinen kuin edellisenäkin vuonna, mutta siitä saadut myyntitulot vähenivät hinnan laskiessa 100 miljoonaa dollaria. Myös sadot ovat pienentyneet tasaisesti. Kun vuonna 1990 maa tuotti noin kahdeksan miljoonaa tonnia sokeria, oli sato vuonna 2001 vain 3,5 miljoonaa tonnia.

Castro on joutunut sulkemaan noin puolet maan 156 sokeritehtaasta, ja 400 000 työläistä on jäänyt vaille töitä. Nyt sokeriviljelmille koetetaan keksiä uutta käyttöä.

Ahdinkoa on pahentanut öljynhinnan vaihtelut sekä öljytuonnin takkumainen Venezuelan poliittisten ongelmien takia. Välillä Venezuela lopetti kuljetukset kokonaan, koska Kuuba ei pystynyt maksamaan öljylaskujaan.

Maa on joutunut vähentämään radikaalisti energiankulutustaan, ja sähkökatkokset ovat olleet viime aikoina yleisiä. Neuvostoaikana maa käytti rattaidensa pyörittämiseen 13 miljoonaa tonnia öljyä. Nyt sen pitää tulla toimeen lähes neljännestä pienemmällä määrällä, koska maalla ei ole varaa ostaa enempää. Sen oma tuotanto kattaa noin 60 prosenttia kokonaistarpeesta. Energiapulasta johtuen sähkökatkokset ovat yleisiä, eikä maanteillä ruuhkia juuri synny. Jonot julkisiin kulkuvälineisiin ovat pitkiä, koska väki liikkuu liian vähillä kulkuvälineillä.

Euroopan unionin lisäksi Castro on rikkonut välinsä myös monen Latinalaisen Amerikan maan kanssa. Ne ovat olleet perinteisesti Kuuban tukena poliittisesti ja ovat myös olleet sen tärkeimpiä kauppakumppaneita Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Yhdysvaltojen painostus sekä Latinalaiseen Amerikkaankin levinnyt tietoisuus Kuuban ihmisoikeusrikkomuksista ovat muuttaneet myös naapurimaiden suhtautumista.

– Tässä on vähän samanlainen tilanne kuin nyt Euroopan unionin kanssa. Fidel Castro on haukkunut myönteisesti Kuubaan suhtautuneiden maiden johtajia imperialisteiksi ja ties miksi, minkä seurauksena maiden poliittiset ja taloudelliset välit ovat viilentyneet.

– Kun Augusto Pinochet (Chilen ex-diktaattori) pidätettiin viisi vuotta sitten, niin Latinalaisen Amerikan vasemmistopiirit pitivät sitä hyvänä asiana, mutta Fidel Castro ei. Tämä suhtautumisero oli selvä vedenjakaja, jonka jälkeen myös ihmisoikeusjärjestöt ja Latinalaisen Amerikan vasemmistopiirit alkoivat suhtautua entistä kriittisemmin Kuubaan. Nyt se alkaa näkyä myös sen kauppasuhteissa alueen maiden kanssa, Teivainen sanoo.

Castrolta alkavat kaverit loppua, ainakin ulkomailla. Kotimaassa sen sijaan tukijoita vielä on, kun ruokaa riittää ja terveydenhuoltokin toimii. Sairaaloissa lääkkeet ja muut tarvikkeet ovat vähissä, mutta kansa tietää, että niiden vähyys ei johdu Castrosta, vaan Yhdysvaltojen johtamasta kauppasaarrosta.

Eri arvioiden mukaan nykyinen talouskriisi uhkaa vakavasti Castron hallintoa, mutta samanlaisia arvioita on tehty ennenkin.

Castron suosio kuitenkin on ja pysyy. Kun maassa vietettiin vallankumouksen alun 50-vuotisjuhlaa, marssi Castro itse eturivissä ja perässä seurasi miljoona kuubalaista. Tämä siitä huolimatta, – tai juuri siksi – että Castro passitti hiljattain joukko-oikeudenkäyntien jälkeen 78 kuubalaista vankilaan mitättömistä rikkeistä, kuten rupattelusta amerikkalaisen diplomaatin kanssa. Lisäksi kolme maasta pakoa yrittänyttä tuomittiin kuolemaan.

Teivainen uskoo, että nykyinenkään kriisi ei Castroa kaada, mutta sanoo, että maan jakautuminen ja kansalaisten eriarvoistuminen vie ainakin pohjan nykyiseltä hallinnolta.

– Tässä on tällainen moraalis-poliittinen ongelma vallankumouksen ihanteelle. Kun vuonna 1959 Batistan (Fulgencio, Kuuban entinen presidentti) hallitus kaatui, niin keskeinen väite Castron vallankumouksellisilla oli, että Kuubasta oli tullut USA:n hallitsema länsimaisten turistien bordelli, mikä kuvasi edellisen hallinnon epämoraalisuutta. Nyt kun dollarikauppa on vapautunut ja turismin lieveilmiöt ovat lisääntyneet, niin nykyisen hallinnon on vaikea perustella kansalle niukkuuden sietämistä, Teivainen sanoo.

Tuoreimmat osastosta