200208637 - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Tupo lisää tuloeroja

Julkaistu: 13.11.2002 15:32

Suomessa keskitetystä tulopolitiikasta on tullut sääntö. Oli hyvä tai huono aika, keskitettyä tuloratkaisua tarvitaan tuomaan vakautta työmarkkinoille ja yhteiskuntaan.

Joka muuta sanoo, keikuttaa yhteistä venettä.

Palkansaajapuolella vastaan ynisevät liittojohtajat vaiennetaan. Jos palkkaa vaatii muita enemmän, on ahne ja epäsolidaarinen.

Pääomien omistajille SAK:n ”solidaarinen palkkapolitiikka” on mannaa. Vain ennestään rikkaat saavat olla ahneita. Kaulusköyhälistön ahneus on kateutta.

Suomessa tuloerot kasvavat. Toisaalta Suomessa ovat maailman pienimmät tuloerot. Tämä on näennäinen paradoksi.

Vuosia jatkunut keskitetty, maltillinen tulopolitiikka on taannut sen, että yritysten tuloksista yhä suurempi osuus on jäänyt omistajille jaettavaksi.

Pääomia omistava kymmenys ja heidän lakeijansa, yritysjohtajat ja työmarkkinajohtajat, karkaavat tulonjakotilastoissa omille teilleen.

Keskitetty tulopolitiikka lisää tuloeroja myös toista kautta. Kun matalan tuottavuuden teollisuusalat ja palvelualat pakotetaan elektroniikkateollisuuden kanssa samoihin palkankorotuksiin, matalapalkka-alat katoavat.

Osa väestöstä predestinoidaan työttömiksi. Solidaarisen palkkapolitiikan nimissä heidät lyödään ulos yhteiskunnasta.

Väestöstä 80 prosenttia edustaa tasaista tulonjakoa. He tekevät työtä eurooppalaisittain keskitasoa alhaisemmilla palkoilla, maksavat keskimääräistä korkeampia veroja, ostavat keskimääräistä kalliimpia tavaroita ja siinä sivussa elättävät syrjäytetyn kymmenyksen.

Tässä joukossa tasa-arvoisia ovat professorit ja duunarit.

Suomalaisen yhteiskunnan on sanottu perustuvan hyvään koulutukseen ja sen mukanaan tuomaan kilpailukykyyn. Tulopolitiikka ei kuitenkaan tue tätä pyrkimystä. Koulutus ei tuo lisätuloa eikä se paranna edes työsuhdeturvaa samassa määrin kuin ennen.

SAK-vetoinen tulopolitiikka on SAK-laisen työntekijän etu. Se ei ole toimihenkilön eikä akateemisen etu, vaikka sitä markkinoidaan yhteisenä hyvänä ja ainoana vaihtoehtona.

Keskitetyillä tuloratkaisuilla ei myöskään ratkaista julkisen sektorin rahoitus- ja palkkaongelmia, pikemminkin päinvastoin.

Palkkahaitarin venyminen tietäisi lisää verotuloja, sillä palkkatulosta maksetaan enemmän veroa kuin pääomatuloista, jota nykyinen jakopolitiikka kerryttää.

Keskitetty sopiminen on hyvä väline poikkeuksellisissa oloissa. Jos poikkeuksesta halutaan kuitenkin tehdä normi, voidaan kysyä, mihin ammattiliittoja ylipäätään tarvitaan. Yhtä hyvin sopimisoikeus voitaisiin antaa suoraan keskusjärjestöille.

Moniportaisen edunvalvontaorganisaation purkaminen toisi säästöjä palkansaajille.

Tuoreimmat osastosta