200301710 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Henkilöstön edustus yrityksissä

Julkaistu: 5.6.2003 16:18

Taloussanomat käsitteli selvityksessään 23. toukokuuta toimitusjohtajien mielipiteitä henkilöstön edustuksesta yrityksissä. Aluksi on syytä todeta, että selvityksessä ei selkeästi määritelty selvityksen kohdetta tai tutkimusalaa. Lisäksi tutkimus on osoitettu 40 toimitusjohtajalle, jotka luetaan kuuluvaksi henkilökuntaan ja joiden ainakaan corporate governance -säännösten mukaan ei pitäisi lainkaan kuulua hallitukseen, kuten ei muunkaan henkilökunnan. Siten toimitusjohtajat antavat tietyssä mielessä vastauksensa omassa asiassaan. Sen sijaan hallituksen puheenjohtajien ja osakkeenomistajien (vrt. Osakesäästäjien keskusliitto) mielipidettä ei selvityksessä lainkaan kuultu.

Itse valintamenettely on ongelmallinen varsinkin silloin, kun yrityksellä on monia toimipisteitä tai sisaryrityksiä ja jos nämä tämän lisäksi sijaitsevat joko Euroopan unionissa tai sen ulkopuolella. Eri maiden erilaiset yrityskulttuurit ja työlainsäädäntö törmäävät usein toisiinsa. Yksinomaan ehdokasasettelun ja vaalin toimittaminen vaatii henkilöresurssien lisäksi aikaa ja rahaa, varsinkin jos vaalit on tarkoitus suorittaa lain edellyttämällä tavalla vaaliin osallistuvien henkilöiden yhdenvertaisuutta loukkaamatta.

Niinpä monet suomalaiset suuryritykset, kuten Kone ja Nokia, eivät ole yksinomaan käytännön syistä katsoneet mahdolliseksi ja aiheelliseksi ryhtyä näin laajamittaiseen valintaprojektiin. Jokainen joka vähänkin on ollut mukana vaalivalmisteluissa ymmärtää, minkälaisiin vaikeuksiin joudutaan, kun yritetään sovittaa vaikkapa vain 20 eri valtion ja kansallisuuden valintaprosessia yhteen ja samaan muottiin. Toisaalta hallitukseen täten valitut henkilökunnan edustajat eivät välttämättä lainkaan omaa niitä tietoja ja taitoja, joita nykypäivän menestyksellinen yritystoiminta edellyttää. Lisäksi hallitus on yhteisvastuullinen kaikessa toiminnassaan.

Se tosiasia, että henkilökunnan edustajalla ei ole riittävää tietoa ja taitoa pörssijohtamisesta, ei vapauta häntä vastuusta. Niitä taitoja, joita nykyisin edellytetään hallituksen jäseniltä, ei opita kurssituksilla eikä kotona iltaisin lukulampun ääressä. Ne ovat yliopistoissa ja korkeakouluissa hankitun laajan koulutuksen ja pitkän kokemuksen tulosta.

Erityisesti hallituksen jäseniltä vaaditaan toimimista taloushallinnollisissa tehtävissä niin koti- kuin ulkomailla, jolloin myös useimmiten hankitaan tehtävän hoitamiseen vaadittava monipuolinen kielitaito. Lisäksi henkilökunnan edustajaan kohdistuu erilaisia rajoituksia kokouksiin osallistumisen ja äänioikeuden suhteen. Miten on nähtävä hallituksen vastuukysymykset ja miten hallitus yleensä voi toimia, jos vain osalla hallituksen jäsenistä on täydet valtuudet kokouksissa?

Henkilökunnan edustajien optio-oikeus kyseenalaistaa ammattiyhdistysliikkeen toiminnan, varsinkin jos hallituksen muilla jäsenillä ei ole optio-oikeutta. Pyrkiikö yritys tällä tavoin turvaamaan työrauhan yrityksessä? Saako henkilökunnan edustaja lakon tai työnseisauksen uhan edessä aina suuremman option, jos hän on onnistunut vaikuttamaan työnantajan kannalta positiiviseen lopputulokseen? Onko luottamusmies hallituksen jäsenenä lojaalimpi työnantajaansa tai ammattiyhdistystään kohtaan?

Erityisen vaikeaksi asia muuttuu monikansallisten yritysten kohdalla. Yllyttäisikö jonkun muun yrityskulttuuriltaan täysin erilaisen maan henkilökunnan edustaja (luottamusmies) omassa maassaan yrityksen henkilökuntaa lakkoon, mutta toimisi muhkeiden optioiden toivossa hallituksessa hallituksen jäsenen toimenkuvan mukaisesti?

Toisaalta henkilökunnan edustajan ei tarvitse kuulua mihinkään keskusjärjestöön saadakseen luottamusmiehen statusta vastaavan aseman eli häntä ei voida irtisanoa. Miten meneteltäisiin siinä tapauksessa, että toimitusjohtaja asettuisi ehdolle ja hänet valittaisiin henkilökunnan edustajaksi?

Henkilökunnalle tiedottaminen yrityksen suunnitelmista ja tavoitteista on ensisijaisen tärkeä asia, mutta se on hoidettava muualla kuin yrityksen hallituksessa tai johtoryhmässä. Sellainen hallintojärjestelmä, jossa hallitukseen tai johtoryhmään kuuluu henkilökunnan edustajia, ei ole toimiva, koska se antaa kasvualustan eripuraisuudelle ja kuppikuntaisuudelle sekä keskeneräisten valmistelu vaiheessa olevien tietojen vuotamiselle julkisuuteen. Lisäksi tällainen hallintomalli riitelee selkeästi corporate governance -säännöksiä vastaan.

Suomen liityttyä Euroopan unioniin 1995 ja avattua rajansa vapaalle kilpailulle monet asiat ovat muuttuneet. Osakesäästämisen kasvu on lisännyt osakkeenomistajien kiinnostusta yritysten hallintomalliin ja toimintaan. Osakkeenomistajat lähtevät siitä, että yritysten hallintomallin (corporate governance) on oltava selkeä, avoin ja uskottava. Hallitus on omistajien työrukkanen ja sen ensisijaisena tehtävänä on aikaansaada omistajien kannalta mahdollisimman hyvä lopputulos eli lisätä yrityksen arvoa sijoituskohteena ja antaa osakkeenomistajille mahdollisimman suuret osingot.

Ritva Siipi

fil. maisteri, valtiot. maisteri

Tuoreimmat osastosta