200301104 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Entä sodan jälkeen?

Julkaistu: 31.3.2003 16:17

Irakin tilanteen kärjistyminen sodaksi, joka on jo paljastunut toivottua pidemmäksi ja hankalammaksi, rakentaa maailmanjärjestystä uusiksi. Koska sota vaikuttaa voimakkaasti useiden valtioiden poliittisiin suhteisiin, on sillä todennäköisesti myös huomattava vaikutus niiden kauppa- ja taloussuhteisiin aavikolta nousseen pölyn joskus laskeuduttua. Sodan lopputuloshan vaikuttaa selvältä, Saddam Husseinista tulee ääri-islamin marttyyri, mutta operaation kesto ja ennen kaikkea seuraukset ovat vielä avoimia kysymyksiä.

Sotaa edeltänyt Yhdysvaltojen ja manner-Euroopan välien kiristyminen ei lupaa hyvää niiden sodanjälkeisille suhteille. Iso-Britannia saattaa onnistua perinteisessä välittäjän roolissaan ja lievittää ongelmaa, mutta ainakin Ranskan ja ehkä Saksankin USA-suhteisiin jää repeämä. Ranskan luulot omasta merkityksestään ja perusteeton esiintyminen myös EU:n edustajana ovat myös vahingoittaneet Yhdysvaltojen halua toimia kansainvälisen yhteisön puitteissa. Ranskan ja Saksan käytös kertoo USA:lle, että EU:n varaan ei voi vieläkään paljoa laskea, ja että Henry Kissingerin kysymys keneltä Euroopan mielipidettä pitää tiedustella, on yhä vailla vastausta. Tuore sähköpostivitsi muuten kertoo, että Ranska on anglosaksien puolella aina, kun on itse pulassa.

YK:n arvovallalle sota on vakava takaisku. Kun jo vuoden 1991 aselepoehdot valtuuttivat länsimaat jatkamaan sotatoimia, mikäli asetarkastuksia ja muita aselepoehtoja ei toimeenpanna, oli uuden valtuutuksen ympärillä käyty piirileikki paitsi tarpeeton myös haitaksi diplomatialle. Jatkuva jahkailu ja Ranskan jyrkkä veto sotatoimivaltuuksille todennäköisesti kannustivat Saddamia pysymään virassaan ja toivomaan liittokunnan hajoamista. Jos Yhdysvallat nyt alkaa toimia enemmän suurvallan tavoin vain omien intressiensä mukaisesti, uhkaa YK seurata Kansainliittoa kauniiden, mutta utopististen ideoiden tunkiolle.

Yhdysvaltojen ja Euroopan välinen juopa merkitsee, että Euroopan on varauduttava vastaisuudessa pärjäämään ilman USA:n tukea poliittisissa ja taloudellisissa riidoissa. EU tarvitsee Natosta riippumattoman puolustusjärjestelmän ja esimerkiksi liittopresidentin viran huolehtimaan ulospäin annettavista linjauksista nykyisen kansallisen huutoäänestyksen sijaan. Oman puolustuksen EU tarvitsee jo siksikin, että pitkittyvä sota vähentää sekä Yhdysvaltojen halua että taloudellisia mahdollisuuksia toimia maailmanpoliisina ja vahtia EU:n lähialueiden vakautta.

Erimielisyydet kärjistävät myös talousalueiden välisten riitojen todennäköisyyttä ja lisäävät niiden sisäisen yhteistyön arvoa. Itä-Euroopan ja Venäjän merkitys EU:lle kasvaa ja Yhdysvallat ajautuu entistä riippuvaisemmaksi japanilaisesta pääomasta. Jos sota jatkuu kyllin kauan, voi sen jälkeinen maailma olla selvästi entistä moninapaisempi. Parhaassa tapauksessa sota nopeuttaa Euroopan yhdentymistä ja tekee siitä kauan ja varsinkin Euroopassa hartaasti toivotun vastapainon Yhdysvaltojen hegemonialle.

Tuoreimmat osastosta