2003010665 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

U.S. Open raastaa eurooppalaisten hermoja

Julkaistu: 13.6.2003 14:24

Eurooppalaiset ovat pärjänneet huonosti U.S.Openissa. On ehtinyt kulua jo 33 vuotta siitä, kun Tony Jacklin, toistaiseksi viimeisenä vanhan mantereen edustajana, kohotti U.S. Open -pokaalin suorille käsilleen. Häntä edeltänyt kuiva kausi oli vieläkin pitempi eli 50 vuotta. Silloin, vuonna 1920, Jerseyn saarelta kotoisin ollut Ted Ray toi kannun vuodeksi näytille Atlantin tälle puolelle.

Monien mielestä Yhdysvaltain Golfliiton (USGA) tapa viimeistellä kenttä ennen vuoden tärkeintä kilpailua, ei oikein sovi eurooppalaisille. Väylät kavennetaan alle 30 metrin levyisiksi, ja niitä reunustava karheikko on tiheä ja ulottuu ainakin puolisääreen.

Takkuinen karheikko jatkuu aivan greenin reunaan ja sen ympärille, mikä pakottaa pelaajan usein ottamaan täyden svingin vain muutaman metrin päässä lipusta. Se, jos mikä, kysyy kanttia, ja sen kestämisestähän tässä kilpailussa on melkein yksinomaan kyse. Kukaan ei välty ongelmilta, ja se, joka omansa parhaiten sietää, on usein voittaja.

Open palaa 13 vuoden tauon jälkeen Chicagon seudulle, ja peli käydään Olympia Fields-kentällä. Medinah-niminen klubi järjesti kisan siellä vuonna 1990, ja silloin voittajaksi leivottiin Hale Irwin. Hän oli silloin 46-vuotias ja kilpailun kaikkien aikojen vanhin voittaja.

Tämänkertainen kenttä on melkein 6 600 metriä pitkä, ja kun par on vielä puristettu alas 70:ään, on sen alle pelaaminen todella työn ja tuskan takana. Muutamaa reikää on vähän pidennetty, ja kentän kaikkia bunkkereita syvennetty. Jotkut greenien vieressä olevat hiekkaesteet ovat niin syviä, ettei lipputangon pää niistä edes näy. Kun tähän vielä lisätään kovaksi jyrätyt väylät ja greenit sekä harvinaisen häijyt lipunpaikat, ei hermoromahdus ole kaukana.

Olympia Fieldsin kentän suunnitteli vuonna 1923 vanha mestari Skotlannista eli Willie Park Junior, joka voitti British Openin vuosina 1887 ja 1889. Hänen vielä kuuluisampi isänsä voitti saman kisan neljä kertaa, mukaan lukien kaikkien aikojen ensimmäinen Open Prestwickissä vuonna 1860.

Kilpailun suosikki on taas kerran Tiger Woods, vaikka miehen alkukausi onkin hieman takkuillut. Etelä-Afrikan Ernie Els ja Retief Goosen tarjoavat varmaan hyvän vastuksen samoin kuin vuoden ensimmäisen Majorin, Mastersin voittaja, Kanadan vasuri Mike Weir. Viides tarkkailtava tyyppi on varmasti kovakuntoinen Davis Love.

Eurooppalaisista on vaikea keksiä suosikkeja. Nuori lupaava Sergio Garcia on koko alkuvuoden ollut täysin hakoteillä, ja usein lähelle kärkeä selvinnyt Colin Montgomerie vaihtoi vuodenvaihteessa mailamerkkiä ja kadotti samalla taitonsa osua greeneihin.

Ehkä nyt olisikin vihdoin jonkun ruotsalaisen vuoro? Niclas Fasth, Jesper Parnevik sekä Fredrik Jacobsson ovat ainakin mukana yrittämässä. Henkilökohtaisesti pidän Euroopan toivona Suomessakin usein vieraillutta Tanskan vahvaa Thomas Björniä.

U.S.Openin epäinhimilliset olosuhteet ovat poikineet usein melkoisia yllätysvoittajia, kun etukäteen paremmiksi arvioidut pelaajat ovat tuskastuneet ensin kenttään ja lopulta itseensä.

Kilpailujen kolmea viimeistä päivää voidaan seurata täällä Suomessakin Neloselta. Digiboxin omistajat saavat viimeisenä kisapäivänä eli sunnuntaina seurata suorassa lähetyksessä parhaiden pelaajien koko viimeisen kierroksen.

Koska U.S. Open on ainoa Major-turnaus, jossa tasapelit ratkaistaan täydellä ylimääräisellä kierroksella, on tietenkin varauduttava siihen, että pelit voivat jatkua vielä maanantaina, kuten kaksi vuotta sitten viimeksi tapahtui.

Tuoreimmat osastosta