200304259 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Yritysten eriarvoinen kohtelu ei ole hyväksyttävää

Julkaistu: 28.5.2003 16:56

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) kertoo tämän lehden haastattelussa, että osinkoverojärjestelmän uudistaminen on tarkoitus toteuttaa nopeasti. Uudistuksen jälkeen yritysten osinkoja verotetaan eri tavoin riippuen yrityksen koosta. Suunnitelma oli jo hallitusohjelmassa, mutta sen toteuttamismahdollisuuksia on vahvasti epäilty, sillä yritysten jakaminen verotuksellisesti kahteen eri ryhmään, millä tahansa perusteella tuottaa suuria vaikeuksia.

Alun perin tarkoituksena oli jakaa yhtiöt kahteen ryhmään sen mukaan ovatko ne julkisesti noteerattuja yhtiöitä vaiko eivät. Tämän mallin pelättiin kuitenkin johtavan yritysten joukkopakoon pörssistä ja suomalaisen yritysrahoitusjärjestelmän taantumiseen. Erityisesti demarit vastustivat hanketta.

Nyt Pekkarinen kertoo hallituksessa päädytyn yrityskoon mukaiseen rajanvetoon. Pienemmät Euroopan unionin määritelmän mukaiset pk-yritykset voivat edelleen maksaa osinkonsa omistajilleen siten, etteivät omistajat joudu maksamaan niistä veroja. Suurempien yritysten maksamat osinkotulot ovat sen sijaan saajalle veronalaista tuloa. Omistajien kannalta erot verokohtelussa ovat dramaattisia.

Hallituksen tavoitteena on samalla laskea yritysverotuksen tasoa, koska koko unionialueen tiukin yritysverokilpailu käydään Suomen naapurustossa. Ruotsin ja Viro ovat alhaisen yritysverotuksen maita. Suomen on varsinkin pienten yritysten osalta pysyttävä kilpailussa mukana. Suomen yritysveron alentamiseen kautta linjan ei kuitenkaan ole varaa, joten hallitus haluaa tukea erityisesti pk-yrityksiä.

Tavoite on sinällään järkevä, mutta yritysten jakaminen kahteen kastiin on huono ratkaisu. Raja on tarkoitus toteuttaa jyrkkänä. EU:n pk-määritelmää suurempi yritys jää armotta toiselle puolelle. Pelättävissä on, että osa rajan lähellä olevista yrityksistä ryhtyy etsimään keinoja itsensä pilkkomiseksi pysyäkseen rajan alapuolella. Ministeri Pekkarinen lupaa hallitukselta vastatoimia tällaisten järjestelyjen estämiseksi.

Kiihoke järjestelyjen tekemiseen on kuitenkin hyvin voimakas ja on pelättävissä, että yritykset ja hallitus ajautuvat noidankehään, jossa yritykset keksivät yhä uusia keinoja järjestelyjen toteuttamiseksi, ja hallitus estää niiden toteutumista lainsäädännöllä. Olisi erittäin ikävää, jos tällaisiin tilanteisiin ajauduttaisiin. Yritysten kannalta erilaisiin järjestelyihin käytetty aika ja voimavarat ovat pois yrityksen varsinaisesta tuottavasta toiminnasta.

Yritystoiminnan reunaehtojen tulisi olla kaikille yrityksille tasapuolisia, selkeitä ja kaikin puolin neutraaleja. Tässä suhteessa hallituksen suunnitelmat merkitsevät taka-askelta. On totta, että hallituksen tavoitteet yritysverotuksen kilpailukyvyn säilyttämisestä ovat hyviä, mutta keinot ovat huonoja. Paraskaan tavoite ei pyhitä kehnoja keinoja. Jos parempia ei keksitä, nykyistä järjestelmää ei ole syytä muuttaa. Turhia ja monimutkaisia järjestelmiä ei tule rakentaa, jos se voidaan suinkin välttää.

Tuoreimmat osastosta