200207910 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Haasteena tasainen laatu

Julkaistu: 26.11.2002 16:33

Perinteisen teollisuuden piirissä syntynyt laatuajattelu vastaa huonosti modernien verkostojen haasteisiin

Laatuajattelu on suuren haasteen edessä. Haaste ei johdu siitä, että Suomen laatupalkinto jäi tänä vuonna jakamatta. Ongelma on siinä, että perinteisessä teollisuudessa syntynyt laatuajattelu istuu huonosti sekä softateollisuuteen että verkostoituneeseen toimintamalliin. Pulma on suuri, koska sekä ohjelmistoteollisuuden että verkostotoiminnan merkitys kasvaa nopeasti.

– Verkostomaisessa toiminnassa perinteiselle laadunhallinnalle pyhät asiat romuttuvat. Ne täytyy ymmärtää kokonaan toisella tavalla. Laatujärjestelmillä ja -käsikirjoilla ei ole verkostomallissa mitään merkitystä, jyrähtää suomalaisen laatutyön pioneeri Soneran laatujohtaja Juhani Anttila.

Laatuajattelu perustuu systemaattiseen toimintaan, jossa organisaation kaikkia toimia kehitetään jatkuvasti laatuun sitoutuneen johdon kannustamana. Toiminnalle voidaan asettaa selvät tavoitteet ja tulosta voidaan mitata selkeiden mittareiden avulla.

Perinteisessä maailmassa kaikki tämä on järkevää, mutta ei välttämättä moderneissa verkostoissa. Amebamaisissa verkostoissa ei ole pysyvää organisaatiota eikä johtajaa puhumattakaan yksiselitteisesti asetettavista tavoitteista ja tulosmittareista. Siksi myös laatuperiaatteiden ja laatuarviointimenetelmien tulkintojen täytyy muuttua.

– Tämä asia täytyy ymmärtää uudella tavalla. Jokaisella toimijalla on tietty vaikutusvalta kokonaisuuteen, ja toimijoiden vallan yhteisvaikutuksesta muodostuu laadukkuus verkostossa, pohtii Anttila.

Haaste on sitä suurempi, mitä joustavammasta verkostosta on kyse. Vakiintuneiden, alihankintaa muistuttavien verkostojen toimintaan on toki kehitetty monenlaisia laatutyökaluja muun muassa Tekesin laajassa ”Laatu verkostotaloudessa” -ohjelmassa.

Verkostomaailmassa laadun kehittämistä vaikeuttaa myös verkostojen nopea muuttuminen. Kaikki tutkimukset osoittavat, että laatutyö tuottaa merkittäviä tuloksia vasta muutaman vuoden työn jälkeen. Monet verkostot elävät kuitenkin niin nopeasti, että muutaman vuoden kehitysjaksoille jää harvoin aikaa.

Vaikka koko verkoston laadun mittaamiseen ei ole kunnon työkaluja, mittaa verkosto koko ajan jäsentensä laatua. Professori Paul Lillrank näkeekin, että verkostomaisen toiminnan keskeisimpiä haasteita on yhteisen laatukulttuurin kehittyminen.

– Verkko toimii tavallaan omana poliisinaan. Jos tekee oharin, on äkkiä entinen peluri. Verkostomaisessa toiminnassa laatumaine on ilman muuta tärkeää, sanoo Lillrank.

Lillrankin mukaan verkostojen suuri kysymys on, perustuvatko sopimukset luottamukseen vai tiukkaan juridiikkaan. Nopeasti muuttuvilla aloilla raskasta sopimusprosessia ei välttämättä käydä läpi.

– Verkostomaisessa toiminnassa osasten väliset rajapinnat joudutaan määrittelemään täsmällisesti toisin kuin yhden organisaation sisällä. Se lisää työtä, mutta on toisaalta myös etu, arvioi Lillrank.

Laatuajattelun rooli ohjelmistoteollisuudessa on toinen laatukeskustelun kiivaista keskustelunaiheista. Keskusteluun on monia syitä, joista vähäisin ei ole se, että ohjelmistoalalla laatuongelmat ovat valitettavan yleisiä. Ohjelmistoalalla haasteet kasautuvat sikäli, että toimialaa koskevat erityisen selvästi myös moderneja verkostoja koskevat laatuhaasteet.

Laatutyön perusta on muun muassa autoteollisuudessa, jossa tuotantosarjat ovat pitkiä, asiakastietojen kerääminen on järkevää, omia tietoja voi verrata tunnettuihin kilpailijoihin ja tuotanto-organisaatiot ovat hierarkkisia.

Pienissä teknologiayrityksissä samoja perusolosuhteita ei ole. Toiminta on projektiluontoista, eikä asiakas osaa antaa palautetta, koska ei välttämättä tiedä edes mitä haluaa. Kilpailijoita ei tunneta eikä edes itse tuotetta ole olemassa.

– Tällaisessa tilanteessa ei ole mitään järkeä ajatella klassisesti, että vakiinnutetaan prosessit, kuunnellaan asiakasta ja hankintaan vertailutietoa, sanoo Lillrank.

Siitä huolimatta myös ohjelmistoteollisuudessa on paljon toimintoja, joita yhtiöt voivat vakiinnuttaa prosesseiksi ja joiden suorittamiseen laatuperiaatteet istuvat hyvin. Täydellisen ohjelmistoprosessin uhkana on kuitenkin raskaus. Muun muassa professori Reijo Sulonen Teknillisestä korkeakoulusta onkin pitänyt alan suurena haasteena keveiden ohjelmistoprosessien kehittämistä.

Laatuajattelun vaikea sovellettavuus ohjelmistotoimintaan saattaa selittää muun muassa sen, että Suomen laatupalkinnon saajien joukossa ei ole yhtään puhdasta softataloa. Tosin asian voi nähdä myös niin päin, että ohjelmistotalot eivät ole laatutyössään niin pitkällä, että olisivat palkinnon ansainneet.

Joka tapauksessa softatalojen laatuhaasteet tulevat vain kasvamaan. Monimutkaisia järjestelmiä on tuotettava yhä nopeammin. Lisäksi asiakkaiden laatutietoisuus kasvaa koko ajan. Siksi toimialalla keskustellaan paljon laatuajattelun soveltamisesta.

Koko toimiala on jakaantunut laatuajattelussa ainakin kahteen koulukuntaan. Systeemejä korostava koulukunta puhuu ”laadun kypsyydestä” ja tukee perinteisiä laatutyökaluja. Toinen puoli puhuu ketteryydestä ja innovatiivisuudesta, jolloin myös laatuasioita viedään koko ajan korjaamalla eteenpäin.

– Minä kannatan molempia. Kaikissa prosesseissa ja tuotteissa on aluetta joissa korostuu kurinalaisuus ja toisaalta alueita, joissa vaaditaan nopeutta ja innovatiivisuutta. Joka tapauksessa laatuajattelua ja -standardeja pitää koko ajan viedä eteenpäin ja keskustella, miten niitä voidaan eri yritysaloilla tehokkaimmin soveltaa, sanoo Soneran Juhani Anttila.

Muutostarpeita on varmasti sekä laatutyökaluissa että niiden käyttäjissä. Suuri muutos on tapahtunut viimeistään sinä päivänä, kun laatupalkinto jaetaan ohjelmistotaloista muodostuneelle verkostolle.

Tuoreimmat osastosta