200309971 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Hyvinvointiyhteiskunnan turvaaminen edellyttää yhteistyötä

Julkaistu: 22.1.2003 15:43

Kunnilla on vastuu hyvinvointipalvelujen ja niihin liittyvien tukipalvelujen järjestämisestä, ja niin on syytä olla jatkossakin. Palvelujen tuottaminen voi sen sijaan olla kuntalain mukaan joko kunnalla itsellään, yrityksellä, toisella kunnalla tai kuntayhtymällä. Palvelujen tuottajana tulisi kussakin tilanteessa olla kunnan ja kuntalaisen kannalta paras ja tehokkain toimija.

Palvelujen ostaminen kunnan ulkopuolelta on vielä kuitenkin vähäistä. Vuonna 2001 kunnat ostivat vain 3,5 prosenttia asiakaspalveluostoistaan yksityiseltä sektorilta. Kuntakohtaiset erot olivat suuria, nollasta prosentista yli 20:een. Väestön ikääntymisen aiheuttama kasvava palvelutarve, niukkenevat työvoimareservit sekä taloudelliset realiteetit pakottavat kiireesti pohtimaan palvelujen entistä tehokkaampaa järjestämistä.

Kuntien palvelujen hankintaosaamisessa on puutteita. Palvelujen ostaminen on huomattavasti haasteellisempaa kuin tavarakauppa. Markkinaoikeus käsitteli vuonna 2002 lähes 150 julkisiin hankintoihin kohdistuvaa valitusta. Onneksi viime vuonna lähti liikkeelle useita kuntien hankintaosaamisen kehittämiseen tähtääviä hankkeita, esimerkiksi Kilpanet-hanke.

Hankkeissa käsitellään käytännön työvälineitä, kuten hankintalainsäädännön keskeistä sisältöä, palvelujen tuotteistamismalleja, laatukriteereitä, kustannuslaskentaa sekä tarjouspyyntö- ja sopimusmalleja. Kunnallisten luottamushenkilöiden ja toimihenkilöiden sekä myös yritysten kuntasektorista vastuussa olevien työntekijöiden kouluttamiseen on satsattava entistä enemmän.

Kuntien tekemät muutamat epäonnistuneet palvelusopimukset ovat päässeet isoilla otsikoilla julkisuuteen. Yksityisestä sektorista on tehty syntipukki. Monissa näissä tapauksissa kyse on ollut aivan muusta kuin kilpailutetusta palveluhankinnasta. On kuitenkin paljon myös positiivisia esimerkkejä, kuten Helsingin lääkärilakon leikkausjonojen purku, useiden kuntien ostamat vanhusten hoivapalvelut, Jyväskylän siivouspalvelujen kilpailuttaminen sekä Kiskon ja Pernajan ruokahuollon ostopalvelut. Kaikissa tapauksissa on saatu kustannussäästöjä, ja asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä.

Usein esitetään väite, että kunnat eivät voi ostaa palveluja markkinoiden ohuuden vuoksi. Osittain näin onkin. Yritystoimintaa ei ole voinut syntyä joillekin aloille, jos kysyntä puuttuu. Toisaalta valtakunnallisia ja paikallisia yrityksiä on enemmän kuin luullaan. Vuonna 2000 syntyi esimerkiksi 185 uutta sosiaalipalveluja tarjoavaa yritystä.

Elinkeinopolitiikastaan vastuuntuntoinen kunta kertoo omissa strategioissaan ja vuoropuhelussa yritysten kanssa aikataulut, milloin kunnan on tarkoitus hankkia palveluja markkinoilta. Yritystoiminnan mahdollistamiseksi on edelleen kehitettävä myös toimivia sopimusmalleja.

Kunta on suurin työllistäjä monessa kunnassa, ja kuntien työntekijät ovat merkittävä äänestäjäryhmä. Kunnanvaltuustojen jäsenistä keskimäärin joka neljäs on kuntien tai kuntayhtymien työntekijä. Päätöksentekojärjestelmän ja kunnan henkilökunnan kietoutuminen toisiinsa on hidastanut ostopalvelujen käyttöä.

Yksityinen palvelusektori pärjää erittäin hyvin tehdyissä työtyytyväisyysmittauksissa. Yritykselle toiminta on sen ydinliiketoimintaa, jonka kehittämiseen satsataan kaikin tavoin. Henkilöstön mielestä johtamis- ja ohjausjärjestelmät ovat yksityisellä sektorilla kehittyneempiä kuin julkisella sektorilla, ja henkilöstö voi vaikuttaa enemmän työhönsä. Myös koulutus, urakiertomahdollisuudet ja palkkaus on järjestetty paremmin.

Säädöksiä tulisi jatkossa kehittää siihen suuntaan, että ne mahdollistavat asiakkaiden valinnanmahdollisuuksia korostavien toimintatapojen käytön erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tällaisia tapoja ovat muun muassa palvelusetelit, maksusitoumukset ja hoivavakuutus. Lisäksi tulisi kiinnittää entistä enemmän huomioita siihen, että kaikilla palvelujen tuottajilla on tasavertaiset kilpailuolosuhteet.

Tuoreimmat osastosta