200306635 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Valtakunnassa kaikki ei ole hyvin, enää

Julkaistu: 11.7.2003 16:05

Kaikenlainen vertailu on mielestäni turhaa ja tarpeetonta. Aina jollakin on paremmin kuin itsellä, ja vertailemalla ei tule kuin paha mieli. Mutta vertailuja tehdään aina, ihmiset ja naapurit keskenään, mutta myös kokonaiset kansakunnat.

Nyt on YK laittanut maailman maat paremmuusjärjestykseen. Maita on mitattu henkeä kohti lasketun bruttokansantuotteen perusteella. Ja köpelöstihän armaalle Suomellemme tässä mittauksessa kävi: olemme vasta maailman 14. paras maa asua. Norja, Islanti ja Ruotsi ottivat kolmoisvoiton.

Maita ei laitettu paremmuusjärjestykseen ihan pelkän mukavuuden ja maisemien perusteella, vaan tulokseen vaikuttivat muun muassa koulutustaso, terveydenhuolto ja ihmisten elinikä. Elämän perusasiat siis.

Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian professori Timo Airaksinen on aivan kauhuissaan Norjan ykkössijasta. Iltalehteen (10.7.) haastateltu, kaikkien alojen asiantuntija Airaksinen sanoi, että Norjahan on kaikkein kamalin maa asua. Puritaaninen, ahdas ja säädelty maa. Turska haisee ja olut on kortilla. Onkohan professori itse asunut pitkäänkin Norjassa, kun sanoa paukuttaa moisia asioita vauraasta vuonojen maasta.

Minulla on aivan toisenlainen käsitys Norjasta: ei yhtään pöllömpi maa ainakaan turistille. Hirvittävän kallista siellä on, mutta kallista on muuallakin. Norjalaiset ovat mukavia ja tavallisia, vähän niin kuin suomalaiset. Paitsi että norjalaisilla on selvästi paljon parempi itsetunto kuin meillä. Posket punaisia norjalaiset kulkevat reppu selässä vuoria ylös ja alas ja ovat ylpeitä omasta maastaan.

Airaksisen mielestä Suomi on paska maa asua. Hän ei ihmettele ollenkaan, että Suomi lipsuu koko ajan alaspäin. Minusta Suomi on kohtalaisen hyvä maa asua, mutta siitä olen Airaksisen kanssa samaa mieltä, että alaspäin on menty ja mennään koko ajan.

Valtion verotulot ovat suuremmat kuin koskaan aikaisemmin ja bisneksetkin sujuvat kohtalaisesti, mutta mikään ei oikein toimi. Mihin ihmeeseen rahat – meidän rahamme – menevät? Päättäjillä on kirjaviisautta enemmän kuin koskaan, mutta ehkä juuri siitä syystä käytännöstä on vieraannuttu. Lapsia ja vanhuksia ei osata hoitaa, oli rahaa tai ei. Ihmispoloisia hyppyytetään luukulta luukulle, kukaan ei ota asioita hoitoonsa. Onko kysymys siitä, ettei kukaan halua ottaa vastuuta?

Suomen alamäki näkyy ihan pikkuisissakin asioissa. Emme huolehdi yhteisistä asioista. ”Ei kuulu minulle” on yleinen vastaus kaikkeen, jos pitäisi tehdä jotain toisen ihmisen tai yhteisön puolesta. Suunnatonta itsekkyyttä, typeryyttä ja leväperäisyyttä.

Pieni esimerkki yhteisen asioiden hoidosta on omalta kylältämme. Omakotitaloyhdistys osti viime kesänä kunnollisen silppurin, jota sai lainata pientä korvausta vastaan. Kone oli mainio, ja sillä oli ilo tehdä haketta omien koivujen oksista omien marjapensaiden juurille. Mutta ilo jäi lyhyeksi. Ihmiset eivät huoltaneet konetta käytön jälkeen, ja rikkihän se meni. Nyt jokainen joutuu vuokraamaan koneen kalliilla konevuokraamosta.

Ei olisi ollut kovin suuri asia huoltaa konetta, yhteistä vekotinta vielä huolellisemmin kuin omaa. Mutta ei. Kun ihmiset ovat näin pienessäkin asiassa näin tolloja, miten he kykenevät hoitamaan suurempia asioita, valtakunnan asioista puhumattakaan. Aika surullista ja lyhytnäköistä. Ja kun vanhemmat elävät kuin pellossa, niin pikkupiltit perässä. ”Jos menee rikki, ostetaan uusi” on suomalaisen lapsen elämänasenne.

YK:n raportissa hännänhuippuja olivat Sierra Leone, Niger, Burkina Faso, Mali ja Burundi.

Tähän joukkoon Suomi menee vinhaa vauhtia. Kuka sanoo silloin, että on lottovoitto syntyä Suomeen.

Tuoreimmat osastosta