200209605 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Tekniikan varjossa

Julkaistu: 19.11.2002 16:50

Sisällöntuotannon väitetään kärsivän siitä, että Suomessa arvostetaan vain tekniikkaa. Erityisesti valtiolta toivotaan konkreettisia toimia rahoituksen kuntoon saamiseksi. Pääomasijoittajan mielestä yrityksistä puuttuu kuitenkin usein bisneslähtöinen ajattelu.

Sisällöntuotannon rahoituksesta – tai pikemminkin sen puutteesta – on puhuttu pitkään ja hartaasti. Kriitikot väittävät, että Suomessa arvostetaan vain tekniikkaa, valtio ei ota sisältöä tosissaan eivätkä Tekesin insinöörit antaisi sisällölle rahaa vaikka saisivat.

Raha ei kuitenkaan tunnu aina kelpaavan. Viime viikolla digitaalisen sisällön tuottajia ja pääomasijoittajia yritettiin naittaa toisilleen Mind Match -tapahtumassa Tampereella. Sisällöntuottajia oli kuitenkin järjestäjien mukaan vaikeampi saada paikalle kuin sijoittajia. Yrittäjät olivat perustelleet poisjääntiään muun muassa sillä, että riskiraha veisi itsenäisyyden.

– Ollaan mieluummin itsenäisiä ja köyhiä, ja kuvitellaan, että päätäntävalta menee rahan mukana yrityksen ulkopuolelle, kertoo Mind Match -tapahtuman koordinaattori Eveliina Kutila.

Pääomasijoittajaa asenne hymyilyttää.

– Erittäin hupaisa kommentti. David Bowie sanoi kerran, että taiteellisen vapauden saavuttaa kahdella tavalla. Joko ei ikinä myy mitään ja pysyy niin köyhänä, että saa tehdä mitä huvittaa tai myy niin hyvin, että sen jälkeen saa tehdä ihan mitä huvittaa, toteaa osakas Eero Iloniemi sisältötuotantoon erikoistuneesta pääomasijoitusyhtiöstä CIM:stä.

Useimmiten kritiikkiä saa erityisesti valtiovallan nihkeys avata kukkaronnyörejä sisällöntuottajille. Tamperelaisen yrityshautomon Media Club Incubatorin johtaja Markku Veima myöntää, että selvityksiä ja tutkimuksia on jo paljon tehty. Konkreettiset toimet sen sijaan puuttuvat.

– Pitäisi kirjoittaa hallitusohjelmaan, että sisällöntuotannon rahoitus pistettäisiin kuntoon. Kaikki tuotekehitysrahat on nykyään päätetty laittaa tekniikalle eli esimerkiksi Tekes ei voi rahoittaa sisällöntuotantoa, ellei kyseessä ole jotenkin tekniikkasidonnainen projekti, Veima soimaa.

Kaikki eivät ole yhtä mieltä siitä, että valtio olisi kovin hidas liikkeissään. Eero Iloniemen mukaan Suomen valtio on itse asiassa erittäin edistyksellinen sisällöntuotannon kehittämisessä verrattuna muihin Euroopan maihin. Tekesin tyyppinen taho olisi hänenkin mielestään kuitenkin paikallaan.

– Tekes on ollut fantastinen menestys, joten miksi sitä konseptia ei voisi kokeilla tälläkin puolella. Mielestäni on jo merkkejä siitä, että valtio on lähtenyt siihen suuntaan.

Valtion sijaan ongelma on Iloniemen mielestä pikemminkin yrittäjissä. Kulttuuriteollisuus mielletään usein kulttuurin rahoittajaksi sen sijaan, että paino olisi sanalla teollisuus.

– Kysymys ei ole siitä, että he saavat rahaa niitä asioita varten, joita haluavat tehdä, vaan että syntyy teollisuus, joka toimii omilla ehdoillaan.

Tässä tullaan Iloniemen mielestä sisältötuotannon varsinaiseen ongelmaan: projektikeskeisyyteen. Työ nähdään yhden hankkeen pituiseksi – vaikkapa yhden mobiilipelin valmiiksi saamiseksi – eikä ajatella, että liiketoiminta alkaa vasta sen jälkeen.

– Siinä vaiheessa pitää miettiä, miten kapitalisoin tämän rahavirroiksi ja omaisuudeksi yrityksen taseeseen. Helpotuksen huokaus tulee väärässä kohdassa.

Iloniemen mukaan esimerkiksi mobiilipuolen sisällöntuotanto kaatui vuosi pari sitten osaksi siihen, että sisällöntuottajat tekivät huonoja tai katteettomia sopimuksia, ja uhrasivat siten yrityksensä.

– Kun sisällöntuotantoyritys sanoo, että sillä on asiakkainaan maailman suurimmat teleoperaattorit 25 maassa ja liikevaihto on 100 000 euroa, missä on onnistumisen logiikka? Mitä pitäisi tehdä, että tienaisi lisää, kun on jo valloittanut maailman eikä siitä huolimatta tule rahaa?

Suomen suitsutettua asemaa koemarkkinana ei Iloniemen mielestä hyödynnetä silloin, kun pitäisi tajuta, että koe tuotti kielteisen tuloksen. Liian usein on lähdetty vielä ulkomaille kokeilemaan, jos kotimaassa ei ole onnistanut. Ja kansainvälisille markkinoille lähdetään kokeilemaan vielä moninkertaisilla rahamäärillä.

– Koe voi myös todistaa, ettei homma toiminut. Sen ymmärtää, että Suomessa liiketoiminta ei tuota valtavia voittoja, mutta jos ei pääse Suomessa edes nollakatteeseen, herää kysymys, kannattaako lähteä kansainvälistymään.

Suomalaiset elävät edelleen myös siinä harhaluulossa, että Suomi on edelläkävijä. Monesti ei vaivauduta ottamaan selvää, tehdäänkö muualla kenties samoja asioita.

– Toki meillä on hyviä tekijöitä, mutta ei ne nyt ihan idiootteja ole Lontoossa, Pariisissa ja Amsterdamissakaan. Joitain asioita tehdään siellä paljon paremmin. Pitää olla nöyryyttäkin, vaikka meitä on Nokian ja muiden myötä suitsutettu.

Tuoreimmat osastosta