2002010231 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Itsepäisyys ja työttömyys

Julkaistu: 5.12.2002 15:30

Työttömyyden ja työvoiman hoito eivät ole yksi ja sama asia. Ne voivat olla jopa toistensa kääntöpuolia. Kun hoidetaan työvoimapulaa työllisten määrää lisäämällä, samalla kasvatetaan työttömien määrää väärällä työllistämisellä.

Suomessa on ainakin 300 000 työvoimareserviin kuuluvaa työtöntä. Kovinkaan nousukausi ei ole imenyt heitä työmarkkinoille. Sen sijaan heistä on kehittynyt poliittinen, sosiaalinen ja taloudellinen ongelma. Itsepäisenä ajatuksena uskotellaan, että aktiivisen palkkatyön ulkopuolella oleviin suomalaisiin ei tehoa mikään työvoimapoliittinen keino. Siksi Suomi köllöttääkin teollistuneiden maiden työttömyystilastojen kärkisijoilla.

Työttömyyden huippulukujen rinnalla teollisuus ja palvelualat varoittavat lisääntyvästä työvoimapulasta. Valtiovarainministeriötä huolestuttavat tulevien eläkkeiden maksajat, joiden pitäisi nyt olla ahkerassa työssä. Työnantajat ja valtiovalta ovat yksissä tuumin ehdottaneet ulkomaisen työvoiman tuontia työllisyysongelman ratkaisemiseksi. Ajatuksen lähtökohtana on, ettei työvoimareservissä olevista pystytä ottamaan juuri ketään takaisin työelämään. Eli tuontityövoima hoitaisi työvoimavajeen ja työttömyys säilyisi entisellään, mikä tarkoittaisi työttömyyden hoitoon tarvittavien rahojen pysymistä korkealla yhdessä verorasituksen kanssa.

Ulkomaisen tuontityövoiman vuotuiseksi tarpeeksi arvioidaan 20 000–30 000 henkilöä. Se on noin kymmenen prosenttia työvoimareservin määrästä. Miksei työttömien joukosta kouluteta samaa kymmenystä tulevan työvoimapulan täyttämiseksi? Eikö olisi edullisempaa, sosiaalisesti tasa-arvoisempaa ja koko kansakunnan kannalta hyödyllisempää työllistää ensin oma väki ja vasta sitten aloittaa tuonti?

Oman väen työllistäminen edellyttäisi kuitenkin uutta ajattelua. Ensinnäkin pitäisi muuttaa minimipalkkojen ja sosiaalietuuksien välistä suhdetta. Työnteon tulisi aina olla yksilön kannalta edullisempaa kuin työttömänä olemisen. Palkkatyö on hyvinvointimme, toimeentulomme, sosiaaliturvamme ja eläkkeidemme tinkimätön perusta.

Toiseksi olisi harkittava uudelleen työttömyyskorvausten ja irtisanomissuojan väliset suhteet. Jos työttömyysturvan taso on korkea, irtisanomissuojan tulisi olla matalampi. Jos irtisanomissuojaa korotetaan, työttömyysturvan tasoa voitaisiin alentaa huomattavasti.

Yhden ja saman asian suojaamiseen ei pidä käyttää kahta turvaverkkoa, joiden yhteenlaskettu jäykkyys estää työvoiman tarpeellisen ja välttämättömän liikkumisen. Muuttuvathan kuluttajien tarpeet, kulutustottumukset, työt ja tekotavat kaiken aikaa.

Nykyinen ja edelliset hallitukset ovat antaneet aivan liian helposti periksi työttömyyden kasvulle ja ennen muuta lisääntyvälle nuorisotyöttömyydelle. Seuraavassa hallitusohjelmassa pitäisi alentaa alle 25-vuotiaiden työttömyyskorvauksia ja vastapainoksi korottaa opintukea. Nuoria olisi kannustettava kouluttautumaan ja ohjattava aktiiviseen työnhakuun kaikin mahdollisin keinoin.

Itsepintainen työttömyyden kasvu ei saa eikä voi olla asia, jolle nostetaan kädet pystyyn. Ensimmäisenä ratkaisuna ei saa olla katseiden kääntäminen rajan toiselle puolelle ja oman kansan hylkääminen. Poliitikkojenkin pitäisi olla samaa mieltä, sillä äänestäjät asuvat Suomessa eikä ulkomailla.

Tuoreimmat osastosta