200302662 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Piirakoita ja puddingia

Brittiläisen imperiumin ruokalahjat maailmalle ovat aika omituisia ja monimutkaisia.Nykybritit syövät kevyemmin, ja Lontoo on trendikäs nykygastronomian mekka.

2.5.2003 11:15

Englantilaista keittiötä on usein haukuttu maailman huonoimmaksi. Englantilainen kokki kuulemma tappaa kalansa kahdesti: pyydystäessään sen ja valmistaessaan sen!

On totta, että siinä missä ranskalainen valitsee nuorimmat ja kauneimmat vihannekset ja linnut ja valmistaa ne taiten nopeasti ja kevyesti kunnioittaen niiden omia makuja, perusbritti on vielä keskiaikaisten ohjeittensa parissa tutkien vanhoja täysikasvuisia raaka-aineitaan.

Kuitenkin Lontoo on tällä hetkellä eräs maailman tärkeimmistä gastronomisista mekoista ja eri ruokakulttuurien valtava masuuni.

Jokaisella Englannissa vaihto-oppilaana tai kielikurssilla olleella on kohtalaisen kamalia kokemuksia perusbritin ruokavaliosta. Itse muistan pavut tomaattikastikkeessa ja hedelmäkakkuviipaleet voilla päällystettyinä.

Jokaisessa maassa on niin kutsuttu parempi keittotaito ja sitten se, mitä tavallinen pulliainen syö.

Suomessakin tarjotaan turisteille riekkoa, muikunmätiä ja mesimarjoja – herkkuja, joita harvemmin näkee perusperheen ruokapöydässä (paitsi meillä!).

Tässä artikkelissa en puutu nykybrittien perusruokaan, vaan juuri näihin brittiläisen imperiumin gastronomisiin saavutuksiin, jotka voivat maistua meille kaikille.

Merten saartama laaja maa-alue on aina ollut valloittajien mielenkiinnon kohteena, ja he ovat tuoneet oman vaikutuksensa maan raaka-aineisiin ja ruokiin. Varsinkin Rooman vallan aika, yli 400 vuotta, toi paljon raaka-aineita, kuten, kaalin, fasaanin, helmikanat, peurat, saksanpähkinät, persiljan, mintun, sipulin ja kastanjat. Myös ristiretkiltä tuotiin paljon uusia raaka-aineita ja tapoja. Valtaosa tämän päivän englantilaisesta ruokakulttuurista on syntynyt keskiajalla ja varsinkin sen jälkeen.

Yhdistän englantilaiseen keittiöön erilaiset piiraat ja pasteijat. Tunnetuimmat ovat Shepherd’s Pie ja Ham and Kidney Pie. Piiras voi olla kokonaan taikinan ympäröimä tai sitten uunivuokaan on laitettu taikinakuori. Piiras on parhaimmillaan kuin pizza eli siihen voi hyvin käyttää tähderuokia ja saada näin aikaan maukas, uusi ruoka.

Toinen hyvin tyypillinen brittiruoka ovat erilaiset vanukkaat eli puddingit. Vanukas voi olla taikinan sisään tehty vuoassa keittämällä kypsennetty lihaa tai kalaa sisältävä tai sitten sekoitettu ruokalaji. Tällöin vuokaan pakataan leipää tai korppujauhoja, munia, mausteita ja sitten vaikkapa hedelmiä tai hilloa.

1700-luvulla luumuvanukas tarjottiin paistin jälkeen ennen kasvisruokia. Se ei ollut jälkiruoka, vaan väliruoka. Tästä johtuen monissa jouluvanukas- ja luumuvanukasohjeissa yhtenä raaka-aineena on munuaisrasva. Nykyään vanukkaat ovat lähinnä jälkiruokia ja lähinnä meidän tuntemamme leipävanukkaan oloisia. Itse rakastan kunnon englantilaista jouluvanukasta brandyvoin kera. Sana pudding on kansankielellä yleisnimitys jälkiruoalle.

Liharuoat ovat hyvin tärkeä osa englantilaista juhla-ateriaa. Tunnetuimmat lienevät Roast Beef ja Filet à la Wellington. Molemmat ovat hyvin valmistettuina kunnioitusta herättäviä ruokia. Pekonilla on myös tärkeä osa aina aamiaisesta alkupaloina tarjottaviin osterileipiin (Angels on Horseback).

Liharuokien ja maksan kanssa tarjotaan usein chutney’a, hapanimelää mausteista hedelmäsosetta. Meidän pannukakkuamme vastaava Yorkshire Pudding tarjotaan ilman sokeria paistin lisäkkeenä.

Britteinsaaria ympäröivältä merialueelta pyydetään silliä, turskaa ja kampeloita. Tunnetuimmat kalaruokalajit ovat Dover Sole ja savusilli sekä tietenkin Fish and Chips.

Kuten huomaatte, englantilaisesta keittiöstä löytyy paljonkin tuttuja makuja ja herkullisia ruokalajeja. Niistä voisi kirjoittaa vielä paljonkin, mutta siirryn valitsemiini ruokiin.

Fish and Chips on kohtalaisen nuori, 150 vuotta vanha tapa yhdistää tiristetty kala ja perunat. Kala suojattiin aikoinaan taikinalla, jota ei ollut tarkoitus edes syödä, vaan sen tehtävänä oli pikemminkin suojata kalaa kypsennyksen aikana. Annosta ei kukaan tee kotona, vaan se ostetaan kioskista, jolloin se usein pakataan sanomalehteen. Tartarkastike on herkun luonnollinen seuralainen, kuten tietenkin myös hyvä brittiolut.

Isot lihapalat kypsennetään nykyään matalammassa lämpötilassa, jolloin ei synny juuri painohäviötä. Paistoin härän ulkofileenpätkäni englantilaiseen tapaan 200-asteisessa uunissa, jolloin sain siihen tumman rapean kuoren lihan jäädessä veriseksi sisältä.

Lihan kanssa paistoin Yorkshire-vanukkaat. Viiniksi valitsin ranskalaisen nuoren Château Clos de la Tourin vuodelta 2001.

Englannin paras lahja juustomaailmalle on Stilton, tuo haiseva herkullinen suolainen niin kutsuttu viherhomejuusto. Juuston suolaisuus ja voimakkuus vaativat kumppanikseen Grahamsin LBV-portviinin vuodelta 1996.

Jälkiruoan valinta oli vaikeaa, joten päädyin kokeilemaan jotakin ennenkokematonta. Löysin kirjastani (sen mukaan maan erään tunnetuimman jälkiruoan) Syllabubin. Jälkiruoan kantamuoto on syntynyt kuningatar Elisabeth I:n aikaan. Ruoka oli tuolloin yhdistelmä makeaa viiniä ja kermaista maitoa. Tärkeää on uuttaa viiniin sitruunan makua ja brandyä, sekoittaa seos kermavaahtoon ja jäädyttää sitten laseihin. Jälkiruoka saa hieman kerrostua ja nautitaan kohmeisena lusikalla tai juoden.

How odd but delicious!

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?